Joni Toivonen lähetti yleisönosaston kautta terveiset Suomen opettajille. Wilmalla lähetettäviä viestejä koteihin pitäisi hänen mukaansa vähentää. Esimerkiksi hän nosti viestit, joissa opettaja kertoo stressaantuneena luokan huonosta käytöksestä. Kirjoituksensa lopussa sama viiden peruskoululaisen isä toisaalta ohjeistaa opettajia ohjeistamaan koteja ”ryhdistäytymään kasvatustoimessa yhteisen hyvän nimissä”. Ilmeisesti ei kuitenkaan Wilma-viestillä? On tärkeää ymmärtää, että opettajan virkatehtävä on viestiä koteihin ja tämä tapahtuu monessa kunnassa Wilman kautta.
Kirjoittajalla varmasti on hyvä tarkoitus. On totta, että ”koulurauha häiriintyy toistuvasti samoista syistä. On kännykän käyttöä, pulinaa, karkaamisia jne.” Ongelma on siinä, että Toivonen ei ole tietoinen opettajan työn arjesta haasteineen. Opettajan keinoja työrauhan ylläpitämiseen on kavennettu. Mikäli häiritsevän oppilaan poistaa oppitunnilta toiseen tilaan, tulee hänellä olla siellä valvoja. Ns. ylimääräisiä aikuisia ei kuitenkaan monesti tähän tehtävään ole. Opettaja täyttää kaavakkeen jokaisesta oppilaan poistamisesta ja huolehtii sen arkistoon.
Suoraan sanoen Jani Toivonen ei tiedä, mistä puhuu kirjoittaessaan ”joutuu ehkä tulemaan itse kouluun neuvomaan opettajia lasten kanssa toimimisessa”. Opetus on julkista, joten varmasti vierailu olisi mahdollista järjestää, kun perusopetuslain ja koulun järjestyssääntöjen puitteissa toimitaan. Tosiasiassa Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukas opettajankoulutus on taannut huippuluokan oppimistulokset, vaikka resurssit ovat keskitasoa. Ryhmänhallintataitoihin ja kohtaamisiin on aina hyvä kouluttautua lisää, mutta isossa kuvassa syyt oppituntien häiriöihin ovat muualla. Koulun ja päiväkodin arjessa valitettavan tavallista on, että opettajan aika kuluu muutaman oppilaan ongelmissa. Pienryhmiä on vähennetty eikä tuki seurannut oppilasta, vaikka näin sovittiin. Nyt tässä asiassa ollaan pikkuhiljaa heräämässä. Riittävä tuki on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
Se puolestaan on vastoin omaa ope/isä kokemustani, että kotoa käsin ei voisi oppituntien työrauhaan vaikuttaa. Moni vanhempi on laillani kiitollinen opettajan viestistä ja pitää kotona kasvatuskeskustelua lapselleen. Myönnän, se on raskasta. Koulun tehtävä on tukea kodin kasvatusvastuuta. Toivosen peräämää jämäköityimistä pitäisi pikemminkin edellyttää osalta meistä vanhemmista. Välittämistä, keppiä sekä porkkanaa ja tuloksia monessa tapauksessa alkaa tulla. Luokanopettajat olivat edellisessä Kunta10-tutkimuksessa kuormittunein ammattiryhmä ja tälle on syynsä.
Wilma-viestien määrässä ongelma on se, että luokalla voi olla 50 vanhempaa ja toisille liika voi olla liian vähän ja päinvastoin. Luottakaamme opettajien arvostelukykyyn asiassa. Lapsen koulunkäynti on yksi tärkeimmistä asioista myös vanhemmalle. Jaksetaan lukea viestejä, vastataan ja ollaan opettajaan suoraan yhteydessä yhteistyön hengessä. Osallistutaan vanhempainiltoihin ja -vartteihin osoittaen, että koulutus on tärkeä asia. Rakentavan vuorovaikutuksen kautta yhteinen ymmärrys lisääntyy ja päämäärä kirkastuu, lapsen paras.
