PERJANTAIBLOGI - OAO/YLL -JAOS

Perjantai 27.9.2024 klo 23.08 - Johanna Toivanen, Terttu Siekkinen

Ajatuksia ammatilliselta - Terveisiä ”nextiltä leveliltä”! 
 
Onpa aikoihin eletty! Ammatillinen koulutus on joutunut vuosien mittaan merkittäväksi säästö- ja reformitoimenpiteiden kohteeksi. Lisäsäästöjen kohteeksi jouduimme jälleen, kun hallitus päätti kasvattaa jo keväällä päättämäänsä 100 miljoonan euron leikkausta syksyn budjettiriihessään entisestään 20 miljoonalla. Lisäkuritustakin on vielä luvassa.  OAJ julkaisi 24.9. uutisen ja ajankohtaiskirjoituksen sivuillaan koskien maan hallituksen ensi vuoden budjetissa selvinneitä, jälleen ammatillista koulutustakin kurittavia, säästöpäätöksiä. Linkki uutiseen  
Hallituksen ensi vuoden budjetissa ollaan leikkaamassa noin 15 miljoonaa euroa opettajien täydennyskoulutuksesta. Siis juuri sieltä, jonka avulla opettajat ovat voineet kehittää omaa osaamistaan kyetäkseen auttamaan opiskelijoitaan kohti ammatillisia unelmiaan ja ensimmäisiä työpaikkojaan.  ”Apua! Mitähän tämäkin taas tarkoittaa ammatillisen opettajan arjessa?!”  Ammatillinen opettaja, jos kuka, tarvitsee jatkuvaa ja säännöllistä täydennyskoulutusta. Vuosia sitten pääsimme työelämäjaksoille, olkoonkin, että valtaosa hankerahoituksen kautta, mutta pääsimme kuitenkin. Nykyisessä ammatillisen koulutuksen rahoituskurjuudessa ei taida monikaan työnantaja valtakunnassa satsata enää minkäänlaisiin opettajien työelämäjaksoihin.
 
Opettajalla tulisi olla taitoja toteuttaa omaa opetustaan erilaisin pedagogisesti vaihtelevin keinoin ja tavoin. Sähköpostiin virtaa välillä runsaasti vinkkejä mitä ja miten voisi kouluttautua. Koulutustarjonta on monipuolista ja monet koulutuksista sopisivat mainiosti ammatilliselle opettajalle. Tekoälystä koulutusta tuolla, oppimisympäristöjen ja verkkoympäristöjen koulutusta täällä, järjestelmien käytön koulutusta siellä. Mietintään jää ainoastaan se, millä ajalla ja resursseilla itseään ammatissaan kehittäisi ja lisäoppia ammentaisi. Työvuosia meillä opettajilla saattaa vielä olla jäljellä hurjan paljon. Jos töissä saa olla, tarvitsisi varmaan tulevaisuudenkin osaamista kerryttää. Kehitys ammatillisella puolella on kiihtyvää. Mitähän sitä pitäisikään oppia ja osata tänä vuonna, entäpä ensi vuonna? Muutaman vuoden päähän ei ajatuksia vielä uskallakaan suunnata! Mihin maailma, ja oma ala, onkaan sitten jo muuttunut?
 
Niin, oma ala. Onkohan tällä alalla opetustyötä, vaikka viiden vuoden päästä tarjolla, ja kuinka paljon? Mitä minä osaan ja hallitsen? Sillä tulevaisuutta vartenhan pitäisi ammatissa opettaa, eikä historiaa.  Kehitys alan työpaikolla menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja teknologia tuo apua, se tekoälykin.  Pitääkö toisen asteen opettajiston jo alkaa hakea apuja kolmannen asteen yhteyksistä? Toivottavasti apu löytyisi lähempää, eli niiltä, jotka rahoituksista päättävät.
  
Ammatillisen opettajan täytyisi työssään, kuin luonnostaan, hallita yhä erilaisempien ja erilaisilla oppimisen haasteilla varustettujen opiskelijoiden laadukas opetus tulevaan ammattiinsa. Työelämää varten ja sen haastaviin ammattitehtäviin meidän tulee ammatillisten opintojen kautta kouluttaa osaavia henkilöitä. S2-opiskelijoiden määrä lisääntyy koko ajan ja suomen kielen tason saaminen vastaamaan työelämän tarpeita vaatii paljon suuremmat opetusresurssit kuin nyt. Kaikkia työtehtäviä eivät robotitkaan voi hoitaa. Entäpä jos sähkökin loppuu?
Ammatillisten tutkintojen osaamistavoitteiden tulisi toteutua, jotta ammatissa tarvittavat perustaidot olisivat tulevilla ammattilaisilla hallussa. Emme voi madaltaa osaamisvaatimuksia, sillä siihen sisältyisi suuria riskejä. Ja vaadittavan osaamistason laskeminen vaikuttaa väistämättä myös osaamisen laatuun ja siihen, kuinka hyvin tuottamamme osaaminen vastaa työelämässä olevia tarpeita.  Lääkehoitoa ei voi toteuttaa tai asiakastuotteita ei voi tehdä "mutu-tuntumalla".  
 
Nykyisin opetustilanteissa, jos opiskelijat paikalle ovat saapuneet, on erityisen tuen tarvitsijoita joukosta suuri osa. Erityistä tukea vaativien opiskelijoiden määrä on kasvanut huimasti koko ajan. Erityisopettajan koulutus ja valmiudet erityisopettajana toimimiseen hyödyttäisivät jokaista ammatillista opettajaa. Aikuiskoulutustuella tämän valmiuden saavuttaminen ei enää ole mahdollista. Samoin on loppunut monen käyttämä mahdollisuus, vuorotteluvapaa, jonka aikana omalla ajallaan pystyi opiskelemaan sekä huolehtimaan omasta työkunnostaan ja jaksamisestaan pitkällä tähtäimellä. Siis vaikka tarvetta ja tahtoa olisi, ei vaan ole resurssia toteuttaa.  
 
Opiskelijoiden vastuullisuudessa ja käytöstavoissa on paljon toivomisen varaa. Puhelimeen kiinni liimautuminen ja notkuminen sosiaalisen median maailmoissa yökaudet, tuottaa henkisesti ahdistuneita opiskelijoita. Monelle opiskelijalle tuki ja apu löytyy terveyspalveluista, jos sieltäkään. Kurinpidollisiin toimiin ja poissaolojen seurantaan sekä opiskelijoiden yksilöllisten polkujen suunnitteluun menee ammatillisen koulutuksen arjessa tosi paljon aikaa ja resursseja.  
 
Opettajan työkuorma on suuri. Vastikään julkaistusta OAJ:n Työolobarometrista saimme lukea, kuinka opetusalan viikkotyömäärät jatkavat kasvuaan. Siinä missä viikkotyötuntien keskiarvo kaikilla palkansaajilla yleisesti on 36,5 tuntia, on se ammatillisella puolella merkittävästi suurempi: ammatillinen oppilaitos 40,8 h/vko, ammattikorkeakoulu 46h /vko, yliopisto 43,6h/vko ja vapaasivistystyö 41,6h/vko. Opettajan työn hektisyys ja monimuotoisuus sekä iso työmäärä suhteessa palkkaan saavat monet ammattitaitoiset opettajat työuupumuksen partaalle, sairaslomalle ja joskus jopa alanvaihtoa miettimään. Alan vaihtamisen suhteen tilanne on hyvin ongelmallinen sekä opettajille että opiskelijoille. Ammatillinenopettaja on opiskellut ahkerasti ja tunnollisesti monta vuotta päästäkseen arvokkaaseen ammattiinsa. Hän yrittää kehittää jatkuvasti taitojaan opetustyön aikana ja sydämellään taistelee opiskelijoiden hyväksi venyen monesti sietorajoilleen ja niiden yli opiskelijoiden hyvää ajatellessaan. Moni joutuukin huomaamaan, että liika on kuitenkin liikaa. Työuupumus ja ahdistus saavat monet pohtimaan omaa jaksamistaan, ja hakemaan työterveyden palveluita tai peräti irtisanoutumaan. Tämä lisää luonnollisesti sekä koulutuksen järjestäjien että koko yhteiskunnan terveyskuluja merkittävästi.
 
Missä nyt sitten yhteiskunnallisesti säästetään? Nyt päätetyt osaamisen tuottamiseen ja sen kehittämiseen sekä työvoiman saatavuuteen vaikuttavat säästötoimet iskevät yhteiskuntamme kasvoille vasta tulevaisuudessa. Aikuisopiskelijoillekaan ei alanvaihtaminen ole enää kovin helppo vaihtoehto, kun heidän tukiansa leikattiin. Joudummekin entistä tarkemmin miettimään, kuinka yhteiskunnassa tuemme erilaisten ammatillisten tutkintojen sisällä elinikäistä oppimista. Aina ei voi opiskelija, tai opettajakaan, jäädä tuleen makaamaan, jos nyt tai aiemmin opiskellun alan töitä ei ole tai työn luonne on muuttunut sietämättömäksi ja ahdistavaksi. Elämiseen liittyvät laskut ne kuitenkin tulevat aina ajallaan ja pitäisi leipääkin pöytään saada. Se kallein lasku tulee aivan varmasti maksettavaksi näiden hallituksen tekemien, täysin käsittämättömien, säästöpäätösten myötä.  Annetaan ammatilliselle koulutukselle se arvo, jonka se ansaitsee. Ammatillinen koulutus tuottaa yhteiskuntaamme työvoimaa toimien nopeimpana väylänä työelämään ja veronmaksajaksi.
 
Työn iloa meille kaikille! 
OAO-YLL -jaos
Johanna Toivanen ja Terttu Siekkinen

Avainsanat: OAJ, OAJ Pirkanmaa, OAO, YLL, jaos, blogi, ammatillinen koulutus

PERJANTAIN BLOGI: OAO/YLL

Perjantai 29.9.2023 klo 21.16 - Johanna Toivanen

Blogi – OAO-YLL -jaos syyskuu 2023   

   

  

OAJ Pirkanmaan ammatillinen ja yliopiston lehtoreiden (OAO-YLL) -jaos on seurannut ja käsitellyt syksyn kokouksissaan mm. maan hallituksen suunnitelmia budjettileikkausten ja työelämäheikennysten osalta.   

  

Aikuiskoulutustuen lakkautus ensi syksynä tyrmistyttää meitä. Olemme tehneet sen estämiseksi laajalla rintamalla vaikuttamistyötä ministeri Satosta myöten. Aikuiskoulutustuen lakkautus tulee pahentamaan kuntien ja hyvinvointialueiden työvoimapulaa. Aikuiskoulutustukea käytetään eniten sote- sekä kasvatus- ja opetusaloilla. Sote-alalle se on mahdollistanut yhden koulutusväylän tuottaa asiantuntijoita työvoimatarpeen kanssa kamppailevalle kentälle. Meidän ammatillisten opettajien kouluttamat lähi- ja sairaanhoitajat työskentelevät päivittäin ihmisen terveyden eteen. Hoitajapula on tunnistettu yhteiskunnallinen ongelma, joka tarvitsee laaja-alaisia toimia. Alan vetovoimaisuuden lisäämisessä on oma roolinsa myös riittävästi resursoidusti toteutettavalla ammatillisella koulutuksella. Sote-alan koulutusta haastaa lisäksi ammattikorkeakouluihin kohdistuva 12 miljoonan euron vuosittainen leikkaus, kun ns. sote -harjoittelumäärärahat leikataan ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta.  

  

Aikuiskoulutustuen lopettaminen vaikuttaa myös ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen potentiaalisiin opiskelijoihin. Tuen turvin suuri osa etenkin aikuisopiskelijoista on kyennyt opiskelemaan alan vaihdon tai urakehityksen mahdollistamiseksi.  

  

Osa ammatillisia opettajia kouluttautuu uransa aikana erityisopettajaksi tai opinto-ohjaajaksi. Myös tähän urakehityksen mahdollisuuteen opetusalan sisällä tuen poistaminen tulee varmasti vaikuttamaan. Taloudellinen mahdollisuus lisäopintoihin poistuu ja on varmasti osaltaan lisäämässä työssäjaksamisen haasteita. Erityisopettajista on pulaa jo tällä hetkelläkin, joten suunniteltu toimenpide vain pahentaa osaajapulaa. Nyt hallitusohjelmasta puuttuva opettajarekisteri pahentaa tilannetta entisestään, sillä emme tiedä valtakunnallisiin tilastoihin perustuen kuinka paha tilanne eri opettajaryhmien saatavuuden suhteen vallitsee. Opettajarekisteriä tarvittaisiin tukemaan opettajatarpeen ennakoimisen lisäksi kokoamaan yhteen tietoja opettajien täydennyskoulutuksesta.  

  

Olemme huolissamme myös ammattikorkeakoulujen rahoitusleikkauksista. Hallitusohjelman sinänsä oikean suuntaiset kirjaukset jäävät sanahelinäksi ilman todellisia toimenpiteitä, mikäli niitä ei resursoida käytännön toteuttamiskelpoisiksi. Esimerkiksi aloituspaikkamäärien lisäämispäätöstä ei pystytä toteuttamaan ilman siihen osoitettua rahoitusta.  

   

Vapaan sivistystyön leikkaukset uhkaavat opettajilla työsuhteiden jatkuvuutta ja opiskelijoilla jopa jo ensi kevään kurssien perumista.  Vapaan sivistystyön parissa työskentelee liikaa pätkätyösuhteisia opettajia, joiden tilannetta tulevaisuudessa vaikeuttaa niin työssäoloehdon tiukennus ansiosidonnaiseen päivärahaan liittyen kuten myös määräaikaisten työsuhteiden perusteisiin tehtävät löyhennykset.  

   

On hienoa, että hallitusohjelmassa on panostettu lähiopetuksen turvaamiseen ja oppimisen tukeen toisella asteella. Tavoite on hyvä ja kannatettava, kunhan sen toteutuminen mahdollistetaan käytännössä. Ylipäänsä hallitusohjelman tavoitteet ja siinä kuvatut toimenpiteet ovat monilta osin oikean suuntaisia, mutta kirjausten toteutus jää paikoin liian yleistasoiseksi. Tutustu: Miltä hallitusohjelma näyttää? OAJ perkaa
 
 
OAO Pirkanmaa, OAO-YLL -jaos
pj Johanna Toivanen

Avainsanat: OAJ, OAJ Pirkanmaa, OAO, YLL, aikuiskoulutustuki, OAO/YLL-jaos, blogi,

Kodin ja koulun yhteistyöllä lisätään yhteistä ymmärrystä

Lauantai 21.12.2019 - OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja Matti Helimo

Joni Toivonen lähetti yleisönosaston kautta terveiset Suomen opettajille. Wilmalla lähetettäviä viestejä koteihin pitäisi hänen mukaansa vähentää. Esimerkiksi hän nosti viestit, joissa opettaja kertoo stressaantuneena luokan huonosta käytöksestä. Kirjoituksensa lopussa sama viiden peruskoululaisen isä toisaalta ohjeistaa opettajia ohjeistamaan koteja ”ryhdistäytymään kasvatustoimessa yhteisen hyvän nimissä”. Ilmeisesti ei kuitenkaan Wilma-viestillä? On tärkeää ymmärtää, että opettajan virkatehtävä on viestiä koteihin ja tämä tapahtuu monessa kunnassa Wilman kautta.
Kirjoittajalla varmasti on hyvä tarkoitus. On totta, että ”koulurauha häiriintyy toistuvasti samoista syistä. On kännykän käyttöä, pulinaa, karkaamisia jne.” Ongelma on siinä, että Toivonen ei ole tietoinen opettajan työn arjesta haasteineen. Opettajan keinoja työrauhan ylläpitämiseen on kavennettu. Mikäli häiritsevän oppilaan poistaa oppitunnilta toiseen tilaan, tulee hänellä olla siellä valvoja. Ns. ylimääräisiä aikuisia ei kuitenkaan monesti tähän tehtävään ole. Opettaja täyttää kaavakkeen jokaisesta oppilaan poistamisesta ja huolehtii sen arkistoon.
Suoraan sanoen Jani Toivonen ei tiedä, mistä puhuu kirjoittaessaan ”joutuu ehkä tulemaan itse kouluun neuvomaan opettajia lasten kanssa toimimisessa”. Opetus on julkista, joten varmasti vierailu olisi mahdollista järjestää, kun perusopetuslain ja koulun järjestyssääntöjen puitteissa toimitaan. Tosiasiassa Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukas opettajankoulutus on taannut huippuluokan oppimistulokset, vaikka resurssit ovat keskitasoa. Ryhmänhallintataitoihin ja kohtaamisiin on aina hyvä kouluttautua lisää, mutta isossa kuvassa syyt oppituntien häiriöihin ovat muualla. Koulun ja päiväkodin arjessa valitettavan tavallista on, että opettajan aika kuluu muutaman oppilaan ongelmissa. Pienryhmiä on vähennetty eikä tuki seurannut oppilasta, vaikka näin sovittiin. Nyt tässä asiassa ollaan pikkuhiljaa heräämässä. Riittävä tuki on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
Se puolestaan on vastoin omaa ope/isä kokemustani, että kotoa käsin ei voisi oppituntien työrauhaan vaikuttaa. Moni vanhempi on laillani kiitollinen opettajan viestistä ja pitää kotona kasvatuskeskustelua lapselleen. Myönnän, se on raskasta. Koulun tehtävä on tukea kodin kasvatusvastuuta. Toivosen peräämää jämäköityimistä pitäisi pikemminkin edellyttää osalta meistä vanhemmista. Välittämistä, keppiä sekä porkkanaa ja tuloksia monessa tapauksessa alkaa tulla. Luokanopettajat olivat edellisessä Kunta10-tutkimuksessa kuormittunein ammattiryhmä ja tälle on syynsä.
Wilma-viestien määrässä ongelma on se, että luokalla voi olla 50 vanhempaa ja toisille liika voi olla liian vähän ja päinvastoin. Luottakaamme opettajien arvostelukykyyn asiassa. Lapsen koulunkäynti on yksi tärkeimmistä asioista myös vanhemmalle. Jaksetaan lukea viestejä, vastataan ja ollaan opettajaan suoraan yhteydessä yhteistyön hengessä. Osallistutaan vanhempainiltoihin ja -vartteihin osoittaen, että koulutus on tärkeä asia. Rakentavan vuorovaikutuksen kautta yhteinen ymmärrys lisääntyy ja päämäärä kirkastuu, lapsen paras.

Avainsanat: vanhemmuus, käytös, koulutus ratkaisee

Kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta 2020-luvulla

Perjantai 22.3.2019 - OAJ Pirkanmaan LTO-jaoksen puheenjohtaja Eija Kamppuri ja alueasiamies Arto Kauppinen

Varhaislapsuus on lapsen oppimisen taitojen kannalta kaikkein tärkeintä aikaa. Pohjoismaista Suomessa on kuitenkin vähiten lapsia varhaiskasvatuksen piirissä. Osallistumisasteen nosto edellyttää laadun varmistamista, mikä syntyy vain koulutuksen ja osaamisen myötä. Varhaiskasvatus tuleekin säätää sivistykselliseksi perusoikeudeksi. Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla yhtäläinen oikeus osallistua säännöllisesti ja päivittäin varhaiskasvatuksen opettajan johdolla tapahtuvaan kokoaikaiseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen. Tämä voidaan toteuttaa esiopetuksen tavoin osapäiväisesti maksuttomana.

 

Varhaiskasvatus siirtyi osaksi koulutusjärjestelmää vuonna 2013. Siitä huolimatta edelleen esitetään näkemyksiä, että varhaiskasvatus olisi sosiaalihuoltoa ja siten tarkoitettu vain joillekin lapsille. Varhaiskasvatuksen nostaminen myös käytännön tekemisen tasolla todelliseksi osaksi koulutusjärjestelmää vaatii määrätietoista asenteiden korjaamista. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus tulee palauttaa jokaiselle lapselle. Turvallinen oppimisympäristö antaa opettajalle aikaa ohjata ja opettaa. Päiväkodin johtaja lähijohtajana tarvitsee aikaa kohdata alaisuudessaan olevat työntekijät ja ohjata päiväkodin pedagogista toimintaa. Huolta aiheuttaa päiväkotien yksikkökokojen kasvu. Tällöin johtaja ei edes tunne kaikkia alaisiaan.

 

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut, miten enenevästi varhaiskasvatuksen opettajille siirretään heille kuulumattomia tehtäviä. Lisäksi liian usein toimitaan siten, että henkilökunnan poissaolotilanteissa siirretään joko lapsia tai henkilökuntaa toisiin ryhmiin tai päiväkoteihin. Tällöin ei voida toteuttaa lapsille suunniteltua pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuslaki määrittelee varhaiskasvatuksen yhdeksi tavoitteeksi lasta kunnioittavan toimintatavan turvaamisen ja pysyvien vuorovaikutussuhteiden turvaamisen lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä. Opettajaa tarvitaan kasvattamaan, opettamaan ja olemaan läsnä lapsille arjen erilaisissa tilanteissa. On resurssien tuhlausta, että opettaja ei tee opettajan tehtävää omassa ryhmässään.

 

Uusi Varhaiskasvatuslaki antaa jo hyvää suuntaa varhaiskasvatukselle. Muutamia täsmennyksiä tarvitaan, kuten määritelmä kasvun ja oppimisen tuesta sekä pedagogisesta varhaiskasvatuksesta. Erityisen tärkeää on määritellä lapsiryhmät pysyviksi ja sellaisiksi, ettei tilapäinen poikkeaminen ole mahdollista. Ryhmien paisuminen on saatava kuriin. Näiden korjausten avulla varhaiskasvatus tukee enemmän lasta ja lapsen oppimista.

 

Lain tarkentamisen lisäksi varhaiskasvatukseen tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän valtionosuutta. OAJ:n laskelmien mukaan kunnat saivat varhaiskasvatuksen järjestämiseen valtionosuutta tänä vuonna 304 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Tämä tulee korjata, sillä varhaiskasvatus on laadukasta vain silloin, kun toiminnan resurssit ovat kunnossa. Torstaina 21.3. vietetään kolmattakymmenettä kertaa valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää. Tänä vuonna päivää vietetään teemalla Varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa. Huhtikuussa valittavilla kansanedustajilla onkin vastuu nostaa varhaiskasvatus sille kuuluvaan arvoon 2020-luvulla koulutuksen kentässä.

Avainsanat: varhaiskasvatus, oaj pirkanmaa, koulutus ratkaisee, laatu

SUOMEN JA EUROOPAN HUOLI KORKEIMMAN KOULUTUKSEN INVESTOINNEISTA

Perjantai 15.3.2019 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj sekä Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Viimeisten kuukausien aikana useat arvostetut taloustieteen asiantuntijat ovat käyttäneet painavia puheenvuoroja koulutusinvestointien tärkeydestä Suomelle ja koko Euroopalle (esimerkiksi HS 19.12 Jens Südekum ja Olli Rehn, HS 8.1 Sixten Korkman). Euroalueella on pyritty viime vuosien aikana kasvuun ja työllisyyteen luomalla satoja miljardeja euroja uutta rahaa. EKP on esimerkiksi ostanut eurovaltioiden valtionlainoja jälkimarkkinoilta. Suomikin on saanut tästä osansa. On syytä kysyä, missä määrin tämä rahaelvytys on kohdistunut koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.   Varsinkin kun samalla aikavälillä kaksi viimeisintä hallitustamme on rajusti rapauttanut leikkauspolitiikallaan näitä kestävän kasvun kivijalkoja.

Korkeakoulujenkin resursseja on leikattu. Yliopistojen rahoitustaso nyt vastaa reaalisesti vuoden 2002 tasoa. Ammattikorkeakouluilta on leikattu vuodesta 2012 alkaen peräti 25 prosenttia. Juuri valmistuneen Korkeakoulutuksen tiekartan tavoitteissa vuonna 2030 puolet väestöstä suorittaa korkeakoulututkinnon. Sen saavuttamiseksi tarvitaan kartan linjauksia voimakkaampaa panostusta henkilöstön hyvinvointiin. Yliopistoissa henkilöstö on vähentynyt 2010-luvulla 10 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa peräti 30 prosenttia. Seurauksina on se, että korkeakoulujen työntekijöistä keskimäärin  2/3 kokee työn kuormittavuuden kasvua sekä  jaksamisen ja motivaation vakavaa heikkenemistä.  Yliopistojen työntekijöillä korostuu myös huoli työsuhteen jatkuvuudesta sekä vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä.

Henkilöstöä kuormittavista kertaluonteisista hankerahoituksista on päästävä riittävän vahvaan pitkäjänteiseen perusrahoitukseen. Tämä koskee sekä perus- että soveltavaa tutkimusta. Myös strategiarahoituksen perusteita on avattava nykyistä enemmän. Samoin on turvattava korkeakoulutuksen ytimessä oleva akateeminen vapaus tutkimuksessa ja opetuksessa. Varmistamalla henkilöstön ja opettajien aidot vaikuttamismahdollisuudet korkeakoulujen hallinnossa luodaan korvaamatonta luottamuspääomaa.

Suomen kaltaisen osaamistalouden tuleekin vahvistaa eikä heikentää sivistyksen, osaavan työvoiman saatavuuden, kilpailukyvyn ja osaamisen uudistamista. Tiekartan kirjauksia enemmän tulee painoarvoa antaa opetushenkilöstön ammattitaidon jatkuvalle kehittämiselle, mikä linkittyy ratkaisevalla tavalla korkeakoulujen edellytyksiin tukea esimerkiksi elinikäisen oppimisen tavoitteita. Tutkimusansioiden ohella myös opetus- ja koulutustehtävillä on oltava painoarvoa uralla etenemisessä.

Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuus seuraavien vuosien ajaksi. Vaaleissa valitut vaikuttavat myös Suomen EU-politiikan muotoutumiseen etenkin tulevan hallituksemme kautta. Valittavilta päättäjiltä on vaadittava koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen nostamista sekä kansallisten että Euroopan laajuisten investointien kärkeen.

Avainsanat: koulutus ratkaisee, oaj pirkanmaa, koulutus, koulutusinvestointi, euroalue, koulutuspolitiikka, korkeakoulu, yliopisto, hankerahoitus

Suomi menestyy investoimalla koulutukseen

Tiistai 20.11.2018 - Arto Kauppinen , OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Muuttoliiketutkija Timo Aro pohti kesäkuun alussa Tampereen kaupungin seminaarissa, kuinka Tampere voisi olla tulevaisuudessa nykyistä vetovoimaisempi. Yksi tärkeimpiä huomioita oli sujuvien peruspalvelujen merkitys. Aro nosti esille investoinnit varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä korosti, että ne tuovat vetovoimaa vasta pitkällä aikavälillä. Aron johtopäätöstä laajentaen voi sanoa, että vain koulutukseen investoiva kansantalous voi menestyä globaalin kilpailun oloissa. Onkin valitettavaa, että Suomen hallitukset v.2011-2018 ovat vähentäneet koulutuksen ja tutkimuksen investointeja ja samaan aikaan lisänneet investointejaan toisiin kohteisiin. Ei voi välttyä ajatukselta, että monet päättäjämme edelleen vanhakantaisesti näkevät koulutuksen menoeränä, johon voidaan ohjata rahaa vasta sitten kun ”oikeat” investoinnit ovat tuottaneet riittävästi rahaa valtiontaloudelle.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n eduskuntavaalitavoitteiden tunnuslause on Koulutus ratkaisee. Esimerkiksi syrjäytymisen hinta on kova paitsi yksilölle itselleen myös yhteiskunnalle. Syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää, että opettajalla on aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Varhaiskasvatuksen riittävän pienet lapsiryhmät luovat tälle pohjan. Perusopetuksen osalta OAJ esittää, että opettajien määrästä suhteessa oppilasmäärään määrätään lailla. Samaan tähtää oppivelvollisuuden pidentäminen sekä alku- että loppupäässä. Osaamistarpeiden nopeasti muuttuessa myös aikuisiässä tarvitaan aitoja mahdollisuuksia päivittää osaamista ja jopa uudelleenkouluttautua. Maksuttomuuden periaatteesta tulee pitää kiinni, koska sillä vahvistetaan tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille kouluttautua perhe- tai kulttuuritaustasta riippumatta. Työllistyminen ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja koulutus on tässäkin avainasemassa: ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on 86%, kun vastaava luku on 43% perusasteen suorittaneilla.

Jokainen oppija ansaitsee turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön. Turvallisuuden lähtökohtana on oppijan kokemus tulla yksilöllisesti kohdatuksi ja että hänen oppimistarpeisiinsa on vastattu riittävästi resursoidulla tuella. Laadukas pedagoginen johtaminen tukee näitä tavoitteita. Sisäilmaongelmia on liian monessa oppilaitoksessa. Niiden poistoon tarvitaan valtion rahoitusta. Myös rakentamisen laatukriteerit, vastuut ja sanktiot on saatava kuntoon.

OAJ esittääkin, että kasvatus ja koulutus on nostettava seuraavan hallituksen tärkeimmäksi investointikohteeksi. Sijoitettuun rahaan verrattuna koulutus maksaa itsensä monin verroin takaisin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tuotto on 7-13-kertainen sijoitettuun pääomaan verrattuna. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhdessä sovittu selkeä kuva paremmasta tulevaisuudesta. On tehtävä konkreettinen suunnitelma rahoituksen korjaamiseksi ja keskityttävä pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ei pidä tyytyä ongelmien paikkaamiseen erilaisilla hankkeilla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan edelleen maailman parhaita opettajia. Kansainvälistyminen, digitalisaatio ja oppijoiden tuen tarpeen kasvu haastavat opettajien osaamisen ja opetusalan johtamisen. Resursoimalla opettajien ja esimiesten koulutukseen varmistetaan se, että myös oppijat saavat tulevaisuuden kannalta parhaan mahdollisen opin.

Koulutus ratkaisee isot ja pienet ongelmat Suomessa ja maailmalla. Eduskuntavaaleissa 2019 päätämme. mihin suuntaan jatkamme. Valitaan ne edustajat, joilla on rohkeutta investoida koulutukseen.

Arto Kauppinen

OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Avainsanat: koulutus ratkaisee, eduskuntavalit, koulutus, investointi, tulevaisuus, oajpirkanmaa

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN AVUNHUUTO?

Tiistai 18.4.2017 - Tiia-Pauliina Niemi, OAJ Pirkanmaa tiedottaja

Ammatillisen koulutuksen reformi leikkauksineen tulee aiheuttamaan ammatillisen koulutuksen alasajon! Opetustunteja on leikattu järjestelmällisesti vuodesta 2013 ja seuraukset ovat näkyvillä. Tutkintoaloilla ollaan tilanteessa, jossa ei päästä enää opetussuunnitelman vaatimiin tavoitteisiin. Erityisopiskelijoiden sekä ns. ei-koulukuntoisten määrä kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopistossa (Tredu) ylitettiin 1000 erityisopiskelijan raja ensimmäisen kerran tänä vuonna.

 Hallituksen rahoitusleikkauksista johtuen voidaan katsoa opiskelijoiden kouluvuoden lyhenevän esim. Tampereen suurimmalla ammatillisen koulutuksen tarjoajalla Tredulla ensi syksystä 60 h / lukuvuosi, eli noin 2.4 viikkoa/vuosi.  Lähiopetuksen vähennystä kokonaisuudessaan vuodesta 2013, on jo 7,2 viikkoa/vuosi. Kolmivuotisen perustutkinnon opiskelijan saama lähiopetusmäärä on vähentynyt 513 h/3v. Tämän lisäksi työssäoppimisen ohjauksen resurssia on selkeästi jouduttu kaventamaan. Opettajille ei ole riittävästi resurssia ohjata opiskelijoita ja työpaikkaohjaajia työpaikoilla oppimistavoitteiden ja tuen tarpeen mukaan. Lähiopetusmäärä ensi syksynä vastaa peruskoulun 5. - 6. lk:n lähiopetusmäärää, eli noin kolmea työllisen työpäivää / vko. Vertailun vuoksi lukiossa lähiopetusta on 30 h / vko. 

 Seinät maksavat liikaa, opiskelijoista saatavista valtionosuuksista merkittävä osa menee esim. Tredulla vuokrakuluihin (n. 17 Milj.). Vaikka Tredu hakisi käytössä olevien tilojen optimaalista käyttöastetta - ja luopuisi osasta tiloistaan - se ei mahdollista kuitenkaan taloudellista hyötyä muuten, kuin ryhtymällä vuokranantajaksi. Perustehtävä ammatillisella toisella asteella on antaa opetusta ja kasvattaa opiskelijat ammattiin, eikä toimia tilavuokraajana. Tredun kiinteistöosakeyhtiön rooli, Tampereen kaupungin tilakeskuksen toimintakyky, palvelujen hinnoittelu sekä pääomavuokran prosentti (joka on korkea) tulisi miettiä uudelleen ja näiden toiminnan heijastuminen Tredun perustehtävään.

 Jokainen kunta Suomessa maksaa ammatillisesta peruskoulutuksesta tietyn summan € / kunta-asukas. Vuonna 2017 esim. Tampereen kaupungin maksuosuus pienenee noin 8,2 miljoonaa euroa! Tätä ammatilliseen koulutukseen budjetoitua rahaa ainakin osittain olisi syytä käyttää toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, joka on historiansa pahimmassa kurjuuden tilassa. Mm. Tampere mainostaa itseään opiskeluystävällisenä kaupunkina - nyt olisi mahdollista lunastaa nämä lupaukset! Suurista kaupungeista esim. Helsinki, Lahti ja Oulu ovat tukeneet ammatillista koulutusta merkittävästi enemmän kuin Tampere.

 Uudet ja vanhat valtuutetut, kun teette päätöksiä Tampereen kaupungin seuraavasta budjetista, on kyse arvovalinnasta; annatko ammatillisen koulutuksen viedä Pirkanmaata eteenpäin vai oletko mukana alas ajamassa ammatillista koulutusta ja samalla myös koko Pirkanmaata, joka jo nyt on huonossa tilassa.  Päätökselläsi on merkitystä lähivuosille; Kuinka pitkään ammatillinen koulutus pystyy tuottamaan osaavaa työvoimaa yrityselämän osaajatarpeisiin, ja monenko nuoren on vara syrjäytyä ja jäädä ilman ammattia ja samalla työpaikkaa?

 Saadaanko ammatillisiksi opettajiksi hakeutumaan enää tulevaisuudessa osaavaa opettajakuntaa, jos ammatin kunniallinen hoitaminen tehdään mahdottomaksi, antamatta siihen tarvittavia resursseja? Tämän suuntaisella toimenpiteellä tullaan vaarantamaan yritysten osaajatarpeeseen laadukkaan osaaja-aineksen tuottaminen. Jo nyt ammatillisista opettajista, koko Suomessa 1600 hlöä, on vuoden 2016 aikana joutunut irtisanotuksi ja tälle vuodelle vähennyksiä on tulossa lisää. Pienistä resursseista jaettavaa riittää entistä vähemmälle opettajakunnalle. 

Tampereen seudun ammattiopiston luottamusmiesten puolesta

Jyrki Rantala                               Seppo Laurila

Pääluottamusmies                        Puh.joht.

Tredu                                        Tampereen seudun ammatilliset opettajat ry

Avainsanat: ammatillinen koulutus, reformi, hallitus, koulutusleikkaukset, oaj, oaj pirkanmaa

Koulutuksen kohtalo ratkaistaan kunnanvaltuustoissa

Perjantai 14.4.2017 - Arto Kauppinen, alueasiamies

Yli 150 vuotta kestänyt kausi  Suomen kunnissa on päättymässä, kun sosiaali- ja terveysasiat siirtyvät 2019 alkaen maakuntien vastuulle. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen kysymykset korostuvat 2020-luvun kunnissa.

Laadukas varhaiskasvatus on kivijalka oppimiselle. Pirkanmaan kunnista noin puolet  on kasvattanut päiväkotiryhmien  suhdelukua  (kasvattaja/lapsi) 1/7:stä 1/8:aan.  Päätösten seurauksena levottomuus lapsiryhmissä kasvaa. Toteutumatta uhkaa jäädä myös varhaiskasvatussuunnitelmien  edellyttämä lapsen yksilöllinen kohtaaminen ja laadukas pedagogiikka. Erityisesti niiden lasten tulevaisuus vaarantuu, jotka tarvitsevat eniten kodin ulkopuolista tukea kasvulleen. Euro varhaiskasvatukseen tuo rahan seitsenkertaisena takaisin yhteiskunnalle – ei mielipide vaan tutkittu tosiasia.

Perusopetus onnistuu vain riittävän pienellä ryhmäkoolla. Suurista ryhmistä kärsivät tutkimusten mukaan erityisesti  pojat sekä matalan sosioekonomisen aseman perheistä tulevat lapset. Kehityssuunta on Pirkanmaalla huolestuttava, esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun 8 kunnasta seitsemässä keskimääräiset  ryhmäkoot ovat v.2014-2016 kasvaneet.  Ryhmiin on sijoitettu suuri määrä tehostetun ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ilman, että se näkyisi lisätukena ryhmässä.  Opettajat kamppailevat jaksamisen rajoilla. Yli puolet heistä koki työmäärän lisääntyneen yli sietokyvyn – luku oli kuntatyöntekijöiden suurin (uusin kuntakymppi)  Peruskoulun uuden opetussuunnitelman tavoitteet  oppijalähtöisistä oppimistavoista vaarantuvat. Oppimistulokset heikkenevät, mikä näkyi  viimeisimmissä Pisa-tuloksissa erityisesti Länsi-Suomessa, siis myös Pirkanmaalla.

Lukioissa viimeisen kymmenen vuoden aikana kurssitarjonta on vähentynyt, mikä heikentää opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksia. Esimerkiksi Tampereen kaupungin keskikokoisessa lukiossa vieraista kielistä on kadonnut viime vuosina 20 kurssia. Se on yhden opettajan vuotuinen työmäärä. Opetusryhmien koot ovat paisuneet.  Yli 40 opiskelijan opetusryhmiä on esimerkiksi Tampereella, Pirkkalassa ja Kangasalla. Näistä syistä – peruskoulussa sama tilanne -  aineenopettajien työttömyys on noussut Suomessa yli 14%:iin. Lukion uusi opetussuunnitelma korostaa opiskelijalähtöisiä oppimismenetelmiä, mikä ei jättiryhmissä onnistu. Ylioppilaskirjoitusten digitalisoituminen edellyttää opettajilta runsaasti uusia tietoja ja taitoja, joihin harvoissa kunnissa vastataan riittävällä täydennyskoulutuksella. Uhkana on lukio-opiskelijoiden välillä kasvava epätasa-arvo.

Ammatillinen koulutus on kokemassa historiallisen suurta resurssien heikennystä. Reformissa vannotaan työssä oppimisen nimeen. Samalla unohdetaan, että 16-17-vuotias nuori tarvitsee ammatin oppimisen perustaksi turvallisen ja ammattitaitoisen opettajan johdolla riittävän määrän lähiopetusta. Tämä on myös työnantajien etu: he saavat taitavampia opiskelijoita, jotka ovat tottuneet jo koulussa säännönmukaiseen työskentelyyn viitenä päivänä viikossa ilman työmoraalia rapauttavia etäpäiviä.

Asiantunteva  ja vastuullinen kuntapäättäjä näkee lapset ja nuoret itseisarvona ja myös investointina tulevaisuuteen. Lapset eivät voi olla enää leikkauspolitiikan ensimmäinen kohde. 

Avainsanat: koulutus, oaj, oaj pirkanmaa, ammatillinen koulutus, lukio, perusopetus, varhaiskasvatus

Vaikuttamisen aika on nyt

Perjantai 10.2.2017 - Tiia-Pauliina Niemi, OAJ Pirkanmaa tiedottaja

Tiesitkö, että ammatillinen koulutus kokee merkittäviä muutoksia, mikäli viikolla 8 eduskuntaan menevä lakiluonnos toteutuu sellaisenaan?

Nyt on viimeinen hetki meidän jokaisen vaikuttaa lakiluonnokseen niin, että Suomi säilyttää laadukkaan ammatillisen koulutuksen ja että Suomen nuorison koulutuksesta sekä osaamisesta pidetään huoli tulevaisuudessakin.

Yksi laadukkaan koulutuksen merkki on osaamistavoitteiden yhdenvertainen arviointi. Suomessa tämä yhdenvertainen arviointi on tällä hetkellä tehtävään korkeakoulutettujen opettajien eli arvioinnin ammattilaisten vastuulla. Arviointi on opettajan yksi keskeisimmistä työtehtävistä. Opettaja suhteuttaa opiskelijan osaamisen vaadittaviin tavoitteisiin. Nykyisin lopullinen arvosana määräytyy opiskelijalle opettajan ja työelämän edustajan yhteistyön lopputuloksena, jolloin arvioinnin kohteena on oppimisen koko prosessi, osaamistavoitteet ja käytännön työelämän näkökulmat.

Eduskunnalle on tulossa käsittelyyn viikolla 8 lakiluonnos, joka pureutuu voimakkaasti opiskelijan oikeuteen tulla arvioiduksi yhdenvertaisesti arvioinnin ammattilaisen eli opettajan toimesta. Me OAJssa haluamme, että lakiluonnokseen kirjataan koulutuksen järjestäjän puolelta arvioija, pedagogisesti kelpoinen arvioija eli opettaja. Se on erittäin tärkeää opiskelijan oikeusturvan, yhdenvertaisuuden sekä koulutuksen laadun tarkastelun näkökulmista käsin. Arvioinnin tulee olla pitävää eikä se saa perustua talousohjantaan. Uusi lakiluonnos houkuttaa koulutuksen järjestäjää valitsemaan itsensä ja rahoituksen kannalta myönteiset arvioijat, kun 35% koulutuksen rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjälle opiskelijoiden suoritusten perusteella. Tällaisessa tilanteessa opiskelija saattaa saada hyväksytyn suorituksen todistukseensa, vaikka osaamistavoitteet eivät ole tulleet suoritetuksi. Uudistuva lakiluonnos vaarantaa siis koulutuksen laadun. Lisäksi nykyisestä poikkeava käytäntö voisi vaarantaa myös työelämään työllistyvien osaajien työelämässä vaadittavien taitojen hallinnan. Millaisiin ongelmiin tällainen käytäntö sitten työelämässä johtaisi? Sitä ei kukaan tiedä.

Uudistettavan lainsäädännön tulee olla yksiselitteisesti tulkittavaa. Lakiluonnoksessa tulisi arvioinnin kohdalla painottaa sanaa opettaja, jotta koulutuksen arvioinnista ei voisi vastata kuka tahansa koulutuksen järjestän edustaja.

OAJ Pirkanmaa on laadukkaan koulutuksen asialla. Laadukas koulutus on koko Suomen mukaan lukien Pirkanmaan tulevaisuus. Laadukasta koulutusta ei ole ilman opettajia ja heidän ammattitaitoaan. Sinun, minun  ja meidän Suomen tulevaisuuden tähden. Vaikuttamisen aika on nyt. 

Avainsanat: ammatillinen koulutus, oaj, oaj pirkanmaa, opettajat, reformi

AMMATILLISIA OPETTAJIA TARVITAAN TULEVAISUUDESSAKIN

Maanantai 23.1.2017 - Sirkka Saarikoski, OAJ:n koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja

Helsingin Sanomien pääkirjoitus tarttuu ajankohtaiseen asiaan otsikolla ”Ammattikoulun opetusta yhä enemmän työpaikoille” (29.12.2016).

Ammatillisella koulutuksella on todellakin edessä historiallinen muutos. Näen sen ammatillisen koulutuksen alasajona.

Olemme Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana saaneet ammatillisen koulutuksen vetovoiman hyvään nousuun. Ammatillisen toisen asteen peruskoulutukseen on joinakin vuosina hakenut enemmän opiskelijoita kuin lukioihin.

Nyt ammatillisen koulutuksen opintoja ollaan siirtämässä yhä enemmän työpaikoille. Uudistus tuo uudenlaisia paineita työnantajille. Kysynkin, kuka työpaikoilla ehtii opettaa opiskelijoita, jos ammatillisia opettajia ei oteta mukaan tähän uudistukseen ja työpaikoilla opettamiseen. Kenellä on jatkossa oikeus arvioida opiskelijoiden näyttöjä ja suorituksia? Tähän saakka se on ollut opettajien tehtävään kuuluva virkavelvollisuus.

Jo nyt ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on vähennetty paljon. Osa opiskelijoista keskeyttää opintonsa. Joka viides 20-vuotias mies ei opiskele, ei käy työssä eikä työharjoittelussa. Miten käy jatkossa  syrjäytymisen ehkäisemisen? Asiaa ei auta ainakaan se, että ammatillisten opettajien työpanosta vähennetään entisestään.

Ammatillisia opettajia tarvitaan edelleen! Tehkäämme yhdessä – työelämä ja ammatilliset opettajat – tämä historiallinen uudistus. 

(teksti julkaistu 12.1. Helsingin Sanomissa ja 14.1.17 Aamulehdessä)

Avainsanat: ammatillinen koulutus, ammattikoulu, työsuojelu, koulutus, edunvalvonta, työpaikkaohjaus, opettaja

Pk-seutu maailman PISA-ykkönen ? muu Suomi tarvitsee korjausliikkeen

Maanantai 2.1.2017 - Matti Helimo, puheenjohtaja, OAJ Pirkanmaa

PISA 2015 -tulokset ovat pisteiltään historiamme huonoimmat. Silmiinpistävää kuitenkin on pääkaupunkiseudun erinomaiset tulokset verrattuna muuhun Suomeen. Se olisi yksinään Singaporen edellä maailman PISA-ykkönen.  Pk-seudulla on satsattu perusopetukseen, nyt panostus ansaitusti tuottaa ja tulevaisuudessa vielä enemmän mm. syrjäytymisen ehkäisynä ja korkeampana koulutustasona.

Meillä Pirkanmaalla sijaiskiellot, tuntien leikkaaminen ja ylisuuret ryhmät ovat olleet kuntapäättäjien säästökeinovalikoimissa viime vuodet. Koulutus on liian usein nähty vain kulueränä ja tämä näkyy tuloksissa.

Hyvää PISA-tuloksissa on, että lukutaidon tulosten heikentyminen näyttää hidastuneen ja matematiikan osaamisen lasku tasaantuneen. Olemme edelleen maailman kärkimaita, vaikka osaamisemme pudotus päätutkimuskohteen, luonnontieteiden, osalta oli 2. suurin kaikista 73 maasta. Suomen 32 pisteen pudotus vastaa liki yhden kouluvuoden oppimäärää. Tulosta ei selitä maahanmuuttajien määrän kasvu, sillä sen vaikutus on tuloksissa vain 2 pistettä.

PISA-tutkimuksessa taso 2 on arki-, työ- ja opiskeluelämässä tarvittavan vähimmäisosaamisen raja.  Heikkojen, alle 2 tason, suoriutujien osuus on maassamme kolminkertaistunut (4%®12%) vuodesta 2012. Erinomaisesti (korkeimmat tasot 5 ja 6) menestyvien osuus putosi vastaavasti kolmanneksen 21%®14%. Luvut ovat edelleen kansainvälisesti vertaillen hyviä, mutta suunta todella huono.

Opettajat ovat laajasti arvostelleet ns. kolmiportaisen tuen mallin toimivuutta. Tuen tarpeessa olevat oppilaat ovat yleisopetuksen luokassa eivätkä saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Osa kunnista käyttää tukimallia säästökeinona. Tällöin opettajan aika menee erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa toimimiseen ja tilanteesta kärsii suuri enemmistö. Tämä ei voi olla näkymättä oppimistuloksissa.

Suomen tytöt ovat maailman parhaita lukijoita. Joka kymmenes suomalainen nuori ei kuitenkaan saavuta sellaista lukutaitoa, joka mahdollistaisi aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan ja opintojen jatkamisen. Tutkitusti oppimisen polut eriytyvät varhain. Jo 4.lk:lla on ennustettavissa, millainen oppilaan koulutuspolku tulee olemaan. Kodin tuki ja myönteinen asenne koulunkäyntiä kohtaan on kullanarvoista, alusta alkaen.

Hälyttävintä on eriarvoisuuden kasvu. Aiemmin Suomen vahvuutena on ollut kaikille tasa-arvoinen peruskoulu. Nyt vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut, alueelliset erot kasvaneet sekä tyttöjen ja poikien välinen osaamisero OECD-maiden suurin.

Ystäväni lapsi käy 3. luokkaa Tampereella 28 oppilaan luokassa. Opettaja on aika ajoin vapaaehtoisella säästövapaalla eikä sijaista palkata. OAJ ei hyväksy säästövapaiden käyttöä, koska ne vaarantavat oppilaan oikeuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Lapsen serkku käy koulua Helsingissä 21 oppilaan luokassa eikä sijaiskieltoa ole…

Tampereen seudun oppilaat pystyvät varmasti samoihin tuloksiin kuin pääkaupunkiseudunkin. On arvovalinta, annetaanko siihen riittävät resurssit. Huhtikuun kuntavaalit ovat koulutusvaalit, nostetaan yhdessä Pirkanmaa pk-seudun rinnalle.   

Faktalaatikko:

-Opetusryhmien suositeltava enimmäiskoko perusopetuksessa on 20-25 oppilasta (Perusopetuksen laatukriteerit, OKM)

-OECD:n PISA-tutkimus tuottaa vertailu- ja seurantatietoa osallistuvien maiden koulutusjärjestelmistä. PISA-tutkimuksen vahvuus on siinä, että se mahdollistaa osaamisen, asenteiden sekä näihin liittyvien taustatekijöiden seurannan sekä Suomessa että kansainvälisessä kontekstissa jo viidentoista vuoden ajalta. Voimme luotettavan aineiston avulla päätellä, miten peruskoulua päättävien nuortemme osaaminen on muuttunut.

- Tutkimuksen pääalueena olivat tällä kertaa luonnontieteet. Edellisen kerran luonnontieteet olivat pääalueena PISAssa vuonna 2006. Tulosten esittelyssä keskeisin huomio kohdistuu näin ollen luonnontieteiden osaamiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin sekä näiden kehitykseen yhdeksän vuoden aikana. Myös PISA 2015 -tutkimuksen kahden sivualueen, lukutaidon ja matematiikan, tulosten kehityksestä saadaan luotettava kuva.

      

Avainsanat: pisa, OAJ, OAJ Pirkanmaa, Aamulehti, koulutus, kasvatus, tuloksest, Tampere

Ryhmäkoolla on merkitystä

Torstai 1.12.2016 - Matti Helimo, puheenjohtaja, OAJ Pirkanmaa

Keskustelussa ryhmäkoon merkityksestä oppimiseen on paljon yhteistä keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Samaan tapaan kuin jälkimmäisen on USA:ssa kerrottu olevan kiinalaisten salajuoni, löytyy Suomesta näkemyksiä, joiden mukaan pienemmät opetusryhmät ovat vain OAJ:n salajuoni osana edunvalvontaa.

Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisusarjan teos, Luokkakoko, nosti hiljattain jälleen esiin ryhmäkoon merkityksen oppimistuloksiin. Opetusalalla pyöriteltiin päitä, kun niin Aamulehti kuin Opetushallituskin vetivät kritiikittömästi mutkia suoriksi otsikoinneissaan. Lukija sai uutisoinnista mielikuvan, että ryhmäkoolla ei ole myönteisiä vaikutuksia oppimistuloksiin. Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin mm. suuressa opetusryhmässä valikoitunutta joukkoa oppilaita, jotka olivat valinneet ylimääräisen vieraan kielen tai musiikkipainotuksen.  Pienemmässä ryhmässä puolestaan oli oppilaita, joiden joukossa oli tehostetun tai erityisen tuen päätöksen saaneita. Maalaisjärjellä jo on pääteltävissä, että tässä tapauksessa valikoituneen suuremman ryhmän oppimistulokset ovat paremmat. Osaavat rehtorimme sijoittavat lähes poikkeuksetta – resurssien mukaan – pienempiin ryhmiin oppilaita, joilla on suurempi tuen tarve. Näin ollen pienemmissä ryhmissä ei välttämättä ole mahdollista päästä yhtä hyviin oppimistuloksiin. Niissä voidaan merkittävästi kuitenkin auttaa heikoimmassa asemassa olevien lasten mahdollisuuksia edetä elämässä ja opin tiellä. 

Tutkittaessa ryhmäkoon vaikutusta, tulee alkutilanteessa ryhmät muodostaa täysin sattumanvaraisesti pienempiin ja suurempiin. Näin muodostettujen ryhmien oppilaiden kehitystä pitäisi voida seurata pitkällä aikavälillä. Näistä lähtökohdista tehtyjen tutkimusten (esim. Ruotsista 2010-luvulla)  näytöt  ryhmäkoon merkityksestä lapsen elämään, aikuisikään saakka, ovat kiistattomia. Erityisesti pienemmästä ryhmästä hyötyvät ne lapset, jotka ovat syystä tai toisesta putoamassa kärryiltä. Sukupuolten vertailussa poikien oppimistulosten heikkeneminen korostuu suurissa luokissa. Sama tilanne on temperamentiltaan ujoilla lapsilla.  Näitä johtopäätöksiä korostettiin v. 2015 ilmestyneessä Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä Tulevaisuuden peruskoulu –raportissa.

Perusopetuksen ja lukion uudet opetussuunnitelmat korostavat yksilöllistä opetusta. Tavoite katoaa kauas horisonttiin kasvavissa ryhmissä.  Tilojen sisäilma heikkenee, melutaso nousee, mahdollisuus käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä vähenee. Nykyään on tavallista, että suurissa ryhmissä on useita erityisen tuen piirissä olevia oppilaita. He eivät saa tarvitsemaansa pedagogista tukea, koska opettajan aika ja voimavarat loppuvat.

OAJ Pirkanmaan pääluottamusmieskyselyn mukaan alueemme kuntien oppilaat ovat ryhmäkoon suhteen kaikkea muuta kuin tasa-arvoisessa asemassa perusopetuksessa ja lukioissa. Erot kuntien välillä ovat hälyttäviä ja eikä koulutuksellinen tasa-arvo toteudu. Tarkasteltaessa keskimääräistä ryhmäkokoa ala- ja yläluokilla, kuntien välillä on jopa 10 oppilaan ero, eivätkä 32 oppilaan ryhmät ole harvinaisia.

Kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa, niin myös ryhmäkokojen kanssa on todellisuudessa kyse rahasta. Satsaamalla koulutukseen, kasvatukseen ja tutkimukseen investoimme tulevaisuuteen.

faktalaatikko:

-opetusryhmien suositeltava enimmäiskoko perusopetuksessa on 20-25 oppilasta (Perusopetuksen laatukriteerit, OKM)

-yli 5000 oppilasta opiskelee yli 30 oppilaan ryhmissä perusopetuksessa

- OAJ: Yli puolet Suomen kunnista kasvattaa ryhmäkokoja tänä lukuvuonna

-Pohjoismaissa ja Virossa Suomea pienemmät ryhmäkoot OECD:n v. 2013 tutkimuksessa ( Suomi alakoulu 19,7  ja yläkoulu 16,46)

-Pirkanmaalla lv.2015-2016 ryhmäkoot keskimäärin  alakouluissa 14,5 – 24 oppilasta, yläkouluissa 16 – 26 oppilasta  ja lukioissa 14 – 27,1 -maksimiryhmäkoot alakoulu: Pirkanmaalla 17 - 32, yläkoulu: 19 – 32, lukio: 24  – 45 opiskelijaa  (OAJ Pirkanmaan kysely pääluottamusmiehille, vastaukset 13 kunnasta)

Avainsanat: ryhmäkoko, OAJ Pirkanmaa, koulutuspolitiikka, Matti Helimo, OAJ, Pirkanmaa

Kuntavaalit 2017 - koulutuksen kohtalon vaalit

Torstai 25.8.2016 - Arto Kauppinen, alueasiamies

Olin seuraamassa heinäkuussa Suomi Areenalla paneelikeskustelua ”Kaiken takana on opettaja”. Panelistit nostivat esille omia tärkeimpiä opettajiaan.  Muistikuvat olivat hyvin eläviä, vaikka aikaa oli kulunut vuosikymmeniä.  Jälleen palautui mieleen, kuinka suuri merkitys omalla opettajalla voi ollakaan.  Tämä oli mieluisaa kuultavaa kuuntelijajoukolle,  joista valtaosa taisi olla opettajia. Toinen paneelin vetäjistä,  järjestömme puheenjohtaja Olli Luukkainen, nosti tilaisuudessa esille  keskustelun teemaan liittyen  OAJ:n keväällä teettämän kyselytutkimuksen opettajien ammattikuvasta ja arvostuksesta.

Vastaajina oli noin 2000 suomalaista  ja 1450 opettajaa vertailuryhmänä.  Huolestuttavaa  oli, että molemmissa ryhmissä opettajantyön arvostuksen nähtiin vähentyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta vastaajat luottavat edelleen opettajien osaamiseen ja vastuullisuuteen.  Suomen nouseminen oppimisvertailujen kärkimaaksi nähtiin suurelta osin taitavien opettajien ansioksi. Ja kun eri ammatteja laitettiin arvojärjestykseen, niin opettajat olivat lähes podiumilla – edellään vain lääkärit, poliisit ja sairaanhoitajat.

Mikä sitten vie pohjaa opettajien työltä ja koulutuksen laadusta?  Vastaajat nostivat syyksi koulutukseen kohdistuneet leikkaukset viime vuosina. Tämä viesti on äärimmäisen ajankohtainen juuri nyt.  Huhtikuussa 2017 kuntavaaleissa valitaan valtuustot, joiden tärkein tehtävä on huolehtia kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta.  Taustalla on tietysti vuoden 2019  SOTE-uudistus, joka vie sosiaali- ja terveydenhuollon maakunnalliselle tasolle päätettäväksi.

Uusiin valtuustoihin tarvitaan luonnollisesti asiantuntemusta liittyen tärkeimpiin päätettäviin asioihin.  Siksi on tärkeää, että kevään vaaleihin saadaan runsaasti opettajataustaisia ehdokkaita. Ehdokasasettelu on nyt käynnistymässä.  OAJ:n paikallisyhdistykset ja OAJ Pirkanmaa antavat opettajaehdokkaille kaiken mahdollisen taustatuen. Rohkeasti mukaan ehdokkaaksi ja vaikuttamaan!

Näin voidaan vaikuttaa siihen, ettei kunnissa ainakaan päättäjien tietämättömyyden vuoksi sorruta koulutuksessa kohtalokkaisiin hätäratkaisuihin.  Ajankohtaisena esimerkkinä tästä on monessa Pirkanmaan kunnassa  ylisuuriksi paisuvat ryhmät päiväkodeissa ja kouluissa. Uusien opetussuunnitelmien kirjaukset  yksilöllisestä oppimisesta jäävät silloin vain paperille. Tunnettu tosiasiahan on, että vain riittävän pienissä opetusryhmissä voidaan taata yksilöllinen oppiminen.

Avainsanat: kuntavaalit, oaj, oaj pirkanmaa, koulutus, säästöt, koulutussäästöt

Koulutusleikkauksia ei saa kääriä karkkipapereihin

Maanantai 16.5.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Tampere päätti karsia oppituntien määrää peruskoulussa. Luokilla 3–6 ollaan jatkossa valtakunnallisessa minimimäärässä, mikä on imagotappio koko kaupungille. Kun lapsi syntyy johonkin koulutusmyönteisempään kuntaan hän saattaa peruskoulun aikana saada yhden lukukauden verran enemmän opetusta kuin tamperelaislapsi, jolle tarjotaan vain minimitunnit. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu, sillä jatko-opinnoissa molemmat hakevat samoihin oppilaitoksiin.

                      Positiivista Tampereen päätöksessä on se, että säästynyt raha on syksyllä tarkoitus sijoittaa oppilaiden jakotunteihin, joilla opetusryhmiä voidaan jakaa pienemmiksi. Hienoa, että ryhmäkoko vihdoin nähdään tärkeänä asiana eikä enää tarvitse kiistellä sen merkityksestä koulutuksessa ja kasvatuksessa. Ongelmallista kuitenkin on, että jakotunnit on jo aiemmin leikattu Tampereelta(kin) lähes kokonaan. Nyt sitten leikataan opetuksesta, jotta voidaan saada edes vähän lisää jakotunteja.
Ei voi välttyä vertaukselta satuun hölmöläisen peitonjatkamisesta.

Tampereelle tulee perusopetukseen ensi lukuvuodelle satoja oppilaita enemmän kuin tänä vuonna, ja opettajia on useita kymmeniä vähemmän. Tilanne on lapsille ikävä, kun samalla vielä leikataan opetuksen määrää. Huomionarvoista on, että opetustuntien leikkaus on tehty toistaiseksi ja panostus jakotunteihin vain vuodeksi. Pelkona on, että seuraavaksi leikkauslistalla ovat taas jakotunnit.

Oppilaiden vanhemmille olisi nyt kaunistelematta tunnustettava, että leikkauksilla on vaikutus opetuksen laatuun ja tamperelaisten lasten tulevaisuuteen. Valtion ryhmäkokorahojen leikkaus jätti ison loven perusopetuksen määrärahoihin. Osa kunnista on jo kuitenkin tehnyt arvovalinnan, jossa ryhmäkokorahat on korvattu kunnan omasta budjetista. Kuntavaalit ovat edessä alle vuoden päästä, ja silloin on kuntalaisilla taas mahdollisuus vaikuttaa arvovalintoihin.

Lisäbudjetti olisi ainoa vastuullinen ratkaisu Tampereen perusopetuksen tilanteeseen. Taloustilanne on tiukka, mutta koulutukseen ja kasvatukseen satsaaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja tuottaa rahat moninkertaisesti takaisin.

Avainsanat: koulutusleikkaukset, oaj, oaj pirkanmaa, tampere

Eskarilaisten perheille annettava mahdollisuus valita

Maanantai 18.4.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj. sekä Eira Viitanen, OAJ Pirkanmaa, LTOL jaos pj.

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut Tampereen kaupungin suunnittelemia muutoksia esiopetusikäisten lasten esiopetuksen ulkopuolisen ajan sekä 1-2 luokkalaisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhon järjestämisessä (ns. Eppu–kerho). Tampere tulee ohjanneeksi esiopetusikäisten lasten vanhemmat automaattisesti valitsemaan kerhotoiminnan, jättämällä kertomatta muista lain mukaisista vaihtoehdoista. Vastauksessaan Heidi Rautiaiselle (AL 12.4.2016) Kristiina Järvelä ja Tuija Viitasaari eivät tuo esiin, miten perheiden on mahdollista halutessaan valita lapselleen lain mahdollistama varhaiskasvatuspalvelu esiopetusajan ulkopuolella, kerhotoiminnan sijaan. 

Esiopetusta järjestettäessä tulee ottaa huomioon, että siihen osallistuvilla lapsilla on mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuspalveluja, joihin heillä esiopetuksen lisäksi on subjektiivinen oikeus. Myös 1.8.2016 voimaan tuleva osa varhaiskasvatuslaista määrää, että lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on lapsen edun mukaista. Lisäksi sitä on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan lapsen vanhempien toivomassa muodossa.

Perusopetuslain mukaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on kodin ja koulun kasvatustyön-, lapsen tunne-elämän kehityksen- ja eettisen kasvun tukeminen. Toiminnan tulee olla osallistavaa, edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, ennaltaehkäistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä. Tällä hetkellä erityisesti iltapäivätoiminta on vaarassa muodostua massatoiminnaksi, jossa esimerkiksi 150 5–9 -vuotiasta lasta toimivat samoissa tiloissa. Mahdollistaako järjestely eri-ikäisten lasten mahdollisuuden lepoon ja mielekkääseen toimintaan?

Ei voi välttyä ajatukselta, että muutos on ainoastaan säästötoimenpide ja pahimmillaan tehty ilman kuntapäätöksiltä edellytettävää lapsivaikutusten arviointia.

Avainsanat: esiopetus, koulutus, koulutusleikkaukset, oaj, oaj pirkanmaa, Tampere

Pirkanmaan yleissivistävät opettajat antoivat näkemyksensä työajan pidennykselle

Sunnuntai 10.4.2016 - Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Loppukevään aikana tehdään merkittäviä päätöksiä opettajiakin koskien. Työmarkkinajärjestöt - myös oma OAJ:mme - neuvottelevat parhaillaan ns. kilpailukykypaketin soveltamisesta eri aloilla.  Meitä opettajia kiinnostaa etenkin se, kuinka sovittu 24 työtunnin lisäys tulee osaksi työaikaamme. OAJ Pirkanmaa halusi selvittää tätä kysymystä yleissivistävien opettajien osalta laajalla sähköisellä kyselyllä. Vastaajien määrä nousi korkeaksi, peräti 1427 jäsentä halusi kertoa näkemyksensä. Eniten vastaajia oli peruskoulusta, noin 70% kaikista. Loput vastaajat tulivat lähinnä lukioista. Muutamia vastaajia saatiin vielä esiopetuksesta ja yleissivistävästä aikuisopetuksesta.

Voidaan todeta, että kyselyn tulokset tässä laajuudessa heijastavat hyvinkin tarkkaan koko yleissivistävän opettajakunnan näkemyksiä Pirkanmaalla. Korkeasti koulutetut opetusalan ammattilaisemme osallistuivat luontevasti päätöksentekoon jo sen valmisteluvaiheessa. Parhaimmillaan tämän tyyppinen osallistaminen lisää luottamusta edustajien ja edustettavien välillä.  Samalla neuvottelijamme saavat työaikaratkaisuun arvokasta tietoa kentän tuntemuksista. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa tämän erinomaisesti.

Kyselyssä oli kolme valmista vaihtoehtoa, joihin lisätyöaika kohdistettaisiin. Ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi käyttää lisätyöaika korvamerkitysti opettajan ja oppilaan/opiskelijan kohtaamiseen (Kyllä 70 %, ei 30 %). Toiseksi eniten sai kannatusta sijoittaa lisätyöaika YT-aikaan pitkin lukuvuotta (K 52 %, E 48 %). Selvästi eniten Pirkanmaan yleissivistävät opettajat vastustivat vaihtoehtoa, jossa lisätyö käytettäisiin kokonaisiin lukuvuoden suunnittelupäiviin elokuussa (K 37 %, E 63 %). Johtopäätös kyselystä tältä osin on selvä: yleissivistävät opettajat haluavat lisätyön sijoitettavan nykyisten työpäivien yhteyteen, eivätkä hyväksy lisätyöpäiviä - eikä kesäkeskeytyksen lyhentämistä.

Kävin läpi myös jäsentemme antamat vapaat vastaukset. Niissä esitetyt kommentit antoivat lisävalaistusta vaihtoehtovastauksille. Monet opettajat kokivat, että he tekevät paljon enemmän yksilöllistä oppilaan kohtaamiseen liittyvää työtä (esimerkiksi vanhempainvartit) kuin siitä maksetaan. Myös YT-aika venyi monen vastaajan mielestä huomattavasti suuremmaksi kuin mistä heille maksetaan. 

Muutoin vapaat vastaukset tiivistyvät käsitteeseen ”räätälöity ratkaisu”. Haluttiin, että lisäaika voitaisiin käyttää jopa koulujen tasolla yksilöllisesti järkeväksi katsottuun työhön. Paljon sai kannatusta sekin, että opettaja voisi lisäajan sisällä kehittää osaamistaan yksilöllisesti (esimerkiksi oman oppiaineen hallinnan suhteen, digitalisaatio). Muita vähemmän mainittuja ehdotuksia olivat: työlään asiakirjatyön resurssointi (esimerkiksi erityisopettajilla HOJKS), työaikapankin rakentaminen (opettajat keräävät lukuvuoden mittaan vaaditun lisätyön yksilöllisesti), jakotunteihin, tukiopetukseen, uudistuneiden ja uudistuvien ylioppilaskokeiden aiheuttamaan lisätyöhön ja ryhmänohjaukseen

Avainsanat: kehysriihi, oaj pirkanmaa, koulutussäästöt, kilpailukykypaketti, opettajan työ

Perusopetuksen säästöt romuttavat tasa-arvon

Lauantai 26.3.2016 klo 12.00 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Suomalainen koulutus on tunnustettu korkeatasoiseksi. Viime vuosina oppimistulokset ovat kuitenkin heikentyneet. Keväällä 2015 julkaistiinkin ”Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun!” –hankkeen loppuraportti. Laatijoina olivat 45 asiantuntijaa opetusministerin johdolla. Raportissa todettiin koulutuksella olevan vahva vaikutus kansantalouden kasvuun. ”Korkealaatuisen opetuksen mahdollistava perusopetuksen resursointi on taattava tulevaisuudessa. Ryhmäkokojen pienentämistä tulee jatkaa riittävällä resursoinnilla, ettei opetusryhmien koko pääse kasvamaan nykyisestä.”

Raportti tuo esiin opetusryhmien koon vaikutuksen oppimistuloksiin. Eniten sopivan kokoisesta ryhmästä hyötyvät heikoimmassa asemassa olevat oppilaat. Tulokset olivat käytettävissä hallitusohjelmatyössä viime keväänä. Hallitus kuitenkin päätti, osana massiivisia koulutussäästöjä, leikata myös perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetut erityismäärärahat.

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa oppilaiden vähimmäistuntimäärä ei 222:sta noussut, vaikka siitä paljon puhetta pidettiinkin. Paikalliset tunti- ja ryhmäkokopäätökset ovat opetuksen järjestäjien eli kuntien käsissä. Yhden vuosiviikkotunnin vähennys tuntijaosta tarkoittaa käytännössä perusopetuksen leikkaamista kahdella kouluviikolla. On syytä olla huolissaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisestä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. Kunnilla ei ole juurikaan muuta kohdetta säästää kuin kasvatus ja opetus. Koulutus nähdään usein vain kulueränä, eikä investointina tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ei enää nykyään toteudu. Kuntien välillä lasten opetusmäärissä voi olla kokonaisen lukukauden ero ja ryhmäkoko toisen koulun luokassa kaksinkertainen. Erityisopetusta ei ole tarjolla tai sitä ei anna kelpoinen opettaja. Jakotunteja, joissa opetusryhmä on jaettu kahtia, on vähennetty. Tämä eriarvoisuus on opiskelijalla myöhemmin perintönä 2. asteen koulutuksessa.

Tampereen perusopetuksen säästöt ensi lukuvuodelle ovat herättäneet pelkoa ja hämmennystä. Syksyllä siirrytään uuteen opetussuunnitelmaan, jossa painotetaan yksilöllisyyttä, ilmiöpohjaista oppimista, monipuolisia opetusmenetelmiä sekä oppimisympäristöjä ja oppiainerajat ylittävää opetusta. Tampereella perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan kasvavan ensi vuonna n. 600 oppilaalla ja ryhmäkokorahojen miljoonaleikkausten seurauksena opettajia palkataan useita kymmeniä vähemmän. Syntyy jättiluokkia, jonne sijoitetaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Monen lapsen luokka yhdistetään toiseen ja oppilasmäärä kaksinkertaistuu.

Päättäjien olisi hyvä jalkautua kouluille katsomaan tilannetta ja kuunnella viestejä kouluilta ennen kuin jäljellä olevat resurssit jaetaan. Perusopetuksen laadun heikkenemisen estämiseksi tulisi laatia lisäbudjetti. Tarvitaan kykyä nähdä vaalikautta pidemmälle ja aidosti miettiä, tuoko koulutuksesta ja osaamisesta leikkaaminen Suomelle pitkällä aikajänteellä kilpailukykyä.

Valtio sijoittaa Talvivaaraan taas kerran kevään aikana ryhmäkokorahojen verran. Kyse on loppujen lopuksi arvovalinnasta.

Avainsanat: koulutus, koulutussäästöt, oajpirkanmaa, tasa-arvo, ryhmäkoko, opetusala, hallitusohjelma, oppimistulos

OAJ:lla ei ole lakkohalukkuutta

Lauantai 16.1.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Lännen Median laajan työmarkkinakyselyn jälkimainingeissa oli AL:ssä 14.1. otsikko: ”Sivistystyönantajat: OAJ:n lakkohalu hämmästyttää”. Tästä saattoi saada käsityksen, että Opetusalan Ammattijärjestöllä olisi halukkuutta lakkoon. Näin ei todellakaan ole, vaan OAJ:llä on mitä suurimmassa määrin halu sopia. Se ei kuitenkaan voi hyväksyä epäoikeudenmukaista ratkaisua, joka maksattaisi laskun matalapalkkaisilla naisilla ja rajaisi vapaata sopimisoikeutta. Kaiken kaikkiaankin hallituksen kilpailukykypaketistaan saamista, kolmikannan ulkopuolisista, lausunnoista 62% oli kielteisiä tai kriittisiä ja 7% positiivisia. Huomionarvoista on myös, että v.2015 julkisen sektorin palkkasumma pieneni samalla kuin yksityisen kasvoi.

Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen totesi: ”Pakkolakien vaikutukset eivät kohdistuisi juuri lainkaan järjestön jäseniin.” Tosiasiassa esim. vuosilomien lyhentäminen koskisi OAJ:n jäsenryhmistä rehtoreita, päiväkodinjohtajia, lastentarhanopettajia ja eräitä ammatillisen koulutuksen opettajaryhmiä. Pidemmillä vuosilomilla työnantaja on aikanaan ostanut yksityistä sektoria matalammat palkankorotukset. Sairausajan palkan leikkaaminen vaikuttaisi merkittävästi juuri opetusalalla. Opettajan ammatissa etätyö ei juurikaan ole mahdollista ja taudit tarttuvat lasten kanssa työskennellessä. Monet päiväkodit, koulut ja oppilaitokset ovat lisäksi home- tai sisäilmaongelmien vuoksi jo työympäristöinä sairastuttavia.

Sivistystyönantajat perää OAJ:lta ratkaisuehdotuksia. OAJ on pyrkinyt aktiivisesti hakemaan neuvotteluratkaisua. Järjestö julkaisi myös syksyn aikana neljä erillistä normienpurkuesitystä opetusalalle. Tavoitteena kohdentaa vähenevät resurssit tärkeimpiin asioihin eli kasvatukseen ja opetukseen.

Hassinen on oikeassa siinä, että toimet ovat Suomen tilanteen vakavuuden takia välttämättömiä. Lakkoja ei todellakaan tarvita, vaan yhteistyötä ja sopimista. Hallituksen pakkolakiesitykset sisältävät lähes yksinomaan EK:n tavoitteita ja Sivistystyönantajat on EK:n jäsenliitto. Pakkolakiesitysten pois vetäminen palauttaisi aidon neuvotteluasetelman ja merkittävästi parantaisi mahdollisuuksia yhteiskuntasopimukseen pääsemiseksi.

Avainsanat: sivistystyönantaja, oaj, lakkohalukkuus, neuvottelut, yhteiskuntasopimus, koulutus, kasvatus, Hassinen, Helimo

Koulutuspäätökset pois amatööreiltä

Keskiviikko 9.12.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Keskeisimpään tulevaisuusinvestointiimme, koulutukseen, on kohdistettu miljardien leikkaukset ja lisää on tulossa. Koulutuslupaukset petettiin heti kevään vaalien jälkeen. Ikäviä päätöksiä perustellaan paradoksaalisesti sillä, että emme voi jatkaa velaksi elämistä ja maksattaa laskua tulevilla sukupolvilla. Kuitenkin juuri niin ollaan nyt tekemässä. Hallituksella on ollut käytössä yhden totuuden tiedotusstrategia. Maailman kuuluisimpiin intellektuelleihin lukeutuvan kielitieteilijä Noam Chomskykin totesi syksyllä Suomen hallituksen leikkauspolitiikasta: “Koulutuksesta leikkaaminen on itsestään vääryys ja se on myös huomattavan vaarallista yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Väistämätön tosiasia on, että Suomen taloustilanne on kriittinen. Maailman talousfoorumin WEF:n maailman kilpailukykyvertailussa putosimme sijalle 8. Perusopetuksessa olimme paras maa ja palkkojen muodostumisen joustavuudessa pidimme perää sijalla 140. Jälkimmäisestä sijoituksesta nousi iso haloo, mutta vähissä olivat koulutuksen puolustuspuheenvuorot – saati peukutukset opetusalan ammattilaisille.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut maailman tehokkaimpia ja meillä on jo vuosia ollut maailman tehokkaimmat opettajat. Verraten vaatimattomilla panostuksilla olemme saaneet huippuoppimistuloksia. Ainakin yhdessä asiassa Suomi on siis kilpailukyvyn suhteen kärjessä ja se ollaan nyt valmiit lyhytnäköisesti romuttamaan. Samalla kansalaisia sumutetaan käyttämällä harhaan johtavia termejä. Hallitus esimerkiksi “kehittää” kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta, vaikka todellisuudessa se leikkaa sieltä satoja miljoonia euroja. 300 miljoonan satsaaminen sinänsä hyviin koulutuksen kärkihankkeisiin ei riitä, kun opetuksen kivijalka on ensin murennettu 3 000 000 000 euron leikkauksilla. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku, sano jo Paasikiviki.

Koulutus on investointina erittäin tuottava. Työelämän rakennemuutokseen vastaaminen, työn tuottavuuden lisääminen ja sitä kautta velkaantumisen vähentäminen edellyttävät päätöstä investoida osaamiseen ja koulutukseen nykyistä enemmän – ei vähemmän.  OECD:n laskelmien mukaan yhden euron panostus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin.

Kuntatalouden tervehdyttäminen pitää aloittaa rakenteellisista uudistuksista ja kuntauudistusta on jatkettava. Kunnista yli puolet on pieniä, alle 6000 asukkaan kuntia, joiden hallinto, hallintorakennukset ja päätöksentekoelimet syövät varoja kuntalaisten peruspalveluista. OAJ on toimittanut syksyn aikana neljä norminpurkuesitystä opetusministerille niistä kuntataloutta heikentävistä lakisääteisistä tehtävistä ja velvoitteista, joista kasvatus- ja opetussektorilla voitaisiin luopua vaarantamatta lasten tai nuorten oikeuksia. Ammatillisessa koulutukseen sijoitetusta eurosta enää vain noin 50 senttiä menee itse asiaan eli opetukseen. Tuo kehitys on katkaistava.

Hallitusohjelmassa tavoitellaan perusopetuksen osalta koulutuksellista tasa-arvoa ja oppimistulosten paranemista. Todellisuudessa tasa-arvo on kuitenkin romahtanut ja kuilu hyvien ja huonojen koulutuksenjärjestäjien välillä kasvaa. Ryhmäkojen pienentämiseen kohdistetun erityisavustuksen leikkaus on täydellisessä ristiriidassa hallituksen oman tavoitteen kanssa. Mikäli ryhmäkokorahasta luovutaan kokonaisuudessaan, menetetään viime vuosina saavutettu kehitys perusopetuksen ylisuurien opetusryhmien määrässä. OAJ on laskenut, että suunniteltu leikkaus tarkoittaa noin 900 opettajan vähentämistä ja heidän oppilaidensa sijoittamista olemassa oleviin ryhmiin. 

Pirkanmaalla on ryhmäkokojen suhteen maan huonoin tilanne. Tulevaisuuden peruskoulu –selvitys osoittaa, että ryhmäkoolla on ratkaiseva merkitys mm. oppimistuloksiin, erityisesti heikoimmin pärjäävien oppilaiden kohdalla. Myöskään hallitusohjelman tavoittelema oppimis-tapojen ja -ympäristöjen modernisointi ei ole mahdollinen ylisuurissa opetusryhmissä.

Koulutuksellisen tasa-arvon murentuessa on tarkkaan arvioitava, voiko perusopetus ylipäätään jäädä kuntien vastuulle. Kun sote-palvelut poistuvat kuntien velvollisuuksista, ei tulevien leikkausten kohteeksi jää muita merkittäviä kohteita kuin koulutus. Käytäntö on osoittanut, että liian monen kuntapäättäjän kompetenssi ei riitä kasvatuksesta ja opetuksesta päättämiseen. Valitettavan usein kuulee tärkeitä oppilaiden tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä kunnanvaltuustoissa tehdyn pohjalta: “Kun minä olin koulussa, meitä oli 40 oppilasta ja kaikki sujui hyvin.” Ruotsissa entinen opetusministeri Jan Björklund on vaatinut perusopetuksen siirtämistä valtiolle. Hän sanoi kunnallispoliitikkojen olevan amatöörejä, jotka eivät osaa hoitaa koulutusasioita. “Se on liian vastuullinen ja vaativa tehtävä heille.” Mikäli valtio ottaisi Suomessa perusopetuksen hoitaakseen, tulisi koulutuksen saavutettavuuteen kiinnittää erityistä huomiota.

Ajat ovat vaikeat ja päättäjiltä tarvitaan kykyä nähdä kokonaisvaltaisesti pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on viime kädessä arvovalinnoista. Suomi vahvistaa puolustyskykyään hankimalla hävittäjiä 10 miljardilla, epäonnistuneet helikopterikaupat maksoivat 350 miljoonaa, tehottomiksi todettuja yritustukia maksetaan arviolta 800 miljoonaa, Talvivaaran kaivokseen on jouduttu pumppaamaan satoja miljoonia, maataloustuet jne. Rahaa siis löytyy, kunhan kohde nähdään riittävän tärkeäksi. Kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen alasajo ei ole missään oloissa perusteltua ja se vain siirtää velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. 

Avainsanat: #koulutus #päätökset #hallitus

EK:n ja hallituksen kannettava vastuunsa työmarkkinoilla

Keskiviikko 2.12.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

EK:n rooli viimeaikaisissa työmarkkinatapahtumissa on jäänyt liian vähälle huomiolle. Vuosikymmeniä työmarkkinajärjestelmämme on perustunut kolmikantaan ja yhdessä sopimiseen. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat valtion kanssa yhdessä luoneet pohjan vaurastumisellemme. Sopimuspohjainen työmarkkinapolitiikka on luonut pitkäaikaista ennustettavuutta.

 

2000-luvulla työnantajaliiton linja on muuttunut. On haluttu irti keskitetystä ratkaisuista liittotasolle ja edelleen yrityksiin. Keväällä hallitus muutti vakiintunutta toimintamallia. Suomen valtiontalouden tila ja kova velkaantumisvauhti sai hallituksen hakemaan 15% kilpailuhyppyä. Se koostuisi paikallisen sopimisen lisäämisestä, maltillisista palkkaratkaisuista ja 5% yksikkökustannusten alentamisesta.

 

Hallituksen esitys yhteiskuntasopimukseksi sisälsi lähes yksinomaan työnantajien tavoitteita. EK sai tikkarin lähes vastikkeetta ja oli näin hallituksen päätöksellä vapautettu joustovelvoitteesta. Aiemmin työmarkkinoilla oli totuttu, että neuvottelupöydässä oli molempien osapuolien tavoitteita, joista sopimus oli kompromissi. Hallitus ilmoitti neuvottelujen tavoitteet ja aikarajat, jotka työmarkkinoita vähänkään tuntevat tiesivät epärealistisiksi. Alkoi ”tiedotussota”, jossa voimakkaasti luotiin mielikuvaa jäykästä ay-liikkeestä, joka on kehityksen jarruna eikä ymmärrä valtiontalouden tilaa. Palkansaajajärjestöjä demonisoitaessa unohdettiin niiden positiiviset saavutukset sekä kolmen työntekijäkeskusjärjestömme yli kaksi miljoonaa jäsentä.

 

Liian vähälle huomiolle mediassa jäi EK:n julkistama sääntömuutos, jonka mukaan se ei ole enää huhtikuun 2016 jälkeen tekemässä keskitettyjä palkkaratkaisuja. Samalla järjestö paalutti yhteiskuntasopimustavoitteensa. AKT ilmoitti siirtyvänsä EK:n linjoille ja keskittyvänsä v. 2017 liittokierrokselle. Samalla AKT odotetusti toisti, että se ei ole mukana yhteiskuntasopimuksessa, joka on epätasapainoinen ja sisältää yksinomaan työnantajapuolen tavoitteita.

 

Postin ratkenneessa työehtokiistassa EK:n jäsenjärjestö PALTA ajoi äkkirysäyksellä, sinällään välttämättömiä, rakenteellisia muutoksia. Se olisi tarkoittanut 30% heikennyksiä työehtoihin. EK ei vaatinut jäsenliittoaan noudattamaan TyKa-sopimusta, jota PALTA itse oli osaltaan ollut tekemässä. Ulospäin näytti, että valtio-omisteinen yhtiö, jonka omistajaohjauksesta vastaa pääministeri, pyrki murtamaan laillista työtaistelua rikkureilla ja vuokratyövoimalla. Kyse oli siis paljon muustakin kuin vain Postin työehdoista.

 

Työmarkkinatilanne on tällä hetkellä poikkeuksellinen ja kimurantti. On väärin vetää mutkia suoriksi tai julistaa vain yhtä totuutta. Ei voi olla niin, että jatkossa eduskuntavaalien tulos ratkaisee työmarkkinakysymykset. Työntekijäjärjestöt ovat AKT:ta lukuun ottamatta halukkaita sopimaan ja jatkamaan neuvotteluja. Jos ja toivottavasti kun neuvottelutulos syntyy, arvioi kukin osapuoli sopimuksen sisältöä ja sen kattavuuden riittävyyttä. Jos pakkolait viedään eteenpäin, on ensi vuonna varmuudella luvassa todella myrskyisä työmarkkinasyksy. EK on arvioinut liittokierrosten ketteröittävän sopimista, nyt on käymässä kuitenkin täysin päinvastoin.

 

Yhteiskunnan etu vaatii viisautta hallitukselta, työnantaja- sekä työntekijäjärjestoiltä. Akavan Sture Fjäderin sanoin: Sopimisen tie on aina paras tie.

Avainsanat: #ek #säästöt #koulutus

Vanhemmat kirjoitukset »