VOL-jaoksen blogiteksti: Varhaiskasvatuksen veto-ja pitovoimaan on panostettava.

Perjantai 25.8.2023 - Janna Paukkunen & Heini Pihko

Varhaiskasvatusta on rakennettu vuosikymmeniä psykologiseen ja kasvatustieteelliseen tutkimustietoon perustuen. On tunnistettu lapsen varhaisvuosien ainutlaatuinen merkitys myöhemmälle elämälle. Tästä syystä päiväkotien henkilöstörakennetta on muutettu niin, että jokaisen lapsiryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä vastaa yliopistokoulutettu opettaja. Hallitus onkin jo luvannut vastata tähän ja se aikoo lisätä yliopistoihin varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin aloituspaikkoja siten, että joka vuosi koulutetaan vähintään 1400 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa. Tosin rahoitusta tähän ei ole varmistettu. Koulutuspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan on huolehdittava myös alamme veto- ja pitovoimasta; valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisen toiminnan mahdollistavista resursseista ja työhyvinvoinnista. Huomiota on kiinnitettävä siihen, että valmistuneet varhaiskasvatuksen opettajat hakeutuvat ja jäävät työskentelemään varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatuksen opettajina rakennamme tulevaisuutta pyrkien antamaan kaikkein tärkeimmille parhaat mahdolliset eväät heidän opinpolulleen ja elinikäiseen oppimiseen kaikilla elämän osa-alueilla ratkaisevassa ikävaiheessa. Jotta oppiminen ja onnistumisen kokemukset, sekä muiden toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen mahdollistuvat, tarvitaan lähtökohdat jossa kasvattaja voi aidosti pysähtyä lasten ja kulloisenkin tilanteen äärelle ja käsitellä ilmiöitä lasten kanssa kunkin yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet huomioiden. 

Päiväkodissa toimintaa säätelee modernin yhteiskunnan vaatimukset huomioonottava varhaiskasvatuslaki. Tämä yhdessä valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman kanssa pitävät varhaiskasvatuksen vaatimukset korkealla ja pyrkivät takaamaan tasapuolisen varhaiskasvatuksen kaikille lapsille. Vaativuudessaan alalla työskentely on kuitenkin mielenkiintoista ja haastaa myös tekijäänsä olemaan paras versio itsestään. Kuten todettu, tarvitaan laajaa ja poikkitieteellistäkin tietopohjaa ja vielä monipuolisemmin taitoja. Merkittävää on myös opetella tuntemaan ja luomaan turvallinen suhde jokaiseen ryhmän lapseen jotta heidän kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin yksilöllinen tukeminen onnistuu. Työllämme on vaikutusta yksilöiden, perheiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla, välittömästi ja yli sukupolvien. Taattu hyöty siitä saadaan kuitenkin irti vain silloin kun työntekijät pystyvät tarjoamaan kaiken koulutuksestaan ja jatkuvasta kouluttautumisestaan saadun ammattitaitonsa, soveltamaan osaamistaan tarpeen mukaan rakentaen ja vahvistaen valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaista laadukasta ja pedagogisesti painottunutta varhaiskasvatusta. Lisäksi työntekijöiltä edellytetään sensitiivistä, ratkaisukeskeistä ja positiivista työotetta, sekä kykyä reflektoida ja mukauttaa toimintaansa jatkuvasti. Alaan ja sen osaajiin panostaminen on nähtävä kannattavana sijoituksena.

Jotta työtä voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla on huomioita, että resurssit työn tekemiseen ovat riittävät. Yksi olennaisimmista resursseista on maltillinen ryhmäkoko sekä ammattitaitoinen ja moniammatillinen työyhteisö mukaan lukien varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja päiväkodin johtaja, sekä pätevät ja mielellään myös tutut sijaiset. Ja kuten kaikessa työssä niin myös varhaiskasvatuksessa on oleellista, että työskentelytilat ja työvälineet riittävät ja asianmukaiset.

Jotta meillä tulevaisuudessa olisi riittävästi kelpoisuusehdot täyttäviä, pedagogisesti koulutettuja ja lapsille omistautuneita varhaiskasvatuksen opettajia, erityisopettajia ja päiväkodin johtajia, on huolehdittava varhaiskasvatuksen vetovoiman lisäksi myös sen pitovoimasta. On varmistettava, että koulutuspaikkojen lisäämisen lisäksi huolehditaan jo olemassa olevista ammattilaisista. Työ on erittäin vastuullista ja vaativaa, ja palkka tulisi suhteuttaa siihen. Ennen kaikkea resurssit tulisivat olla sen mukaiset, että niillä varmistettaisiin turvallinen, lapsen kehitystä ja hyvinvointia edistävä toiminta, sekä opettajien pysyminen alalla ja työkykyisinä.

Työ varhaiskasvatuksessa on kuitenkin erittäin vastuullista ja vaativaa ja palkka tulisi suhteuttaa siihen. Varhaiskasvatus on tasa-arvoisuutta lisäävä ja muun muassa syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevä palvelu, joten siihen panostamalla säästettäisiin pitkällä juoksulla kuluissa ja verovaroissa. Kuten alkujaan Frederick Douglass aikanaan totesi: "It's easier to build strong children than to repair broken men." 

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden vahvistamiseen on vahva tahtotila mutta nyt tarvitaan toimenpiteitä, jotta todellisuudessa pystyttäisiin takaamaan yhdenvertaisesti kaikille lapsille laadukas ja vain siten myös tuottava varhaiskasvatus. Alan ongelmakohdat ovat olleet viime vuosina runsaasti esillä ja nyt viimeistään hallituksen ja kuntapäättäjien olisi huomioitava nämä seikat budjeteissaan. Tulevaisuuden hyvinvointi ja talous riippuvat lapsistamme. Varhaiskasvatuslaki nykyisellään vastaa tarkoitustaan ja nyt kaikki sitä turvaavat toimenpiteet pitää toteuttaa ja niistä on pidettävä kiinni. Laki on tehty turvaamaan lasten oikeuksien toteutumista!

Pyrimme OAJ Pirkanmaan VOL-jaoksena edistämään alamme veto- ja pitovoimaa huolehtimalla varhaiskasvatuksen edunvalvonnasta, puuttumalla erilaisiin epäkohtiin ja lisäämällä tietoutta varhaiskasvatuksesta. OAJ Pirkanmaa esimerkiksi järjestää tapaamisia kansanedustajien kanssa ja näin meillä on myös väylä viedä asioita eteenpäin eduskuntaan. 

Janna Paukkunen, Varhaiskasvatuksen opettaja, VOL-joksen jäsen, OAJ Pirkanmaa

Heini Pihko, varhaiskasvatuksen opettaja, VOL-jaoksen puheenjohtaja, OAJ Pirkanmaa

Anna äänesi kuulua, sillä isot asiat päätetään lähellä meitä!

Maanantai 17.5.2021 - Alueasiantuntija Jussi Savolainen

Poikkeukselliset ajat ovat nostaneet esiin yhteiskuntamme toimijoita ja toimintoja, joiden avulla arki pyörii ja tulevaisuutta rakennetaan. Soteuudistuksen jälkeen kuntien tehtävissä korostuvat varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäminen. Yhtään väheksymättä esimerkiksi nuoriso-, vapaa-aika ja kulttuuripalveluita tai ympäristöön ja vesi- ja jätehuoltoon sekä infrastruktuuriin liittyviä päätöksiä, tulee kunnissa niiden merkittävimpiä rahavirtoja ohjaamaan sivistyslautakunnat. Näissä kuntavaaleissa valitaan meille päättäjät, jotka soten jälkeiset linjaukset tekevät.

Etenkin opetus- ja kasvatusalalla työskentelevien työn merkitys yhteiskunnalle on auennut entistä laajemmin kansalaisten tietoisuuteen. Meillä Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukasta opetusta, ohjausta ja kasvatuksellista tukea on mahdollista tarjota, mikäli resurssit siihen ovat kunnossa. Kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina linjatessaan opetuksen ja kasvatuksen rahoituksesta, eri kouluasteiden ryhmäkoosta, oppimisen tuesta, kouluverkosta ja opetuspalvelujen järjestämisestä sekä huolehtiessaan omalta osaltaan koulurakennusten turvallisuudesta ja terveydestä.

Kuntatalous on monin paikoin vaikeuksissa. Tulevaisuudesta leikkaaminen on hölmöläisen hommaa. Koulutukseen sijoittaminen on tulevaan sijoittamista ja taloudenhoitoa kuntalaisten parhaaksi. Hyvä kuntapäättäjä ei yritä tasapainottaa kuntataloutta esimerkiksi lomauttamalla opettajia, sillä hän tunnistaa koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen kunnan elinvoimaa kehittävän vaikutuksen. Yhteistyöstä löytyy avaimia menestykseen. Työnantajan ja työntekijöiden välinen yhteistyö, kuten myös kuntien välinen vuoropuhelu, rakentavat mahdollisuuksia kestävälle tulevaisuudelle. Kuntien on hyvä hakea tarvittaessa yhteistyötä myös yli kuntarajojen koulutustarjonnan lisäämiseksi ja asukkaidensa hyvinvoinnin sekä kunnan vetovoimaisuuden edistämiseksi. Aktiivinen toimijuus alueellisessa ja seudullisessa yhteistyössä voi mahdollistaa opettajien parempaa saatavuutta sekä erilaisten jatkuvan oppimisen palveluiden toteuttamista. Yhteistyön avulla voidaan löytää ratkaisuja myös syntyvyyden laskun aiheuttamiin paineisiin.

Suomessa tarvitaan myös entistä vahvempaa yhteistyötä kuntapäättäjien ja opetushenkilöstön välille. Vastakkainasettelu tai sanelupolitiikka eivät ole tätä päivää, ja henkilöstöä kuunnellen voidaan edistää työhyvinvointia sekä laadukkaan koulutuksen toteutumista. Hyvinvoivat työntekijät ovat sitoutuneempia, ja näin myös opetusalalla toimivien työntekijöiden vaihtuvuuteen voidaan vaikuttaa positiivisesti, eikä osaaminen karkaa naapuriin.

Osallistuminen ja osallisuus yhteisöön luovat hyvinvointia kuntalaisille. Myös kunta voi hyvin, kun kaikki sen asukkaat saadaan mukaan osaksi yhteisöä. Näkyvimpiä osallistumismahdollisuuksia luovat jokapäiväiset palvelut, joihin niiden käyttäjät saavat vaikuttaa. Meillä opettajilla on tässä osallisuus- ja osallistumisen mahdollistamistyössä merkittävä rooli, sillä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa edistetään joka päivä kuntalaisten osallistumista ja osallisuutta arjen tasolla.

Kuntalaisina jokainen meistä voi vaikuttaa siihen millaista tulevaisuutta kunnassamme rakennetaan. Vaikuttaminen onnistuu kuitenkin vain silloin, kun mekin teemme oman osamme. Äänestämällä ehdokkaita, jotka tunnistavat opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan tärkeyden kuntalaisten hyvinvoinnin sekä kunnan vetovoiman ja elinvoimaisuuden kannalta, rakennamme kestäviä tulevaisuuksia. Lähdetään siis sankoin joukoin vaaliuurnille ja annetaan äänemme kuulua!

AMMATILLISIA OPETTAJIA TARVITAAN TULEVAISUUDESSAKIN

Maanantai 23.1.2017 - Sirkka Saarikoski, OAJ:n koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja

Helsingin Sanomien pääkirjoitus tarttuu ajankohtaiseen asiaan otsikolla ”Ammattikoulun opetusta yhä enemmän työpaikoille” (29.12.2016).

Ammatillisella koulutuksella on todellakin edessä historiallinen muutos. Näen sen ammatillisen koulutuksen alasajona.

Olemme Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana saaneet ammatillisen koulutuksen vetovoiman hyvään nousuun. Ammatillisen toisen asteen peruskoulutukseen on joinakin vuosina hakenut enemmän opiskelijoita kuin lukioihin.

Nyt ammatillisen koulutuksen opintoja ollaan siirtämässä yhä enemmän työpaikoille. Uudistus tuo uudenlaisia paineita työnantajille. Kysynkin, kuka työpaikoilla ehtii opettaa opiskelijoita, jos ammatillisia opettajia ei oteta mukaan tähän uudistukseen ja työpaikoilla opettamiseen. Kenellä on jatkossa oikeus arvioida opiskelijoiden näyttöjä ja suorituksia? Tähän saakka se on ollut opettajien tehtävään kuuluva virkavelvollisuus.

Jo nyt ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on vähennetty paljon. Osa opiskelijoista keskeyttää opintonsa. Joka viides 20-vuotias mies ei opiskele, ei käy työssä eikä työharjoittelussa. Miten käy jatkossa  syrjäytymisen ehkäisemisen? Asiaa ei auta ainakaan se, että ammatillisten opettajien työpanosta vähennetään entisestään.

Ammatillisia opettajia tarvitaan edelleen! Tehkäämme yhdessä – työelämä ja ammatilliset opettajat – tämä historiallinen uudistus. 

(teksti julkaistu 12.1. Helsingin Sanomissa ja 14.1.17 Aamulehdessä)