Palautumisesta voimaa arkeen

Torstai 28.5.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

Aloitan blogikirjoituksen tällä kerralla lausumalla SUUREN KIITOKSEN! Kiitos teille kaikille venymisestänne ja työstänne kevään aikana erittäin haastavassa poikkeustilanteessa. Muuttuneissa oloissa ja monien haasteiden keskellä me opetusalan ammattilaiset olemme olleet varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmällemme, oppilaille ja opiskelijoille sekä koko yhteiskunnan toiminnan jatkumiselle poikkeustilanteessa elintärkeitä. Olemme toteuttaneet eräänlaisen etäopetuksen ihmeen, josta kertyneitä kokemuksia tullaan varmasti hyödyntämään jatkossakin.
Opetusalan työ on aina ollut erityisen merkityksellistä. Nyt poikkeuksellisen kevään aikana tämä merkityksellisyys on entuudestaan korostunut. Samaan aikaan myös työn entisestään korkea kuormitus on kasvanut. Opetusalalla on painettu pitkää päivää ja reagoitu muutoksiin nopeasti. Työhön on syntynyt ja syntyy varsinaisen opetustyön lisäksi jatkuvasti uusia elementtejä. Olemme joutuneet toimimaan täysin uudessa tilanteessa ja epävarmuuden vallitessa. Vireystasomme on ollut korkea ja stressihormonit hyrränneet. Tästä syystä myös palautumiseen on panostettava ja lepoon kannattaa kiinnittää huomiota vielä aiempaa tarkemmin.
Pitkät työpäivät ja -viikot ovat tutkimusten mukaan yhteydessä koettuun väsymykseen sekä fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen ja terveydentilaan. Luonnollisesti vaikutusta on myös työmme laatuun sekä kognitiiviseen toimintaamme ja muistiimme. Kriisitilanne ja sen aiheuttamat hyvinvoinnin haasteet voivat näkyä arjessa monella tapaa. Mielialamme voi vaihdella ja erilaiset tunteet korostua. Kukin meistä reagoi yksilöllisesti. Poikkeustilanne on ylipäänsäkin hämmentävää ja epävarmuutta aiheuttavaa.  Epävarmaan tilanteeseen sopeutuminen vaatii energiaa ja tilaa. Turvallisuuden tunne on koko yhteiskunnassa järkkynyt tavalla, jossa illuusiomme samanlaisesti jatkuvasta maailmasta ja kaiken hallinnasta on päässyt särkymään. Ei siis ihme, jos olo tuntuu hajamieliseltä, muistamattomalta tai oma vireystila tuntuu vaihtelevan enemmän kuin tavallisesti.
Tarvitsemme hetkellistä stressiä. Se on autonomisen hermoston reaktio, jossa aivot virittävät meidät sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen ja toimimaan sen vaatimalla tavalla. Stressin ja vireystilan kohoamisen on siis tarkoitus auttaa meitä ratkaisemaan ruumiillisia tai henkisiä haasteita. Vaikka stressikokemus on psykologinen, on sen monet vaikutukset myös fyysisiä. Etenkin pitkittyessään stressi voi ilmentyä esimerkiksi päänsärkynä, huimauksena, sydämentykytyksinä, pahoinvointina, erilaisina vatsa- ja selkä- tai hartiaseudun vaivoina sekä hikoiluna ja flunssakierteenä. Psyykkisinä oireina voi puolestaan ilmetä esimerkiksi jännittyneisyyttä, ärtymystä, levottomuutta ja ahdistuneisuutta, muistiongelmia, unihäiriöitä tai vaikeuksia tehdä päätöksiä.
Autonominen hermosto pitää meidät hengissä. Se säätelee elimistön toimintoja ja käynnistää myös stressireaktion. Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat toistensa vastapareina. Kun toinen aktivoituu, toisen toiminta vaimenee. Niiden voisi ajatella toimivan eräänlaisena kehon jarruna ja kaasuna. Sympaattinen hermosto nostaa vireystilaamme, parasympaattinen puolestaan laskee ja käynnistää palautumisen kohti elimistön normaalitilaa.
Voimme tukea parasympaattista hermostoamme ja siten edistää omaa palautumistamme. Esimerkiksi laadukas yöuni ja terveellinen ravitsemus, hyvä fyysinen kunto ja henkinen hyvinvointi tukevat palautumisjärjestelmän normaalia toimintaa ja voimavarojen lisääntymistä. Syvä ja rauhallinen palleahengitys stimuloi parasympaattisen hermoston tärkeintä hermoa, vagushermoa. Syvään hengittäessä syke ja verenpaine laskevat. Jo parilla pitkällä uloshengityksellä voimme katkaista tehokkaasti stressireaktion ja aktivoida palautumisen. Syvään hengittäminen onkin todella helppo väline stressiä vastaan missä tilanteessa tahansa. Hengityksen lisäksi mielihyvähormonien, oksitosiinin, endorfiinien, dopamiinin ja serotoniinin, erittyminen vaikuttavat myönteisesti mielialaamme ja aktivoi vagushermoa.  Myös muun muassa hieronta, jooga, akupunktio, meditaatio avantouinti tai muu kylmäaltistus ja nauraminen ovat tehokkaita keinoja palautumisen aktivoimiseen.
Palautumisen tulee olla säännöllistä ja jokapäiväistä, jotta stressin vaikutuksia voidaan tasapainottaa. Kun tunnistat palautumisen tarvetta, vähennä fyysistä kuormitusta rauhoittamalla menojasi ja tekemisen määrää. Tutkimusten mukaan palautumisen kannalta tärkeää ei ole millaista vapaa-ajan aktiviteettiä sinänsä harjoitat. Merkityksellistä on se miltä sen harjoittaminen mielestäsi tuntuu. Tärkeää on tehdä vapaa-ajalla niitä asioita ja toimintoja, joista itse pitää ja jotka omien tuntemusten mukaan parhaiten irrottavat työstä ja palauttavat. Eri aktiviteeteissa painottuvat eri palautumismekanismit. Tekeminen, joka aktivoi psykologiset mekanismit psykologiseen irrottautumiseen, rentoutumiseen sekä taidon hallintaan ja kontrollointiin liittyen on tehokkainta. Tee siis jotakin, jossa kaikki työhön liittyvä unohtuu (irrottautuminen), mikä tuntuu rentouttavalta (rentoutuminen) ja missä haastat itsesi oppimaan ja soveltamaan uusia taitoja (taidon hallinta ja kontrollointi).
Ratkaisukeskeisesti voisi vielä lopuksi todeta, että älä lähde muuttamaan sitä mikä toimii, vaan korjaa sellaista, joka ei tunnu hyvältä. Oikein rentouttavaa kesää kaikille. Nukutaan ja levätään hyvin.  Nautitaan auringonvalosta ja heränneestä luonnosta. Välitetään toistemme lisäksi myös ennen kaikkea itsestämme!
P.s Tätä kirjoittaessa tietoa kunta-alan sopimusten syntymisestä on juuri alkanut tihkua. Toivon, että syntynyt sopimus on jäsentemme hyvinvointia edistävä. Palataan uuteen sopimukseen ja sen tuomiin muutoksiin sitten tuonnempana.

Avainsanat: työhyvinvointi, stressi, palautuminen, OAJ, OAJ Pirkanmaa, opettaj, opetusala, hyvinvointi

Poikkeustilanne haastaa jaksamista

Torstai 9.4.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n työhyvinvointivuoden huhtikuun teemaksi on valittu ”Perusta kuntoon”. Sillä tarkoitetaan työnteon perustaa, eli muun muassa resursseja, osaamista, kelpoisuuksia, töiden suunnittelua ja työkuorman mitoitusta. Työntekijän kannalta teemaan liittyy tietysti omasta työkyvystä ja jaksamisesta huolehtiminen. Avaimet hyvään perustaan syntyvät tutuista elementeistä. Riittävä palautuminen ja lepo yhdistettynä monipuoliseen ruokavalioon, liikuntaan ja työn vastapainona toimivaan vapaa-aikaan vankistavat työkyvyn perustaamme.

Muutaman viikon kestänyt poikkeustilanne jatkunee vielä pitkään ja kuormittaa opetushenkilöstöä laajasti. Muutokset ovat aina kuormittavampia kuin tuttujen polkujen tallaaminen. Opetuksen suunnittelu vie runsaasti aikaa ja toteutuksen muutokset haastavat meitä omaksumaan uusia välineitä ja tapoja opetukseen. Muutosten keskellä oma jaksaminen voi joutua koetukselle. Yli 40 prosenttia OAJ:n Fiilismittariin vastanneista jäsenistä kokee, ettei pysty irtautumaan työstä tai rajaamaan työaikaansa näissä poikkeusoloissa. Työt tulevat osin uniinkin.

Tarvitsemme siis vahvaa työkyvyn perustaa, toimimmepa sitten lähi- tai etäopetuksessa. Opetusta toteutetaan muutosten keskellä ja erilaisin poikkeusjärjestelyin, jotka osaltaan lisäävät työn kuormittavuutta. Poikkeusoloissa tapahtuvan opetustyön haasteet ovat pääosin samankaltaisia riippumatta opetuksen toteutustavasta. Keskityn kirjoituksessani etenkin etätyöhön, vaikka samat ilmiöt, haasteet ja ratkaisut soveltuvat myös lähiopetusta toteuttavien kollegoidemme arkeen. Poikkeustilanne haastaa myös johtamista ja esimiestyötä esimerkiksi riittävään ohjaukseen, valvontaan, tukeen ja palautteeseen liittyen. Näitä asioita käsiteltiin jo edellisessä blogikirjoituksessani.

Etätyön mahdolliset haasteet liittyvät työn ja vapaa-ajan sekoittumiseen. Monet meistä vastailevat viesteihin oppilaille, huoltajille ja kollegoille läpi valveillaoloajan. Uudet tavat toteuttaa opetusta vaativat suunnittelutyötä, joka myös osin läikkyy vapaa-ajalle. Työasiat kuormittavat ajattelua ja työmoodi saattaa jäädä päälle vielä pitkään työpäivän päätyttyä. Erilaiset häiriöt työskentely-ympäristössä haastavat keskittymistämme, olipa kyseessä sitten naapurista kantautuvat remonttiäänet, omien lapsien tarpeisiin vastaaminen, ergonomiset haasteet tai vaikkapa puolison samanaikainen työskentely. Työkuormituksen ja ajanhallinnan ongelmat voivat liittyä uuteen tilanteeseen. Arjesta puuttuu tuttua struktuuria, kun kotona työskennellessä työmatkoja ei enää tarvitse tehdä tai jotkin muut aiemmin työarkeemme kuuluvat toimintatavat ja asiat puuttuvat. Nämä voivat osaltaan vaikeuttaa työ- ja vapaa-ajan erillään pitämistä. Omat haasteensa syntyvät myös työyhteisön sosiaalisten tilanteiden vähentymisestä, joka pahimmillaan voi aiheuttaa jopa eristäytymisen ja työyhteisöstä syrjäytymisen kokemuksia. Mahdolliset työyhteisön ristiriidat voivat jäädä piiloon ja kehittyä. Työryhmän keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön ylläpitoon onkin hyvä panostaa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Yhteistä ajankäyttöä ja läsnäoloa vaativat tapaamiset ja kokoukset, kuten myös osaamisen kehittymisen vaarantuminen, tulee ottaa huomioon työtä suunnitellessa. Myös työntekijään liittyvät yksilöllisemmät tilanteet, esimerkiksi sairaana työskentely ja varhaisen tuen tarpeen tunnistaminen, voivat muodostua haastaviksi ilman selkeitä toimintamalleja.

Ratkaisuja poikkeustilanteen aiheuttamiin haasteisiin voi yrittää löytää pyrkimällä säilyttämään omassa elämässään mahdollisimman normaali rytmi. Jaa päiväsi työhön, ruokailuun, vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä lepoon. Yksi tapa yrittää irrottaa työaika vapaa-ajasta on tehdä työmatkat ennen ja jälkeen työpäivääsi. Voit käydä ulkoilemassa pienen lenkin aamuisin ja iltapäivisin työmatkustamisen sijasta. Toinen etätyötä tukeva asia on keskeytysten ja häiriöiden minimoimisen pyrkimys. Kun sinulla on työaika, tee selväksi etätyöympäristössäsi tarvitsevasi työrauhaa. Yritä huolehtia työn ja taukojen jaksottamisesta. Suunnittele työpäiväsi taukoineen mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen. Hyödynnä tarvittaessa vaikkapa ajastinta ja muista jaloitella työskentelyn välillä. Riittävä tauotus on ergonomiankin kannalta tärkeää. Hypi ja pompi, irvistele ja ravistele, tee hengitysharjoitus, taukojumppaa tai nouse vain hetkeksi ylös ja kävele ympäri asuntoa.   

Ergonomiasta huolehtiminen saattaa korostua muutenkin etätyöskentelyn aikana. Ei ole olemassa yhtä, oikeaa asentoa, jossa työskennellä. Olennaista olisi vaihdella työskentelyasentoa päivän mittaan noin tunnin välein. Pyri järjestämään työpisteesi kotona siten, että työn ja vapaa-ajan välillä on selkeät rajat. Mahdollisuuksien mukaan vaihda myös välillä työpistettä. Hyödynnä kotisi tiloja sekä ulkoympäristöä, tyynyjä, kirjapinoja ja muita esineitä, joilla saat luotua itsellesi mahdollisimman mukavan työpisteen. Samoin kuin muussakin näyttöpäätetyöskentelyssä, olisi työskentelyasento optimaalisin silloin, kun saat kätesi tuettua noin 90 asteen kulmaan.

Ole mahdollisuuksien mukaan päivittäin yhteydessä työkavereihin ja kollegoihin, ystäviin ja läheisiin. Älä jää yksin. Ole aktiivinen yhteydenpidossa kollegoihin, esimieheen ja yhteistyökumppaneihin. Hyödynnä myös sosiaalista mediaa ja muita kanavia monipuolisesti. Pyri pitämään positiivinen asenne ja mieliala, sillä huolia ja murheita kuulemme riittävästi tällä hetkellä kaikkialta muualta.

Poikkeustilanne aiheuttaa paljon uuden omaksumista ja oppimista. Pyri asettamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Poikkeustilanne väistyy kyllä aikanaan. Tarvitsemme nyt jaksamista ja energiaa. Tehdään siis mahdollisimman paljon palauttavia ja sellaisia asioita, joista koemme saavamme energiaa. Onni voi löytyä arjen pienistä asioista ja tapahtumista. Nautitaan oppimisesta. Ja ollaan samaan aikaan itsellemme armollisia.

Työhyvinvointia arkeenne!

Avainsanat: OAJ, OAJ Pirkanmaa, opettaja, työhyvinvointi, opetustyö, jaksaminen

Hyvä johtaminen huomioi yksilön tarpeet muutoksessakin

Maanantai 30.3.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

Hyvää johtamista ja esimiestyötä kaivataan poikkeusoloissa ehkäpä entistä korostuneemmin niin etä- kuin lähityöhön. Johtaminen on ohjausta ja palautteen antamista, kannustusta ja tukea. Se on tarvittaessa myös valvontaa ja puuttumista. Johtamisen perimmäisenä tarkoituksena on tukea työntekijöitä saavuttamaan omat työhön liittyvät tavoitteensa. Ne ovat edellytys sille, että myös organisaation olisi mahdollista saavuttaa omat tavoitteensa. Johtamistyön avulla organisaation on siis mahdollista saada aikaan toivottuja tuloksia, työyhteisön yhteisvoimin.

Johtamiseen liittyvät tarpeet vaihtelevat yksilöittäin. Jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta ja kannustusta tai valvontaa ja puuttumista kuin toiset. Esimiesten ja johtajien olisikin nyt mietittävä kuinka tukea työntekijöitään varsin yksilöllisissä tilanteissa. Sama sapluuna ei välttämättä toimi optimaalisesti kaikille, vaikkakin myös yhteisesti sovittuja reunaehtoja ja raameja tarvitaan. Jotta luottamus työyhteisössä säilyy, osaaminen kehittyy ja tulosta syntyy, vuorovaikutusta tarvitaan myös kasvokkain. Näin etäopetuksen aikana kasvokkain oleminen mahdollistuu luonnollisesti tietoteknisin järjestelyin. Yhteydenpidon pitää työryhmän sisällä olla tiivistä, tehokasta ja säännöllistä. Sovituista verkkotapaamisista ja muusta yhteydenpidosta on tärkeää pitää kiinni. Tiedonkulun varmistamiseen, vuorovaikutukseen ja ryhmädynamiikan edistämiseen tarvitaan aktiivisuutta sekä esimieheltä että työntekijöiltä.

Esimiehen tehtävänä on tukea työn tekemistä, seurata työn tuloksia, työaikaa ja työntekijän kuormittumista sekä mahdollistaa organisaation osaamisen kehittyminen. Työkuormitusta on seurattava ja reagoitava nopeasti, mikäli aihetta huoleen ilmenee. Nykyään työntekijät toivovat aiempaa yksilöllisempää johtamista, jossa huomioidaan jokaisen erityispiirteet ja -tarpeet. Modernissa lähijohdossa puhutaankin nykyisin yksilöiden, ei ihmismassojen, johtamisesta. Arjen esimiestyölle yksilöllisyyden tarve saattaa asettaa haasteen. Työntekijöillä tulisikin olla käytössään mahdollisimman matalakynnyksinen väylä tuentarpeen ilmaisemiselle ja tuen saamiselle sekä yleisemmälle ajatusten vaihdolle. Johtaja ja esimies on onnistunut tässä tukityössään silloin, kun työntekijät uskaltavat esittää rohkeasti omia näkemyksiään ja ideoitaan avoimessa ilmapiirissä. Vuorovaikutus on välitöntä ja myös huonoja uutisia, toimimattomia käytäntöjä sekä epäonnistumisia uskalletaan nostaa puheisiin. Esiin nostettuihin asioihin tartutaan ja asioita uskalletaan tarvittaessa muuttaa ja kokeilla erilaisilla tavoilla tavoiteorientoituneesti.

Poikkeustilanne testaa myös organisaatioidemme muutosvalmiutta. Pelkillä erinomaisilla muutosprosesseilla organisaatio ei kuitenkaan muutu. Toisin kuin ihmiset, tekniset muutosprosessit ovat usein helposti ennakoitavissa ja mallinnettavissa. Ihmisten kanssa toimiessa organisaatiossa pitää olla valmius yllätyksiin ja jatkuvaan aktiiviseen kuuntelemiseen sekä tarvittaessa myös korjausliikkeisiin ja yksilölliseen soveltamiseen. Jos muutosta johdetaan prosesseista, toimintamalleista ja korkeimmasta johdosta katsoen, jää työntekijöiden kuuleminen ja osallistaminen helposti paitsioon. Kun muutoksessa voimavaroja kohdistetaan yksilöön, hänen motivaationsa, ymmärryksensä ja halunsa muuttua huomioiden, saadaan useimmin aikaan kestäviä ja aidosti toimintamalleja kehittäviä muutoksia. Ymmärrys muutoksen tarpeellisuudesta tulee jalkauttaa organisaatiossa työntekijä työntekijältä, tiimi tiimiltä ja toiminto toiminnolta työn arkeen. Jalkauttaminen vaatii toistoa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Näistä kaikista meillä on nyt poikkeustilanteessa pulaa, joten tarvitsemme lisäksi ymmärrystä, joustavuutta ja armollisuutta itsellemme. Muutos on organisaation johdon, esimiesten ja opetustyön asiantuntijoiden yhteinen matka. Onnistunut organisaation muutos on riippuvainen kaikkien työntekijöiden muutoskyvykkyyden summasta. Jos muutoksen jalkauttaminen kohtaa ylitsepääsemättömiä haasteita, lisääntyy myös epätietoisuus ja ymmärrys muutoksen perimmäisistä syistä ja sen tarpeesta. Tällöin osa henkilöstöstä saattaa alkaa tuntea olevansa heitteillä ja epätietoisuudessa, jolloin muutoksen vision suuntaan ohjautuminen ja strategian toteuttaminen eivät onnistu. Kun ihmiset eivät tiedä tavoitteitaan, eivätkä saa riittäväksi kokemaansa tukea, kaikki edellytykset kaaoksen syntymiselle ovat olemassa. Jossain vaiheessa epätietoisuus muutoksessa johtaa todennäköisesti työntekijöiden uupumiseen ja työilmapiirin heikentymiseen. Epäsuotuisa kehitys näkyy yllättävän nopeasti myös asiakaskokemuksessa ja opetusalalla siis opetuksen laadussa.

Meille ihmisille eräänlainen sisäänrakennettu perusasetus on terve epäilys uudessa, muuttuneessa tilanteessa. Haluamme luonnostamme usein ensin tarkkailla, seurata ja kokeilla sen sijaan, että hyppäisimme suoraan muutoksen virtaan. Toisinaan epäilys voi konkretisoitua jopa pelkona muutokseen liittyen. Toisaalta myös ”pakoon ja pois tilanteesta” on suurimmalle osalle vahvemmin itseohjautuva toimintamalli kuin ”kohti uutta ja siitä seuraavaa palkkiota”. Näiden esteiden tai hidasteiden ylitse meidän tulee päästä. Johtamis- ja esimiestyössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen työntekijän tulisi saada tarvitsemaansa tukea muutokseen. Usein tarvitsemme innostavaa ja systemaattista johtamista muutostilanteiden alussa. Johtamisella voidaan kasvattaa yksilön muutoshalua kuuntelemalla ja selvittämällä muutoksen vaikutuksia yksilötasolla. Yksilötasolla korostuvat etenkin muutoksen tarve ja merkitys työntekijälle itselleen, eli esimerkiksi miten muutos ajoittuu suhteessa yksilön elämäntilanteeseen, miten yksilö on ymmärtänyt muutosympäristön sekä miten yksilö kokee muutoksen merkityksen itselleen ja lähimmälle työyhteisölleen.

Olennaista on myös ymmärtää, että poikkeustilanteen aiheuttama kuormituspiikki voi näkyä pitkään tilanteen päättymisen jälkeenkin. Näin ollen tukea sekä mahdollisia erityisjärjestelyjä voidaan tarvita pitkäkestoisestikin. Työnantaja voi yhteistyössä työsuojeluhenkilöstön ja työterveyshuollon esimerkiksi kehittää työhyvinvoinnin seurantamallia, jossa poikkeustilanteen ja etätyön erityispiirteet on otettu huomioon.

Avainsanat: työhyvinvointi, johtaminen, jaksaminen, OAJ, OAJ Pirkanmaa, alueasiamies, opettaja, opetustyö

Hymyile peiliin!

Lauantai 29.2.2020 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

OAJ:n työhyvinvuoden helmikuun teemana oli ”Kaikkien on hyvä olla”. Hyvinvointi on kokemustamme siitä, miten me voimme ja miten itsestämme ajattelemme. Kokemus on subjektiivinen ja myös yhteydessä ympäristöömme sekä siihen, kuinka hyvä meidän on siinä olla ja toimia. Toimivassa työyhteisössä jokaiselle on oma paikkansa ja hyvinvoinnin kokemus saa tukea ja mahdollisuuksia. Työyhteisöllä on yhteinen päämäärä ja tavoite. Työn- ja vastuunjako on selkeää, työyhteisön jäsenet tietävät mitä keneltäkin odotetaan ja millaista osaa kokonaisuudessa kunkin työpanos näyttelee. Toimintatavat ovat yhteisesti sovittuja, päätöksenteko on läpinäkyvää ja tavoiteorientoitunutta. Kaikenlaiseen häirintään ja epäasialliseen kohteluun puututaan, kuten myös muihin ristiriitatilanteisiin, nopeasti ja ne käsitellään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Hyvinvoiva opettaja jakaa hyvinvointia ympärilleen työyhteisöönsä ja oppilaisiinsa.

Hyvinvointia tulee myös johtaa. Avaintekijänä on avoin keskustelukulttuuri. Työyhteisön kyky antaa ja vastaanottaa palautetta korostuu. Esimiehen ja johtajan rooli on olennainen yhteisön keskinäisen viestintäkulttuurin luomisessa. Kaikkien näkökulmia arvostetaan ja näkemyksiä kunnioitetaan. Jokaisen mahdollisuus kertoa mielipiteensä mahdollistaa avoimen ja suoran keskustelukulttuuriin. Päätökset tehdään perustellen, jolloin on helpompi ymmärtää myös sellaiset päätökset, jotka poikkeavat omasta näkemyksestä. Asioista on voitava puhua, myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Asioiden käsittelyn tulee perustua faktoihin ja niiden käsittelyn oltava objektiivista. Arjen työmme ristiriita- ja ongelmatilanteiden tueksi OAJ:n lakimiehet ovat laatineet oppaan ”Haastavat tilanteet arjen työssä”. Siinä käsitellään yleisellä tasolla yleisiä arjessa kohtaamiamme haasteita liittyen esimerkiksi yhteistyöhön huoltajien kanssa, kantelutilanteisiin sekä ilmoitusvelvollisuuteen. Oppaaseen voit tutustua:  https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2020/haastavat-tilanteet-arjen-tyossa/

Hyvinvoinnin perusta syntyy pohjimmiltaan meissä itsessämme. Siihen liittyy moninaiset asiat, kuten ravitsemus, liikunta ja lepo, mutta myös mielekäs tekeminen ja sopivalta tuntuvat sosiaaliset suhteet. Silloin kun koemme elämässämme kaiken olevan hyvin, arki sujuu ilman suuria murheita. Tärkeää hyvinvointimme kannalta ovat lisäksi palautuminen sekä kognitiivinen ergonomia. Aivotutkija Minna Huovilaisen OAJ:lle laatimiin vinkkeihin opettajan hyvinvointiin liittyen voit tutustua tästä: https://www.oaj.fi/arjessa/tyohyvinvointi/opettajan-hyvinvointi/

Psykologi Michele Borban (2000) mukaan itsetunnon voidaan ajatella rakentuvan viiden peruspilarin varaan. Terve itsetunto rakentuu:

  • Turvallisuuden kokemuksesta: luottamus, ihmissuhteet, järkevät ja toimivat rajat sekä säännöt.
  • Itsensä tiedostamisesta: realistinen minäkuva omasta roolista, fyysisistä ja persoonallisista ominaisuuksista sekä itsetuntemuksen lisääminen ja tunne yksilöllisyydestä.
  • Yhteenkuuluvuuden tunteesta: tunne kuulumisesta johonkin sekä tunne siitä, että on hyväksytty, arvostettu ja luotettu.
  • Tehtävätietoisuudesta: tietoisuus omista päämääristä, kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta ja päätöksistä, kyky asettaa saavutettavia ja realistisia tavoitteita sekä kyky hyödyntää ja nauttia saavutuksista.
  • Pätevyyden tunteesta: menestyminen ja suoriutuminen itselle tärkeissä ja itsestä arvokkaiksi koetuista tehtävistä sekä omien vahvuuksien ja rajojen tunnistaminen.

Hyvä itsetunto sekä itsetuntemus auttavat yhdessä arjessa tehtyjen pienten valintojen kanssa tukemaan hyvinvointiamme. Hyvän itsetunnon myötä on helpompi suhtautua itseen ja muihin hyväksyvästi ja lempeästi. Voimme tunnustaa virheemme ja epätäydellisyytemme, mutta silti pitää itseämme pohjimmiltaan hyvänä tyyppinä. Itsetunto liittyy rohkeuteen olla oma itsensä ja kokemukseen siitä, että riitämme. Hymyile siis aamulla peiliin katsoessasi itsellesi. Peilikuvassasi näet elämäsi tärkeimmän henkilön. Ole siis hyvä ystävä myös itsellesi!

Avainsanat: työhyvinvointi, OAJ Pirkanmaa, opettaja, työolot, työaika, johtaminen, hyvinvointi, OAJ, alueasiamies

Itsensä johtamisella hyvinvointia

Perjantai 31.1.2020 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n Työhyvinvoinnin teemavuoden tammikuun teemana on ”Johda ja toimi!” Se kattaa johtamistyön, hyvinvoinnin ja turvallisuuden johtamisen sekä itsensä johtamisen. Tällä kerralla kirjoitan itsensä johtamisesta, koska se näkyy työmme arjessa ja voimme siihen kukin itse vaikuttaa. Herman Hesse on todennut mielestäni viisaasti, että ”Ihmisen elämä on matka itsensä luo.” Ja mikäpä matka ei hyötyisi hyvästä matkanjohtajasta.

Voimme jokainen tehdä valintoja ja vaikuttaa osaamiseemme, tekoihimme ja jaksamiseemme. Tätä vaikuttamista kutsutaan itsensä johtamiseksi. Itsensä johtamisella tarkoitetaan siis tietoista ja aktiivista toimintaamme, jonka tavoitteena on parantaa omaa hyvinvointiamme, elämänlaatuamme ja tekemistämme. Itsensä johtaminen vaatii pysähtymistä ja havahtumista itsensä äärelle.  Itsensä johtaminen onkin ennen kaikkea tiedostamista. Omaan itseen tutustumista ja voimavarojen, osaamisen ja motivaatiotekijöiden tuntemista.

Käytännön työssämme kyse on usein kaikkien tekemisensä lankojen käsissään pitämisestä. Sama kyky pitää elämänsä lankoja käsissään ulottuu kaikille elämämme osa-alueille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja energisen, hyvinvoivan ja osaavan työntekijän taustalla on onnistunutta elämänhallintaa ja itsensä johtamista myös työpaikan ulkopuolella. Itsensä johtaminen on suurelta osin suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja toimivien valintojen toistamista. Kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa, joten on myös tärkeää hyväksyä ne puitteet, joiden sisällä voimme toimia.

Elämme jatkuvasti ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän joustavuutta, luovuutta, työn ja yksityiselämän yhteensovittamista sekä kykyä muuttua ja kehittyä jatkuvasti. Itsensä johtaminen on taito, joka ei automaattisesti parannu yksittäisillä koulutus- tai kehittymispäivillä. Opettajan, kuten muidenkin asiantuntijatehtävissä toimivien, tulee johtaa itseään erityisen hyvin. Itsensä johtamisesta onkin muodostunut viime vuosina eräs asiantuntijatyön kulmakivistä. Työmme mielekkyys perustuu vahvasti kykyymme ohjata omaa työtämme. Tarvitsemme taitoa oppia uutta sekä omaksua jatkuvan kehittymisen asenne. Meidän tulee kehittää etenkin taitojamme priorisoida, suunnitella, keskittyä olennaiseen sekä löytää sisäinen motivaatio työmme tekemiselle. Näin kehitymme työmme tekemisessä ja hukan vähentämisessä, kuten myös oman jaksamisemme ja hyvinvointimme ylläpitämisessä.

Opettajan työ muuttuu ja muutoksiin varautuminen vaatii myös kykyä ennakoida osaamisemme kehittämisen tarpeita. Vahvoilla itsensä johtamistaidoilla voimme vaikuttaa myönteisesti työtehoomme ja työn vaikuttavuuteen. Kun osaamme johtaa itseämme, olemme motivoituneempia, innostuneempia ja voimme paremmin vaikuttaa työmme tekemiseen. Aika ja energia ovat rajallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyjen tavoitteiden valitseminen merkitsee toisten tavoitteiden sivuun jättämistä. Millaisia valintoja sinä siis teet?

Viisi askelta itsensä johtamiseen

  1. Pidä itsestäsi huolta. Sinä olet elämäsi tärkein toimija. Hyvinvoivalle perustalle on helpompi rakentaa. Perustan ollessa kunnossa myös ajoittaiset elämän eteen tuomat muutostilanteet ja stressipiikit ovat paremmin kohdattavissa. Itsensä johtaminen pohjautuu siis hyvinvoinnin perustarpeisiin. Syö hyvin, huolehdi kunnostasi ja muista varjella lepoasi.
  2. Toimi tavoitteellisesti. Asettamalla itsellesi tavoitteita, pystyt tekemään päätöksiä ja valintoja niiden mukaisesti. On kohtuullisen helppoa päättää tavoitella parempia elintapoja tai tavata enemmän ystäviä. Haaste onkin usein sopivien välitavoitteiden asettamisessa. Isompien tavoitteiden pilkkominen osatavoitteiksi on tärkeää motivaation ylläpysymisen näkökulmasta.
  3. Suunnittele toimintasi. Priorisoi tehtäväsi, aikatauluta ja pyri keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Mieti tekemääsi suhteessa työhösi: onko tämä ydintehtävääni ja keskeistä tavoitteideni saavuttamisen kannalta? Suunnittele työpäiväsi etukäteen, ja pyri huomioimaan tarve tauotukselle ja stressaavista työtilanteista palautumiselle.
  4. 4.       Reflektoi ja tee valintoja. Pohdi säännöllisesti onnistumistasi ja etenemistäsi kohti tavoitteitasi. Kuinka olet onnistunut, mitkä ovat olleet syyt ja seuraukset ja miten voisit tulevaisuudessa kehittää työtäsi? Itsereflektiosta saat tukea myös itsekuriin, jota saatamme tarvita arjen valintoja tehdessämme.
  5. Ole oma itsesi. Suhtaudu itseesi ymmärryksellä ja rakkaudella. Johda itseäsi askel kerrallaan ja toista hyviä valintoja päivittäin.

Avainsanat: työhyvinvointi, johtaminen

ONNISTUNEEN MUUTOKSEN AVAIN ON HENKILÖSTÖLÄHTÖISESSÄ JOHTAMISESSA

Perjantai 17.1.2020 - Sirkka Saarikoski, OAJ valtuutettu

Johtaminen on tärkeä asia jokaisessa työyhteisössä, niin yritysmaailmassa kuin päiväkodeissa, kouluilla ja oppilaitoksissa. Johtaja, rehtori, esimies on paljon vartija. Myös heidän työhyvinvointinsa on organisaatiolle tärkeää.

 

Asiansa osaava ja hyvinvoiva johtaja/rehtori/esimies saa työyhteisönsä motivoitua positiiviseen työtapaan ja näin myös työyhteisön hyvinvointi lisääntyy. Hyvinvoiva työyhteisö ymmärtää ja arvostaa muutoksen tarpeen. Ja muutoshan on nykyään pysyvä olotila. Tämä tietää haasteita niin johtajille kuin alaisillekin. Hyvinvoiva johtaja ja työyhteisö arvostaa työssä ja toiminnassa tarvittavaa erilaista osaamista. Ja toimii tavoitteen mukaisesti.

 

Johtaminen tarvitsee paljon tukea myös työyhteisöltä. Johtajien/rehtoreiden/esimiesten osaamista pitää vahvistaa. Heidän työaikansa riittämisestä ja työhyvinvoinnista tulee huolehtia, sillä jokainen opettaja ja opetusalan ammattilainen ansaitsee laadukasta johtamista työnsä tueksi. Tässä ajassa tämä on ehdoton vaade, jotta saadaan vietyä mahdolliset muutokset hyvin maaliin! Terveydenhoitajana ja sairaanhoidon opettajana sekä työsuojeluvaltuutettuna tiedän erittäin hyvin, mitä työhyvinvointi merkitsee henkilöstön terveydelle.

 

Onnistuneen muutoksen ja laadukkaan opetuksen avain on henkilöstölähtöisessä johtamisessa. Esimiesten ja työntekijöiden kannattaa yhdessä kehittää työtä. Esimiehen/johtajan/rehtorin rooli on muuttunut ylimmästä auktoriteetista yhteisen toiminnan vetäjäksi kohti yhteistä päämäärää. Tämä vaatii molemminpuolista luottamusta. Esimiehen tulee uskoa siihen, että alaiset/työntekijät osaavat työnsä. Ja työntekijöiden/opettajien on luotettava omaan osaamiseensa ja omiin kykyihinsä.

 

Myös työhyvinvointia pitää ja kannattaa johtaa. Työhyvinvointiin ei ole yhtä kaavaa. Joka työpaikalla/oppilaitoksessa tulee yhdessä esimiesten ja alaisten kanssa pohtia, mitä juuri meillä tarvitaan. Parempaa muutosjohtamista?

 

Epäkohtana on se, että työyhteisö voi myös mahdollistaa tuhoavan johtamisen. Tällainen johtaminen/esimiestyö voi sisältää ivaa, epäasiallista tai nöyryyttävää käytöstä, uhkailua, kostotoimia ja vaientamista. Mahdollistava johtaja/esimies tukee työyhteisön ja työntekijöiden, opettajien ja opetusalan ammattilaisten onnistumista heidän työssään. Johtaminen/esimiestyö ei tosiaankaan ole helpoin työ! Periksi ei pidä antaa, vaan pyrkiä aina perempaan.

Sirkka Saarikoski

OAJ:n valtuutettu

OAJ:n työhyvivnvointityöryhmän varapuheenjohtaja

Kodin ja koulun yhteistyöllä lisätään yhteistä ymmärrystä

Lauantai 21.12.2019 - OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja Matti Helimo

Joni Toivonen lähetti yleisönosaston kautta terveiset Suomen opettajille. Wilmalla lähetettäviä viestejä koteihin pitäisi hänen mukaansa vähentää. Esimerkiksi hän nosti viestit, joissa opettaja kertoo stressaantuneena luokan huonosta käytöksestä. Kirjoituksensa lopussa sama viiden peruskoululaisen isä toisaalta ohjeistaa opettajia ohjeistamaan koteja ”ryhdistäytymään kasvatustoimessa yhteisen hyvän nimissä”. Ilmeisesti ei kuitenkaan Wilma-viestillä? On tärkeää ymmärtää, että opettajan virkatehtävä on viestiä koteihin ja tämä tapahtuu monessa kunnassa Wilman kautta.
Kirjoittajalla varmasti on hyvä tarkoitus. On totta, että ”koulurauha häiriintyy toistuvasti samoista syistä. On kännykän käyttöä, pulinaa, karkaamisia jne.” Ongelma on siinä, että Toivonen ei ole tietoinen opettajan työn arjesta haasteineen. Opettajan keinoja työrauhan ylläpitämiseen on kavennettu. Mikäli häiritsevän oppilaan poistaa oppitunnilta toiseen tilaan, tulee hänellä olla siellä valvoja. Ns. ylimääräisiä aikuisia ei kuitenkaan monesti tähän tehtävään ole. Opettaja täyttää kaavakkeen jokaisesta oppilaan poistamisesta ja huolehtii sen arkistoon.
Suoraan sanoen Jani Toivonen ei tiedä, mistä puhuu kirjoittaessaan ”joutuu ehkä tulemaan itse kouluun neuvomaan opettajia lasten kanssa toimimisessa”. Opetus on julkista, joten varmasti vierailu olisi mahdollista järjestää, kun perusopetuslain ja koulun järjestyssääntöjen puitteissa toimitaan. Tosiasiassa Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukas opettajankoulutus on taannut huippuluokan oppimistulokset, vaikka resurssit ovat keskitasoa. Ryhmänhallintataitoihin ja kohtaamisiin on aina hyvä kouluttautua lisää, mutta isossa kuvassa syyt oppituntien häiriöihin ovat muualla. Koulun ja päiväkodin arjessa valitettavan tavallista on, että opettajan aika kuluu muutaman oppilaan ongelmissa. Pienryhmiä on vähennetty eikä tuki seurannut oppilasta, vaikka näin sovittiin. Nyt tässä asiassa ollaan pikkuhiljaa heräämässä. Riittävä tuki on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
Se puolestaan on vastoin omaa ope/isä kokemustani, että kotoa käsin ei voisi oppituntien työrauhaan vaikuttaa. Moni vanhempi on laillani kiitollinen opettajan viestistä ja pitää kotona kasvatuskeskustelua lapselleen. Myönnän, se on raskasta. Koulun tehtävä on tukea kodin kasvatusvastuuta. Toivosen peräämää jämäköityimistä pitäisi pikemminkin edellyttää osalta meistä vanhemmista. Välittämistä, keppiä sekä porkkanaa ja tuloksia monessa tapauksessa alkaa tulla. Luokanopettajat olivat edellisessä Kunta10-tutkimuksessa kuormittunein ammattiryhmä ja tälle on syynsä.
Wilma-viestien määrässä ongelma on se, että luokalla voi olla 50 vanhempaa ja toisille liika voi olla liian vähän ja päinvastoin. Luottakaamme opettajien arvostelukykyyn asiassa. Lapsen koulunkäynti on yksi tärkeimmistä asioista myös vanhemmalle. Jaksetaan lukea viestejä, vastataan ja ollaan opettajaan suoraan yhteydessä yhteistyön hengessä. Osallistutaan vanhempainiltoihin ja -vartteihin osoittaen, että koulutus on tärkeä asia. Rakentavan vuorovaikutuksen kautta yhteinen ymmärrys lisääntyy ja päämäärä kirkastuu, lapsen paras.

Avainsanat: vanhemmuus, käytös, koulutus ratkaisee

Koulutusinvestointeja tarvitaan uudelle vuodelle

Perjantai 6.12.2019

Vuosi 2019 alkaa olla päätöksessään. Äskettäin julkaistut PISA-tulokset kertovat, että jyrkin lasku oppimistuloksissa on taittunut, mutta suuntaa ei ole saatu käännettyä. Suurin ansio siitä, että koulutusleikkausten aikanakin oppimistulokset on saatu pidettyä erittäin hyvinä kuuluu opettajillemme. Perusopetuksen osalta Tulevaisuuden peruskoulu -raportti linjasi jo vuonna 2015, mitä korjaustoimia maassamme pitäisi tehdä. Tätä työtä jatkoi ns. peruskoulufoorumi. Kaikki vähänkin enemmän rahaa vievät korjaavat toimet on kuitenkin jätetty tekemättä.

 

Perusopetus on kuntien vastuulla. Kuntatalous on todella heikossa tilassa. Hyvää tulevan vuoden talousarviossa Pirkanmaalla on mm. päiväkotien ja koulujen laajat peruskorjaukset sekä uudisrakentamiset. Niin myös panostukset varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen positiiviseen erityiskohteluun haastavimmilla asuinalueilla. Tämä raha lisää koulutuksellista tasa-arvoa ja on tutkitusti parantanut vaikeimmassa asemassa olevien oppimistuloksia.

 

Esimerkiksi Tampereen kuluvan vuoden tilinpäätösennuste on 46 miljoonaa miinuksella. Yksi prosentti työllisyydessä vastaa 7 miljoonaa euroa. Työllisyysasteessa Tampere on 3% valtakunnan tasoa alempana eli 21 miljoonaa olisi saatavissa kaupungin kassaan nostamalla työllisyys valtakunnalliselle keskitasolle. Hallituksen 75% työllisyystavoite ei tule onnistumaan ilman merkittäviä panostuksia koulutukseen. Opetusministeri on arvioinut, että tulevaisuuden työpaikoista 80% tulee olemaan sellaisia, johon tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista.

 

Perusopetuksen varassa olevien työllisyysaste on Suomessa vain 40%. Ikäluokkien pienentyessä ja väestön ikääntyessä vain merkittävä työllisyysasteen nostaminen turvaa laadukkaat hyvinvointipalvelut. Onnistumisen takana ovat investoinnit kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen.

 

Oikein hyvää ja rauhallista joulun odotusta sekä onnellista uutta vuotta 2020.

 

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaa, puheenjohtaja

 

Toimiva työympäristö työhyvinvoinnin tukena

Maanantai 2.12.2019 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaan alueasiamies

OAJ:n työhyvinvointivuoden marraskuun teemana oli ”Työympäristö kunnossa”. Joulukuun teema ”Hyvä ergonomia” jatkaa saman aiheen parissa. Työhyvinvoinnillemme onkin keskeistä se, että työskentelyolosuhteet ja -ympäristö ovat työnkannalta toimivia ja turvallisia. Hyvä työympäristö lisää työssäjaksamista ja työn tuottavuutta. Parhaimmillaan se myös tukee ja edistää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Sisäilman ja siinä liikkuvien epäpuhtauksien aiheuttamiin ongelmiin onkin viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota niin julkisuudessa kuin yksittäisissä organisaatioissakin.

Valitettavasti työpaikkojen sisäilmassa on usein ongelmia, joita syntyy esimerkiksi väärästä ilman lämpötilasta, ilmankosteudesta ja ilmassa olevista epäpuhtauksista. Jo huoneilmassa liikkuva pöly saattaa aiheuttaa limakalvojen ja silmien kuivumista sekä hengityselinoireita ja allergioita. Ilman kuivuus lisää riskiä. OAJ on teettänyt vuonna 2017 Turun yliopistolla sisäilmatutkimuksen, johon vastasi tuolloin lähes 5000 opettajaa. Vastanneista 85 % ilmoitti, että he kokevat omalla työpaikallaan olevan jonkinlaisia sisäilmaongelmia. Koko työväestöä ajatellen (Finterveys 2017-tutkimus) naisista 20% ja miehistä 10% on kokenut sisäilman aiheuttaneen oireita työpaikallaan. Työpaikan sisäilmasta johtuviin ongelmiin tulee tietysti suhtautua vakavasti. Päiväkodeissamme, kouluissamme ja oppilaitoksissamme sisäilmaongelmat ovat valitettavan yleisiä. Voidaankin todeta, että Suomen kunnat eivät enää juurikaan eroa siinä, onko kouluissa ja oppilaitoksissa sisäilmaongelmia, vaan siinä, kuinka näihin ongelmiin suhtaudutaan.

Sisäilmaan liittyvistä ongelmista ja etenkin niihin puuttumisesta vastuu on työnantajalla. Henkilöstön velvollisuus on ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja ongelmista sekä kehitystarpeista työssään tai työympäristössään. Mahdollisesta sisäilmaongelmasta tulee ilmoittaa omalle esimiehelle, työsuojelun edustajille sekä tarvittaessa työterveyshuoltoon. Kun esimies saa ilmoituksen, tulee hänen puuttua ongelmakohtiin ja ryhtyä toimiin puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi. Käytännössä esimiehen kannattaa viedä sisäilmaongelmien selvittämis- ja korjaustarve kirjallisesti eteenpäin työnantajalle ja kiinteistön edustajille. Myös yhteistyö työterveyshuollon kanssa on olennaista pohdittaessa ongelman laajuutta.

Oikein ja toimivaksi suunniteltu sekä työtehtävää palveleva työympäristö, kuten myös työasento, suojelevat kehoamme rasitusvammoilta. Työskentelyolosuhteiden lisäksi ergonomia onkin toinen työhyvinvoinnin ytimeen kuuluvista asioista. Ergonomian tavoitteena on kehittää fyysistä toimintaa kokonaisuutena sellaiseksi, että se on työntekijälle mahdollisimman sopiva. Työtulos on saatava aikaan siten, että työntekijän voimavarat sekä työ- ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä. Työhön sisältyvää fyysistä toimintaa voidaan säädellä ja avustaa ratkaisevasti ergonomian keinoin. Opettajan työssä hyödynnämme kehoamme monin tavoin, jotka eivät ole ihmisen fysiologialle luonnollisia. Esimerkiksi istuminen on yksi työhyvinvointia vaarantavista työasennoista. Tekniikkaa ja sen mahdollistamia ratkaisuja tullaan käyttämään yhä enenevissä määrin hyödyksi kaikilla kouluasteilla. Tämä asettaa vaateita myös työskentelyasentoon ja työympäristöön liittyen. Tekniikka ei kuitenkaan saa olla opetuksen itsearvo, vaan väline, jonka hyödyntäminen on perusteltua ja työn tavoitteiden saavuttamista tukevaa. Sama koskee monikäyttöisiä oppimisympäristöjä, joiden muokkaaminen esimerkiksi kaluste- ja sisustusratkaisuilla tekee tiloista erilaisiin käyttötarpeisiin sopivia ja viihtyisiä. Ergonomian apuna voidaan käyttää teknisiä apuvälineitä, koneita ja laitteita. Fyysinen ympäristö voidaan myös pyrkiä mitoittamaan niin, että työskentely olisi mahdollisimman sujuvaa. Seisontapöydät, satulatuolit ja ergonomiset näppäimistöt sekä hiiret on jo otettu apuun monilla työpaikoilla. Omaa tietokoneella työskentelemistäsi voit pohtia tutustumalla alla olevaan Työterveyslaitoksen listaukseen.

Oikea asento tietokonetyössä

  • Hartiat ovat rentoina ja niska suorassa.
  • Näyttöruutu on hieman katseen vaakatason alapuolella: katsottaessa suoraan eteenpäin katse osuu näyttöruudun yläreunaan.
  • Kädet lepäävät noin 90 asteen kulmassa. Kyynärvarret pidetään vaakatasossa ja kädet tuetaan pöytään tai istuimen käsinojiin.
  • Polvet saavat olla enintään 90 asteen kulmassa, mieluummin hieman suorempina. Istuin ei saa painaa polvitaipeita.
  • Istuin tukee ristiselkää, eikä tuoli ole liian pehmeä.
  • Jalkaterät ovat tukevasti lattiassa tai jalkatuen päällä.
  • Katseen suunnassa ei saa olla häiritseviä heijastuksia tai häikäisyä.
  • Valaistuksen tulee olla riittävä. Näytön kirkkaus ja kontrasti säädetään silmille sopivaksi.
  • Näppäimistön edessä on oltava tilaa ranteiden tukemiseen.
  • Hiirtä varten on riittävästi tilaa mahdollisimman lähellä näppäimistön reunaa. Hiirtä pitelevän käden ranne pysyy suorana ja käsi saa tukea hiiren edestä. Hiirtä olisi hyvä oppia käyttämään molemmilla käsillä rasituksen tasaamiseksi.

Työn ergonomiaan liittyy kuitenkin myös muita kuin pelkästään kalusteisiin ja työasentoon liittyviä asioita.  Ajankäytön suunnittelu ja itsensä johtaminen, kuten esimerkiksi työskentelyjaksot ja tauotus, ovat ergonomian keinoja järjestellä työtä. Näköergonomia ja sen huomioiminen liittyy useimpien työhön, sillä suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä käyttää työssään säännöllisesti tietokonetta. Esimerkiksi silmälaseihin ja näköergonomiaan huomiota kiinnittämällä voidaan pienentää näyttöpäätetyön kuormittavuutta. Täten voidaan vähentää silmien rasittumista, kuten myös niska- ja hartiaseudun vaivoja ja päänsärkyä. Tietokoneen näytön tulee olla sopivalla etäisyydellä kohtisuoraan edessä ja mielellään katseen vaakatason alapuolella. Ruudun tulisi olla kallistettava, eikä siihen saisi osua heijastuksia esimerkiksi valaisimista tai ikkunoista. Valaistuksen tulisi olla toimiva, eli sen antaman valon sekä laadullisesti että määrällisesti riittävää vaihtuvasta päivänvalosta riippumatta. Oikealla valaistuksella voidaan ylläpitää hyvää vireystilaa sekä mielialaa.

Ääniergonomian huomioimisen merkitys korostuu etenkin avotoimistoissa, vaikka on tärkeää kaikissa työskentely-ympäristöissä. Erilaisissa tiloissa niiden ääniympäristöt voivat olla hyvin erilaisia. Hyvä ääniympäristö on sellainen, josta ei aiheudu haittaa työskentelylle. Millainen ääniympäristö sinun työympäristössäsi on? Sulje silmäsi, kuuntele ja anna korviesi kertoa. Jos teet yksilötyötä, jossa vaaditaan keskittymistä, tarvitaan työn tekemiseen tila, jossa ympäröivä äänimaisema sen mahdollistaa. Esimerkiksi avotoimistossa tämä edellyttää tilaa, jossa ympäröivistä puheäänistä ei saa selvää. Tarvittaessa voi työntekoa helpottaa esimerkiksi vastamelukuulokkeiden avulla. Työtä häiritsevien äänien vaimennusta voidaan tehdä myös työyhteisön yhteisten sopimusten avulla esimerkiksi nimeämällä joitakin tiloja hiljaisen työn vyöhykkeiksi tai pyrkimällä vaikuttamaan tilojen akustiikkaan tiloja siten, että kauempaa kuuluvat äänet vaimenevat.

Opettajan työssä, jossa työtä tehdään puhumalla ja kuuntelemalla, ääniergonomian huomioiminen on tärkeää. Erilaisten äänihäiriöiden ja meluun liittyvät riskitekijät ovat usein monen tekijän synnyttämiä. Niihin liittyvät melu- ja ääniolosuhteet yleisesti, akustiikasta, toimintatavoista ja -kulttuurista, sisäilman laadusta, työskentelyasennoista sekä apuvälineiden käyttötasosta.  Voimme itsekin vaikuttaa ääniergonomiaan etenkin puheen ja äänenkäytön osalta. Voimme kiinnittää huomiota puheasentoomme ja pyrkiä säästämään ääntämme esimerkiksi pyrkimällä tauottamaan puhettamme, välttämään voimakasta äänen käyttöä ja lepuuttamaan ääntämme taukojen aikana sekä hyödyntämällä äänenvahvistuslaitteita. Myös aamuiset äänenavausharjoitukset voivat auttaa.

Työhyvinvointia ja työniloa arkeenne!

Jussi Savolainen

Avainsanat: työhyvinvointi, ääniergonomia, ergonomia, työympäristö, oajpirkanmaa

Työhyvinvointi tehdään yhdessä!

Perjantai 25.10.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

Opettajien ja alamme esimiesten työhyvinvointi vaikuttaa kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen laatuun, ja sitä kautta koko yhteiskuntamme hyvinvointiin. Työhyvinvointi on meidän jokaisen vastuulla. Meidän tulee pyrkiä pitämään itsemme ja mahdollisuutemme hoitaa työtämme kunnossa, samoin kuin huolehtia ammatillisen osaamisemme ylläpitämisestä. Työnantajan on puolestaan huolehdittava työympäristömme turvallisuudesta, toimivasta johtamisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Yhdessä voimme vaikuttaa hyvinvoivan työyhteisön edellytyksien olemassaoloon.

Työhyvinvointi syntyy työn arjessa ja koostuu pienistä teoista. Toisten huomioiminen, yhteistyön edistäminen ja rakentava ristiriitojen kohtaaminen luovat pohjaa hyvinvoivalle työyhteisölle. Arjen keskellä jaksaa paremmin silloin, kun luottamus työyhteisön sisällä sekä työnantajan ja työntekijöiden kesken on kunnossa. Kohtaamisia ja keskusteluja tukevien rakenteiden olemassaolo mahdollistaa matalankynnyksen avun saamista, eikä pulmallisissakaan tilanteissa tarvitse kokea olevansa yksin. Keskustelun avulla voimme löytää työyhteisöistämme ne haasteet, joita voimme paikallisesti lähteä kehittämään ja ratkaisemaan. Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen vaikutusta yhdessä tekemiseen ei sovi vähätellä, se mistä yhdessä puhumme ja mihin ajatteluamme suuntaamme vaikuttaa toimintaamme. Siksikin työhyvinvoinnista on tärkeää puhua. Erityisen hedelmällistä on jo tehtyjen kokeiluiden ja toimenpiteiden sekä hyvien käytänteiden jakaminen. Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen.

Opettajien työoloista, uupumisesta ja työhyvinvoinnin tilasta puhutaan paljon julkisuudessakin. Puhe onkin tärkeää ongelmien ja kuormituspiikkejä aiheuttavien tekijöiden tunnistamisessa. Keskusteluun ovat nousseet etenkin sisäilmaongelmat, epäasiallinen kohtelu, suuret ryhmäkoot, erityisen tuen tarpeisiin liittyvät haasteet, opettajien tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu sekä monipuolistuvat ja lisääntyvät tehtävät. Pelkästään haasteista puhuminen ja niiden esiin nostaminen ei kuitenkaan, vaikka tärkeää onkin, riitä. Seuraavaksi olisi jo tekojen aika. Meidän tulee löytää ratkaisuja näihin alamme kuormitustekijöihin yhdessä kollegoidemme ja työnantajan kanssa. Sisältäpäin syntyvillä toimenpiteillä voimme myös parhaiten vaikuttaa opettajan työn vetovoimaisuuteen tulevaisuudessa.

Osana työhyvinvoinnin teemavuotta olette kukin saaneet kutsun Fiilismittariin (sähköpostitse 6.8.2019), jossa lukuvuoden aikana saatte kertoa mielipiteenne työhyvinvointiin liittyvistä teemoista. Mielipiteenne ovat tärkeitä, jotta voimme muodostaa yhteisen kuvan opetusalan työhyvinvoinnista. OAJ:n työhyvinvointihaasteessa puolestaan nostetaan esiin työnantajia, jotka sitoutuvat entistä paremmin huolehtimaan työhyvinvoinnista yhdessä henkilöstönsä kanssa. Otetaan omat työnantajamme mukaan keskusteluun työhyvinvoinnista ja vinkataan heitä työhyvinvointihaasteesta. OAJ:n sivuilla on haasteeseen liittyvää lisätietoa ja sähköpostimalli käyttöönne.  Myös OAJ Pirkanmaa tulee huomioimaan työhyvinvoinnin lukuvuoden aikana internetsivuillaan julkaisemalla kirjoituksia ja vinkkejä työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Osallistutaan, vaikutetaan ja tehdään yhdessä työoloista paremmat!

                                    Työhyvinvointiterveisin,

                                          Jussi Savolainen, alueasiamies

                                           

Avainsanat: työhyvinvointi, oaj, oaj pirkanmaa, opetusala, työolot, riittävän hyvä

Työtä työajalla

Keskiviikko 25.9.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n työhyvinvointivuoden syyskuun teemana on ”Aika riittää”. Sillä käsitetään työaikakuormitusta sekä työn tekemiseen resursoidun ajan riittävyyttä niihin työtehtäviin, joita käytännössä työssämme teemme. Opetusala on erilaisten, toisistaan poikkeavien työehtosopimusten ja työpaikkakohtaisten käytänteiden temmellyskenttä. Työmme on erilaista ja kullakin kouluasteella omat erityispiirteensä. OAJ:n eri jäsenryhmät noudattavatkin eri virka- ja työehtosopimuksia sekä erilaisia työaikajärjestelmiä.

Yhden, kaikille opetusalalla työskenteleville yhteisen sopimuksen saavuttaminen ei välttämättä olekaan järkevää tai edes mahdollista. Sen sijaan ehkäpä kaikissa sopimuksissa noudatettavien yhteisten raamien löytäminen voisi joskus tulevaisuudessa toimia sopimusrunkona kaikilla koulutusaloilla. Yksi yhteinen raamin osa voisi olla se, että meille resursoidaan koulutusasteesta riippumatta riittävä työaika työtehtäviemme laadukasta hoitamista varten.

Vaikka kaikissa työaikajärjestelmissä ei edellytetäkään työajan seurantaa, suosittelen sen seuraamista kaikille. Kun asioihin halutaan muutosta, on tärkeää aloittaa nykytilan kartoittamisella. Se on myös edellytys sille, että voimme myöhemmin todeta muutoksen suunnan. Voihan toisinaan hyvätkin aikeet ja parhaidenkin tavoitteiden pohjalta luodut muutokset todellisesti tehdä asioista entistä hankalampia ja prosesseista tahmeampia. Silloin, kun tietää mihin työaikaa oikeasti kuluu kouluvuoden aikana, on helpompi löytää ne tehtävät, jotka kaipaisivat lisäresursointia. Seurannan avulla huomaamme paremmin eri tehtäviin käyttämämme ajan, löydämme mahdolliset aikasyöpöt ja voimme pyrkiä suuntaamaan voimavaramme olennaisiin tehtäviin. Samoin voimme tarkastella työmme sisältöä uudelleen ja tuoda esiin mahdolliset työnjaolliset muutostarpeet työyhteisön sisällä. Käytössä oleva työajanseuranta myös tekee entistä näkyvämmäksi kaiken vuoden aikana tekemämme työn ja paljastaa sellaisen piilotyön, jota työnantajamme ei huomioi. OAJ tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden työajanseurantaan Vipu-sovelluksella. Sovellukseen pääset OAJ:n jäsensivuilta.

Työajan riittävyyttä voi parantaa myös pohtimalla omaa työtänsä, työtehtäviään ja asioita, joihin resurssit työpäivien aikana kuluvat. Pohdinnan tueksi voi laatia itselleen liikennevalo-mallin asioiden tärkeyden ja niihin vaikuttamismahdollisuuksien mukaan. Asiat, jotka ovat tärkeitä, mutta joihin emme voi aidosti vaikuttaa, vievät usein resurssejamme turhan paljon. Tällaiset asiat olisikin syytä pitää punaisena ja pyrkiä olemaan käyttämättä aikaa ja energiaa niiden pohtimiseen. Keltaisia asioita ovat sellaiset, joihin voimme vaikuttaa, mutta emme päättää. Tällaisissa asioissa meidän kannattaisi käyttää niihin resurssejamme sen verran kuin vaikutusmahdollisuutemme huomioon ottaen on järkevää. Vihreät asiat ovat puolestaan sellaisia, joihin meidän kannattaa keskittyä. Ne ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää. Liikennevalo-malli ei tarkoita sitä, ettei sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa voisi saattaa päätösvaltaa asiassa omaavan tiedoksi. Se tarkoittaa sitä, että keskitämme työtämme olennaiseen ja siihen mikä on mahdollista.

Toinen käytännössä toimivaksi osoittautunut ajan- ja työtehtävien hallinnan apuväline on Eisenhowerin matriisi. Karkeasti kuvaten se toimii siten, että työtehtävät jaetaan nelikentässä neljään luokkaan:

1) Tärkeät ja kiireelliset (tee nyt)

2) Tärkeät, mutta ei kiireelliset (päätä milloin teet)

3) Kiireelliset, mutta ei tärkeät (delegoi muille, jos mahdollista)

4) Ei kiireelliset eikä tärkeät (tee kun ehdit tai delegoi muille)

Työtehtävien jakamisessa on huomioitava mikä on olennaista työtehtävämme laadukkaan hoitamisen kannalta. Työajasta suurin osa tulisi viettää alueella 2, tärkeiden vaikkei kiireellisten asioiden parissa. Silloin työmme on suunnitelmallista ja teemme sellaisia tehtäviä, jotka ovat olennaisia. Mikäli työaika kuluu tärkeiden ja kiireellisten työtehtävien parissa, meidän olisi syytä pohtia voisiko työstämme tehdä jotenkin ennakoitavampaa tai työtehtävien jakaantumista työyhteisössä pohtia uudelleen. Jatkuvassa kiireessä työskennellessä kokemamme työnkuormitus sekä stressitasot nousevat. Myös työn laatu voi kärsiä jatkuvan kiireen vuoksi. Alueille 3 ja 4 sijoittamamme työtehtävät kannattaa mahdollisuuksien mukaan delegoida eteenpäin tai siirtää tehtäväksi silloin, kun niille löytyy olennaisempien tehtävien lomasta aikaa.

Erilaisia apumenetelmiä kannattaa kokeilla rohkeasti ja käyttää niistä sellaisia, jotka tuntuvat itselle sopivilta ja työajan jakamista helpottavilta. Lähtökohtaisesti resursoinnin tulee kuitenkin olla sellainen, että työhön kuuluvat tehtävät ovat ylipäänsä mahdollisia niiden puitteissa tehdä.

                                            Työhyvinvointiterveisin,

                                                   Jussi Savolainen

Avainsanat: työaika, oaj, oaj pirkanmaa, kiire, opetusala, työolot

Ammatillinen koulutus tarvitsee budjettiriihestä lisää resursseja

Tiistai 24.9.2019 - Sirkka Saarikoski, Ammatilliset opettajat AO ry:n varapuheenjohtaja,OAJn Tampereen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja

Aamulehdessä 16.9. kansanedustaja Sami Savio (ps) kirjoittaa, että suomalaisnuorten kouluttautumista on tuntuvasti lisättävä. Tästä olemme samaa mieltä, sillä on aloja, joilla on jo tällä hetkellä pula työvoimasta.

 

Olen Ammatilliset opettajat AO ry:n varapuheenjohtajana kiertänyt ympäri Suomen edunvalvontakouluttajana. Minun korviini ei ole kuulunut, että kokeneet opettajat ehdottaisivat ammatillisen toisen asteen koulutuksen lyhentämistä kahteen vuoteen. Päinvastoin!

 

Ammatillisia opettajia huolettaa, koska reformin ja suurten rahaleikkausten takia lähiopetusta on jouduttu vähentämään minimiin. Mm. yhteisten aineiden, kuten matematiikka ja äidinkieli, kohdalla. Tämän takia meidän ammatillisten opettajien suurena murheena on, säilyykö opiskelijoidemme jatko-opintokelpoisuus. Myös EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) peräänkuuluttaa tällä hetkellä ammatillisten opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuutta.

 

Nyt jo tulee työelämästä palautetta, että valmistuneet opiskelijat tulevat työhön yhä heikommilla tiedoilla ja taidoilla. Samaa palautetta tulee ammattikorkeakouluista. Siellä opettajat joutuvat järjestämään mm. matematiikan tukikursseja meiltä toiselta asteelta tuleville opiskelijoille, jotta he selviytyvät opinnoista.

 

Uskon, että molemmat haluamme Suomessa koulutettavan osaavia ammattilaisia. Koulujärjestelmäämme on tähän saakka ihailtu ja tultu tutustumaan ympäri maailman.

Suomi ei ole mielestäni ”osaavin kansakunta 2020”, kuten edellinen hallitus lupaili.

 

Mielipiteessäni AL 31.7. pohdin Rinteen ”ruisleipämallia” . On suuri määrä (307 000) nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa.

 

Peräänkuulutan nykyisen hallituksen budjettiriihessä rahaa ammatilliseen koulutukseen (amk ja toinen aste), jotta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria pystytään tukemaan ja kouluttamaan hyviksi ammattilaisiksi.

 

Ammatillinen koulutus voi ratkaista osaajapulan ja työttömyyden.

Avainsanat: ammatillinen opetus, oaj, oaj pirkanmaa, ruisleipämalli, budjettiriihi

OAJ Pirkanmaan alueasiamiehen syystervehdys

Torstai 19.9.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

Mukavaa syyslukukautta!

Kesä on alkanut taittua ja syksy saapua. Lomat ja vapaajaksot ovat vaihtuneet arkiseen aherrukseen niin meillä opetusalan työntekijöillä kuin opiskelijoillakin. Syksyyn liittyy aina mielestäni jotenkin lämminhenkisyyttä. Tapaamme tuttuja opiskelijoita ja kollegoita jälleen kesän jälkeen. Vaihdamme kuulumisia ja jatkamme yhteistyötä siitä, mihin kesän korvalla jäimme.

Jokaisella koulutusasteella on myös suuri joukko uusia oppilaita ja opiskelijoita aloittanut oman opiskelu-urakkansa. Työyhteisöt ovat saattaneet täydentyä tuoreilla opettajan uraansa aloittavilla kollegoilla. Muutoksen tuulet puhaltavat monin paikoin. Uutta suunnitellaan ja käynnistellään sekä toimintaa kehitetään ja kokeillaan. Suurten mullistusten aallokot ovat alkaneet osin jo tyyntyä, mutta elämme opetusalalla eräänlaisessa jatkuvassa muutoksessa. Omaa rooliaan näissä muutoksissa tulevat vielä näyttelemään työmarkkinasopimusneuvottelut sekä maamme hallituksen koulutuspoliittisen tahtotilan konkretisoituminen käytännön koulutyöhön.

Omassa päätyössäni Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen lehtorina syyslukukauden alkaminen on tarkoittanut uusien opiskelijoiden opintojen alkamista, opintojaksojen käyntiin pyörähtämistä ja hanketyöskentelyn jatkumista. Koulumme on osa uutta Tampereen korkeakouluyhteisöä, ja asiaan kuuluvasti yhdistymiseen liittyy monia muutoksia ja uusia toimintatapoja.

Alkava lukuvuosi on myös itselleni muutosten aikaa. Olen aloittanut OAJ Pirkanmaan alueasiamiehenä elokuun alusta ja suurella mielenkiinnolla alkanut perehtyä alueellamme sijaitsevien oppilaitosten arkeen, käytäntöihin ja toimintaan sekä tutustumaan lukuisiin OAJ aktiiveihin alueellamme. OAJ Pirkanmaa on yksi seitsemästätoista alueyhdistyksestä. Sen jäsenyhdistyksiä on yhteensä kaksikymmentä eri kouluasteilta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Toimimme n. 8500 eri kouluasteen opettajan alueellisena edunvalvojana. Toivon, että osallistutte aktiivisesti jäsentoimintaan alueellamme. Siten alueyhdistyksemmekin voi parhaiten antaa tukeamme juuri sinulle. Haluan tässä yhteydessä kiittää edeltäjääni Arto Kauppista kuluneista vuosista ja kaikesta tehdystä työstä, jonka luomalle perustalle on hyvä lähteä rakentamaan omaa työskentelyäni uudessa tehtävässäni.

Alueasiamiehenä työskentelen kolmen päätehtävän parissa. Ne muodostuvat sopimusedunvalvonnasta, koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta sekä OAJ:n edustajana toimimisesta. Edustan OAJ:ta Pirkanmaan alueella ja toimin yhteistyössä alueyhdistyksemme puheenjohtajan kanssa kaikkien jäsenryhmiemme ja koko jäsenistömme edunvalvonnan parissa. Vastuualueelleni kuuluu kokonaisnäkemys edunvalvonnasta. Yksityiskohtaiset sopimustulkinnat ja paikalliset palkkausasiat hoituvat jatkossakin omien pääluottamusmiesten kautta. Alueasiamiehen tehtävässä toimin osa-aikaisesti ja sitä varten työajastani on varattuna noin päivä viikossa.  Alueasiamiehenä olen erityisen innoissani OAJ:n Työhyvinvoinnin lukuvuodesta. Olen taustaltani sairaanhoitaja ja työskennellyt mielenterveyden, psyykkisen hyvinvoinnin sekä työhyvinvoinnin parissa koko opettajaurani ajan. Uskon hyvinvoinnin lähtevän meistä jokaisesta ja rakentuvan yhteistyössä muiden kanssa. Työhyvinvointi on meidän jokaisen yhteinen asia. Tehdään tästä vuodesta yhdessä niin hyvä kuin mahdollista!

Yhteistyöterveisin:

Jussi Savolainen

alueasiamies@oajpirkanmaa.fi

p. 045 250 0135

Avainsanat: oaj pirkanmaa, alueasiamies, työhyvinvointi, opettaja, lehti

Opettajamitoitus takaisi tasa-arvon

Tiistai 13.8.2019 - OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja Matti Helimo

Syyslukukauden työ on käynnistynyt näinä päivinä yli puolella miljoonalla peruskoululaisella. Ekaluokan aloittaa jälleen yli 61 000 oppilasta. Huomionarvoista on, että viime vuonna Suomessa syntyi enää vain reilut 47 577 lasta. Ei voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että tällä tulee olemaan merkittävä vaikutus niin koulutuspolitiikkaan, kuin Suomen tulevaisuuteen laajemminkin.

Uudessa hallitusohjelmassa tartutaan koulutuspolitiikan virheratkaisuihin. Peruskoulun laadun ja tasa-arvon kehittämishankkeeseen on varattu 190 miljoonaa euroa. Opetusministerin mukaan rahaa on tarkoitus ohjata ainakin ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä on todella tärkeää, sillä sopivan kokoiset opetusryhmät ovat keskeisin vaikuttava tekijä oppimisessa ja ongelmien ennaltaehkäisyssä. Samassa yhteydessä olisi järkevää ottaa käyttöön opettajamitoitus. Se takaisi kaikille lapsille yhtälaisen oikeuden opettajaan ja erityisopettajaan riippumatta siitä, missä kunnassa asuu. OAJ:n esityksessä opettaja-oppilas –suhdeluku olisi alkuopetuksessa 1:18 ja kolmannelta luokalta eteenpäin 1:20. Edullisimmillaan tämä koulutuksellisen tasa-arvon kannalta tärkeä uudistus voitaisiin toteuttaa 13 miljoonalla eurolla.

Perusopetuksen opettajista ja rehtoreista 3% pitää oppilaiden tuen resursseja riittävinä. Erityisopetusta on lisättävä varhaiskasvatuksesta alkaen läpi opinpolun. Tällä ennaltaehkäistään myöhempiä kalliita korjaavia toimia sekä pidetään kaikki mukana. Opettajamitoitus on saatava myös erityisopetukseen, jotta tasa-arvo oppilaiden välillä toteutuu.

Asioita voi aina tehdä paremmin myös ilman kustannuksia. Uusi syyslukukausi on mitä parhain mahdollisuus luoda toimiva yhteistyösuhde kodin ja koulun välille. Yhteistyöllä luodaan molemminpuolista arvostusta oppilaan parhaaksi. Osoittamalla kiinnostusta koulunkäyntiin, osallistumalla vanhempainiltoihin ja arviointikeskusteluihin tulee samalla merkittävästi auttaneeksi molemminpuolisen ymmärryksen vahvistamisessa. Ongelmat pyrittävä ratkaisemaan asianosaisten kesken rakentavasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Oppilaan oman vastuun ottamista tulee läpi koulutuspolun vahvistaa. Vaatimustason on oltava sopivan tiukka niin koulussa kuin kotona. Edellyttämällä lapselta ja nuorelta ahkeraa työntekoa sekä sinnikkyyttä, on jokaisella on mahdollisuus saavuttaa oma potentiaalinsa.

Panostamme perusopetukseen rahallisesti pohjoismaista vähiten. Silti oppimistuloksemme ovat olleet maailman huippua, mistä suurin kiitos kuuluu opettajillemme. Onkin huolestuttavaa, että opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat laskussa. Paremmat työolot ja resurssit antaisivat opettajalle aidon mahdollisuuden tehdä parhaansa. Samalla on kiinnitettävä huomiota riittävään palkkatasoon, jotta parhaat hakevat jatkossakin kasvattamaan ja opettamaan tulevia sukupolvia. Tällä hetkellä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen, työuransa aloittavan opettajan palkkataso jää alle 3 000 euron. Kasvatus- ja opetusalan palkkauksessa pitää ottaa paremmin huomioon lisääntynyt työmäärä ja vastuu, eikä vähiten esimiesten osalta.

 Toivon työrauhaa, keskinäistä arvostusta ja kaikilla olevan tulevana lukuvuonna mukava sekä turvallista käydä koulussa

 

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaa, puheenjohtaja

Avainsanat: oaj, neuvottelukierros, palkkaus, oaj pirkanmaa, puheenjohtaja

Kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta 2020-luvulla

Perjantai 22.3.2019 - OAJ Pirkanmaan LTO-jaoksen puheenjohtaja Eija Kamppuri ja alueasiamies Arto Kauppinen

Varhaislapsuus on lapsen oppimisen taitojen kannalta kaikkein tärkeintä aikaa. Pohjoismaista Suomessa on kuitenkin vähiten lapsia varhaiskasvatuksen piirissä. Osallistumisasteen nosto edellyttää laadun varmistamista, mikä syntyy vain koulutuksen ja osaamisen myötä. Varhaiskasvatus tuleekin säätää sivistykselliseksi perusoikeudeksi. Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla yhtäläinen oikeus osallistua säännöllisesti ja päivittäin varhaiskasvatuksen opettajan johdolla tapahtuvaan kokoaikaiseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen. Tämä voidaan toteuttaa esiopetuksen tavoin osapäiväisesti maksuttomana.

 

Varhaiskasvatus siirtyi osaksi koulutusjärjestelmää vuonna 2013. Siitä huolimatta edelleen esitetään näkemyksiä, että varhaiskasvatus olisi sosiaalihuoltoa ja siten tarkoitettu vain joillekin lapsille. Varhaiskasvatuksen nostaminen myös käytännön tekemisen tasolla todelliseksi osaksi koulutusjärjestelmää vaatii määrätietoista asenteiden korjaamista. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus tulee palauttaa jokaiselle lapselle. Turvallinen oppimisympäristö antaa opettajalle aikaa ohjata ja opettaa. Päiväkodin johtaja lähijohtajana tarvitsee aikaa kohdata alaisuudessaan olevat työntekijät ja ohjata päiväkodin pedagogista toimintaa. Huolta aiheuttaa päiväkotien yksikkökokojen kasvu. Tällöin johtaja ei edes tunne kaikkia alaisiaan.

 

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut, miten enenevästi varhaiskasvatuksen opettajille siirretään heille kuulumattomia tehtäviä. Lisäksi liian usein toimitaan siten, että henkilökunnan poissaolotilanteissa siirretään joko lapsia tai henkilökuntaa toisiin ryhmiin tai päiväkoteihin. Tällöin ei voida toteuttaa lapsille suunniteltua pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuslaki määrittelee varhaiskasvatuksen yhdeksi tavoitteeksi lasta kunnioittavan toimintatavan turvaamisen ja pysyvien vuorovaikutussuhteiden turvaamisen lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä. Opettajaa tarvitaan kasvattamaan, opettamaan ja olemaan läsnä lapsille arjen erilaisissa tilanteissa. On resurssien tuhlausta, että opettaja ei tee opettajan tehtävää omassa ryhmässään.

 

Uusi Varhaiskasvatuslaki antaa jo hyvää suuntaa varhaiskasvatukselle. Muutamia täsmennyksiä tarvitaan, kuten määritelmä kasvun ja oppimisen tuesta sekä pedagogisesta varhaiskasvatuksesta. Erityisen tärkeää on määritellä lapsiryhmät pysyviksi ja sellaisiksi, ettei tilapäinen poikkeaminen ole mahdollista. Ryhmien paisuminen on saatava kuriin. Näiden korjausten avulla varhaiskasvatus tukee enemmän lasta ja lapsen oppimista.

 

Lain tarkentamisen lisäksi varhaiskasvatukseen tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän valtionosuutta. OAJ:n laskelmien mukaan kunnat saivat varhaiskasvatuksen järjestämiseen valtionosuutta tänä vuonna 304 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Tämä tulee korjata, sillä varhaiskasvatus on laadukasta vain silloin, kun toiminnan resurssit ovat kunnossa. Torstaina 21.3. vietetään kolmattakymmenettä kertaa valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää. Tänä vuonna päivää vietetään teemalla Varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa. Huhtikuussa valittavilla kansanedustajilla onkin vastuu nostaa varhaiskasvatus sille kuuluvaan arvoon 2020-luvulla koulutuksen kentässä.

Avainsanat: varhaiskasvatus, oaj pirkanmaa, koulutus ratkaisee, laatu

SUOMEN JA EUROOPAN HUOLI KORKEIMMAN KOULUTUKSEN INVESTOINNEISTA

Perjantai 15.3.2019 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj sekä Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Viimeisten kuukausien aikana useat arvostetut taloustieteen asiantuntijat ovat käyttäneet painavia puheenvuoroja koulutusinvestointien tärkeydestä Suomelle ja koko Euroopalle (esimerkiksi HS 19.12 Jens Südekum ja Olli Rehn, HS 8.1 Sixten Korkman). Euroalueella on pyritty viime vuosien aikana kasvuun ja työllisyyteen luomalla satoja miljardeja euroja uutta rahaa. EKP on esimerkiksi ostanut eurovaltioiden valtionlainoja jälkimarkkinoilta. Suomikin on saanut tästä osansa. On syytä kysyä, missä määrin tämä rahaelvytys on kohdistunut koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.   Varsinkin kun samalla aikavälillä kaksi viimeisintä hallitustamme on rajusti rapauttanut leikkauspolitiikallaan näitä kestävän kasvun kivijalkoja.

Korkeakoulujenkin resursseja on leikattu. Yliopistojen rahoitustaso nyt vastaa reaalisesti vuoden 2002 tasoa. Ammattikorkeakouluilta on leikattu vuodesta 2012 alkaen peräti 25 prosenttia. Juuri valmistuneen Korkeakoulutuksen tiekartan tavoitteissa vuonna 2030 puolet väestöstä suorittaa korkeakoulututkinnon. Sen saavuttamiseksi tarvitaan kartan linjauksia voimakkaampaa panostusta henkilöstön hyvinvointiin. Yliopistoissa henkilöstö on vähentynyt 2010-luvulla 10 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa peräti 30 prosenttia. Seurauksina on se, että korkeakoulujen työntekijöistä keskimäärin  2/3 kokee työn kuormittavuuden kasvua sekä  jaksamisen ja motivaation vakavaa heikkenemistä.  Yliopistojen työntekijöillä korostuu myös huoli työsuhteen jatkuvuudesta sekä vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä.

Henkilöstöä kuormittavista kertaluonteisista hankerahoituksista on päästävä riittävän vahvaan pitkäjänteiseen perusrahoitukseen. Tämä koskee sekä perus- että soveltavaa tutkimusta. Myös strategiarahoituksen perusteita on avattava nykyistä enemmän. Samoin on turvattava korkeakoulutuksen ytimessä oleva akateeminen vapaus tutkimuksessa ja opetuksessa. Varmistamalla henkilöstön ja opettajien aidot vaikuttamismahdollisuudet korkeakoulujen hallinnossa luodaan korvaamatonta luottamuspääomaa.

Suomen kaltaisen osaamistalouden tuleekin vahvistaa eikä heikentää sivistyksen, osaavan työvoiman saatavuuden, kilpailukyvyn ja osaamisen uudistamista. Tiekartan kirjauksia enemmän tulee painoarvoa antaa opetushenkilöstön ammattitaidon jatkuvalle kehittämiselle, mikä linkittyy ratkaisevalla tavalla korkeakoulujen edellytyksiin tukea esimerkiksi elinikäisen oppimisen tavoitteita. Tutkimusansioiden ohella myös opetus- ja koulutustehtävillä on oltava painoarvoa uralla etenemisessä.

Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuus seuraavien vuosien ajaksi. Vaaleissa valitut vaikuttavat myös Suomen EU-politiikan muotoutumiseen etenkin tulevan hallituksemme kautta. Valittavilta päättäjiltä on vaadittava koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen nostamista sekä kansallisten että Euroopan laajuisten investointien kärkeen.

Avainsanat: koulutus ratkaisee, oaj pirkanmaa, koulutus, koulutusinvestointi, euroalue, koulutuspolitiikka, korkeakoulu, yliopisto, hankerahoitus

Oppilaan tuki saatava toteutumaan käytännössä

Tiistai 4.12.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja sekä Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Inkluusio ja oppilaiden tuen toteutuminen peruskoulussa on noussut Pirkanmaallakin julkiseksi huolenaiheeksi. Käsitteenä inkluusio voidaan ymmärtää pyrkimykseksi edistää erilaisten oppijoiden työskentelyä yhdessä yleisopetuksen oppilasryhmässä. Tavoite on lisätä tasa-arvoa vähentämällä oppilaiden erottelua eli segregaatiota heidän tarvitsemansa oppimisen tuen perusteella. Jokaisella oppilaalla on oikeus tukeen ja onnistumisen tärkein edellytys on, että tähän on riittävät resurssit. Ns. kolmiportaisen tuen mallin mukaan oppilaan tuen piti seurata oppilasta. Lakia muutettaessa sovittiin tarvittaessa yleisestä-, tehostetusta- tai erityisestä tuesta oppilaalle. Samalla sovittiin ns. valtion ryhmäkokorahasta, jolla opetusryhmiä pienennettiin, jotta opettajan aikaa riittäisi enemmän jokaiselle oppilaalle. Opetusalan väljän lainsäädännön vuoksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan muutosta käytettiinkin säästökeinona.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kyselyssä 3% opettajista koki, että oppilaan tuki on riittävää. OAJ ehdottaakin seuraavia toimia tilanteen parantamiseksi: erityisopettajia on oltava yksi jokaista 100 oppilasta kohden. Tällöin rehtoreilla on mahdollisuus joustavasti resursoida erityisopetusta todellisen tarpeen mukaan. Myös oppilaan oikeus pienryhmään on säädettävä yhtä vahvaksi kuin oikeus lähikouluun. Tärkeintä on varmistaa paras mahdollinen yksilöllinen oppimisen tuki käytännössä, ei paperilla. Tuen rahoituksen on perustuttava koulutuksen järjestäjän antamaan tuen määrään. Nykytila vaatii opettajilta kohtuuttoman paljon asiakirjatyötä, mikä ei usein kuitenkaan johda tarvittaviin tukitoimiin. Tulee päästä yhteen asiakirjaan per oppilas, johon tuen tarve ja sen toteuttaminen laadullisesti sekä määrällisesti suunnitellaan, kirjataan ja arvioidaan. Tarve havaittaessa on tuki toteutettava ripeästi ja riittävillä resursseilla. Ongelmiin on päästävä kiinni mahdollisimman aikaisin, jo varhaiskasvatuksessa. Koulutuksellinen tasa-arvo ei nyt toteudu, vaan on asuinpaikasta – ja huoltajien aktiivisuudesta - kiinni, saako oppilas tarvitsemansa tuen vai ei.  

Kolmiportaisen tuen toteutumista vaikeuttavat peruskoulussa kasvaneet yleisopetuksen ryhmäkoot. Nykyinen hallitus lakkautti useiden kymmenien miljoonien eurojen vuosittaisen valtion tuen mm. opetusryhmien pienentämiseksi ja jakotuntien lisäämiseksi. Oppilaiden oppimisen erot kasvavat sosioekonomisen taustan perusteella ryhmäkoon kasvaessa. Vähemmän tukea kotona saavat lapset kärsivät eniten. Isoissa ryhmissä on myös enemmän työrauhaongelmia. Opettajalla on vähemmän aikaa kohdata oppilas ja tukea tätä yksilöllisissä oppimisen haasteissa. Poikien on tutkimuksissa havaittu pärjäävän huonommin suurissa opetusryhmissä.

Opettajat haluavat oppilaidensa parasta. Jos resurssit ja vaatimukset eivät kohtaa, niin jaksaminen on koetuksella. Viimeisimmässä Kuntakymppi-kyselyssä 2016 peruskoulun opettajat kokevatkin työnsä sietämättömän raskaaksi kaikkein useimmin kuntatyöntekijöistä. Nyt tarvitaan valtiovallan nopeita lisäpanostuksia kolmiportaisen tuen kuntoon saattamiseksi. Kuntien resurssit eivät tähän enää riitä. Tavoite on kirkas: turvata kaikille lapsille oppimisen tuki, käytännössä – ei vain paperilla.

 kuvapohja_blogi.jpg

Avainsanat: inkluusio, oaj, kolmiportainen tuki, työuupumus, KuntaKymppi, työssäjaksaminen

Suomi menestyy investoimalla koulutukseen

Tiistai 20.11.2018 - Arto Kauppinen , OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Muuttoliiketutkija Timo Aro pohti kesäkuun alussa Tampereen kaupungin seminaarissa, kuinka Tampere voisi olla tulevaisuudessa nykyistä vetovoimaisempi. Yksi tärkeimpiä huomioita oli sujuvien peruspalvelujen merkitys. Aro nosti esille investoinnit varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä korosti, että ne tuovat vetovoimaa vasta pitkällä aikavälillä. Aron johtopäätöstä laajentaen voi sanoa, että vain koulutukseen investoiva kansantalous voi menestyä globaalin kilpailun oloissa. Onkin valitettavaa, että Suomen hallitukset v.2011-2018 ovat vähentäneet koulutuksen ja tutkimuksen investointeja ja samaan aikaan lisänneet investointejaan toisiin kohteisiin. Ei voi välttyä ajatukselta, että monet päättäjämme edelleen vanhakantaisesti näkevät koulutuksen menoeränä, johon voidaan ohjata rahaa vasta sitten kun ”oikeat” investoinnit ovat tuottaneet riittävästi rahaa valtiontaloudelle.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n eduskuntavaalitavoitteiden tunnuslause on Koulutus ratkaisee. Esimerkiksi syrjäytymisen hinta on kova paitsi yksilölle itselleen myös yhteiskunnalle. Syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää, että opettajalla on aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Varhaiskasvatuksen riittävän pienet lapsiryhmät luovat tälle pohjan. Perusopetuksen osalta OAJ esittää, että opettajien määrästä suhteessa oppilasmäärään määrätään lailla. Samaan tähtää oppivelvollisuuden pidentäminen sekä alku- että loppupäässä. Osaamistarpeiden nopeasti muuttuessa myös aikuisiässä tarvitaan aitoja mahdollisuuksia päivittää osaamista ja jopa uudelleenkouluttautua. Maksuttomuuden periaatteesta tulee pitää kiinni, koska sillä vahvistetaan tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille kouluttautua perhe- tai kulttuuritaustasta riippumatta. Työllistyminen ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja koulutus on tässäkin avainasemassa: ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on 86%, kun vastaava luku on 43% perusasteen suorittaneilla.

Jokainen oppija ansaitsee turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön. Turvallisuuden lähtökohtana on oppijan kokemus tulla yksilöllisesti kohdatuksi ja että hänen oppimistarpeisiinsa on vastattu riittävästi resursoidulla tuella. Laadukas pedagoginen johtaminen tukee näitä tavoitteita. Sisäilmaongelmia on liian monessa oppilaitoksessa. Niiden poistoon tarvitaan valtion rahoitusta. Myös rakentamisen laatukriteerit, vastuut ja sanktiot on saatava kuntoon.

OAJ esittääkin, että kasvatus ja koulutus on nostettava seuraavan hallituksen tärkeimmäksi investointikohteeksi. Sijoitettuun rahaan verrattuna koulutus maksaa itsensä monin verroin takaisin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tuotto on 7-13-kertainen sijoitettuun pääomaan verrattuna. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhdessä sovittu selkeä kuva paremmasta tulevaisuudesta. On tehtävä konkreettinen suunnitelma rahoituksen korjaamiseksi ja keskityttävä pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ei pidä tyytyä ongelmien paikkaamiseen erilaisilla hankkeilla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan edelleen maailman parhaita opettajia. Kansainvälistyminen, digitalisaatio ja oppijoiden tuen tarpeen kasvu haastavat opettajien osaamisen ja opetusalan johtamisen. Resursoimalla opettajien ja esimiesten koulutukseen varmistetaan se, että myös oppijat saavat tulevaisuuden kannalta parhaan mahdollisen opin.

Koulutus ratkaisee isot ja pienet ongelmat Suomessa ja maailmalla. Eduskuntavaaleissa 2019 päätämme. mihin suuntaan jatkamme. Valitaan ne edustajat, joilla on rohkeutta investoida koulutukseen.

Arto Kauppinen

OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Avainsanat: koulutus ratkaisee, eduskuntavalit, koulutus, investointi, tulevaisuus, oajpirkanmaa

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää

Torstai 9.8.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Esi- ja perusopetuksen aloittaa näinä päivinä 605 000 lasta ja nuorta. Lukuvuoden aikana tutkintotavoitteisen koulutuksen piirissä on 1 280 000 opiskelijaa. Suomi pärjää tulevaisuudessa vain korkealla osaamisella ja laadukkaan koulutuksen merkitys on suurempi kuin koskaan ennen.

                      Opinpolun alkua toivottavasti vahvistetaan tulevalla hallituskaudella, jolloin esiopetus laajennettaneen koskemaan 5-vuotiaita. Tällä hetkellä 22% viisivuotiaista ei ole varhaiskasvatuksen piirissä. Tässä joukossa on paljon lapsia, jotka erityisesti siitä hyötyisivät. Koko ikäluokan saaminen esiopetukseen tasaisi lasten erilaisista taustoista johtuvia oppimiseroja ja olisi merkittävä askel maassamme syntyneen eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseksi.

                      Varhaiskasvatus on tutkitusti vaikuttavin koulutusmuoto. Sijoittamalla euron, saa yhteiskunta seitsemän euroa takaisin – inhimillisestä hyvästä puhumattakaan. Kuitenkin vain laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa. Koulutusleikkaukset ovat kasvattaneet ryhmiä ja heikentäneet laatua. Ei riitä, että tuki toimii paperilla, sen on toimittava käytännössä lapsen kehityksen tukena.

                      Perusopetuslain mukaan esiopetuksessa jokaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea välittömästi. Onkin kriittistä, että yli 70% esiopetuksen opettajista kokee, että tämä oikeus ei toteudu. Syyt ovat liika byrokratia ja resurssien puute. Enemmän kuin joka viides vastaaja kertoi, että osa-aikaista erityisopetusta ei ole ollut lapsille tarjolla esiopetuksessa koskaan. Joka kolmas kertoi, ettei lapsiryhmien koossa ole otettu huomioon tuen tarpeessa olevia. Perusopetuksen opettajista ja rehtoreista 3% pitää tuen resursseja riittävinä. Erityisopetusta onkin lisättävä kaikille kouluasteille.

                      Kauniista koulutuspoliittisista puheista on päästävä konkreettisiin vahvistamistoimiin perusrahoitusta nostamalla. On hyvä pitää mielessä, että perusopetuksen rahoituksessa pelkästään pohjoismaiselle keskitasolle pääseminen edellyttäisi Suomelta miljardin lisäsatsausta.

                      Nyt koulutyön taas alkaessa voimme myös tehdä asioita paremmin ilman kustannuksia. Perusopetuksen aloittaa tällä viikolla vajaat 63 000 lasta. On yhtä monta mahdollisuutta luoda toimiva yhteistyösuhde kodin ja koulun välille. Yhteispelillä luodaan molemminpuolista arvostusta oppilaan parhaaksi. Osallistumalla ja olemalla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä luodaan lapselle kuva koulutuksen tärkeydestä. Aktiivinen osallistuminen vanhempainiltoihin ja arviointikeskusteluihin auttaa molemminpuolisen ymmärryksen syntymisessä. Ongelmat on hyvä pyrkiä ratkaisemaan asianosaisten kesken rakentavasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

                      Oppilaan oman vastuun ottamista tulee läpi opintien vahvistaa. Vaatimustason on oltava sopivan tiukka. Koulussa ja kotona on uskallettava vaatia työntekoa sekä sinnikkyyttä, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus saavuttaa oma potentiaalinsa.

                      Suurin ansio siitä, että Suomi on menestynyt koulutuksessa, pienemmillä rahallisilla panostuksilla kuin kilpailijamaat, kuuluu opettajillemme. Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille, annetaan opetusalan ammattilaisille heidän toivomansa työrauha ja arvostus. 

Avainsanat: oajpirkanmaa, perusopetus, lukuvuosi, koulut alkavat, erityisopetus, resurssit, yhteistyö

Kohuotsikointia opettajien kustannuksella

Keskiviikko 30.5.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.



Otsikoilla muokataan mielikuvia. ”Usein luokan ongelma on opettaja”, huusi Aamulehden koko aukeaman otsikko viime lauantaina. Ei voi kuin arvailla motiiveja hiekoittaa Suomen tulevaisuuden tekijöiden työtä ja heidän arvostustaan moisella valheellisella kohuotsikolla. Itse artikkelissa ei ollut mitään perusteita tai selitystä otsikon väitteelle. Nykymaailmassa yhä useampi ei syystä tai toisesta lue kuin otsikon ja saattaa sitten kritiikittä välittää vääriä väittämiä eteenpäin.

Varmasti kaikissa ammattiryhmissä on ns. mätiä omenia joukossa ja aina on varaa parantaa. Kuitenkin isossa kuvassa Suomessa on tutkitusti maailman parhaat opettajat, piste. He työskentelevät pyynteettömästi ja suurella sydämellä oppilaiden parhaaksi yhä suuremmissa opetusryhmissä koulutusleikkausten keskellä. Varmin tapa jyrkentää luisuamme maailman koulutuksen kärkipaikoilta on syyllistää opettajia, vähentää ammatin arvostusta, viedä johtajilta aika pedagogiseen johtamiseen, kaventaa profession autonomiaa ja olla panostamatta täydennys- sekä opettajankoulutukseen. Hälyytyskellojen pitäisi soida, kun vuosina 2013-17 Tampereen yliopiston luokanopettajan koulutusohjelman hakijamäärät ovat vähentyneet tuhannella 1740:een. Suunta on käännettävä, sillä Suomen koulutusihme on merkittävästi pohjautunut siihen, että ikäluokan parhaat ovat hakeutuneet opettajiksi. Täydellistä esimerkkiä, miten ei kannata toimia, ei tarvitse hakea Ruotsia kauempaa.

Lauantain artikkelin tekstiosa oli sinänsä ihan asiaa, vaikka sisälsikin enemmän tai vähemmän itsestäänselvyyksiä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että opettajan vuorovaikutustaidot ja empatiakyky ovat äärimmäisen tärkeä osa opettajan ammattia. Esitin (AL 3.3.2016 ja 15.1.2017), että ns. kiky-ajasta olisi osoitettu opettajille aikaa juuri oppilaan kohtaamisiin. Tämä ei maksaisi työnantajalle mitään, mutta edistäisi oppilaan tuntemusta, vuorovaikutusta sekä kodin ja koulun yhteistyötä. Ehdotus ei käynyt Kuntatyönantajalle. Toivottavasti löydämme Pirkanmaalla paikallisesti sopien ratkaisuja, miten opetusalan ammattilaisten panos saadaan parhaiten kohdistettua tärkeimpään eli oppimisen edistämiseen ja kodin kasvatustehtävän tukemiseen. Räätälöity täydennyskoulutus opettajille olisi järjestettävissä vähin kustannuksin.

Artikkelissa tutkimuksen otanta oli kaksi opettajaa Pirkanmaalta ja lienee turhaa mainita, että yleisiä johtopäätöksiä on tuon pohjalta turha tehdä. Opettajat toivovat työrauhaa ja arvostusta. Toivottavasti molempia suodaan ja yhteistyössä koulutuksen järjestäjät, huoltajat ja koulu saa aikaan positiivista ilmapiiriä koko opetusalan ympärille.

Jostain syystä negatiiviset kirjoitukset opettajista ajoittuvat usein koulujen lomien alun läheisyyteen. On siis hyvä aika muistuttaa, että alun perin opettajalle maksettiin palkkaa 9kk:n ajalta ja kesä oli palkaton. Myöhemmin tuo ihan sama summa jaettiin tasan 12kk:lle. Toivottavasti tämä tieto helpottaa. Opettajat ovat kesäkeskeytyksensä todellakin ansainneet. Työ on raskasta, mutta palkitsevaa. Ei ole olemassa suurempaa etuoikeutta, kun opettaa tulevia sukupolvia.

kirjoittanut Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Matti_Helimo.jpg

Avainsanat: oaj pirkanmaa, opettajat, opettajan työ, ura, kesälomat, kesäkeskeytys, aamulehti

Vanhemmat kirjoitukset »