PERJANTAIN BLOGI - OAO-YLL - jaos

Perjantai 23.2.2024 klo 21.53 - Johanna Toivanen, OAO-YLL -jaoksen puheenjohtaja

OAO-YLL -jaoksen helmikuun blogi – korkeakouluyhteisön kuulumisia.

OAJ Pirkanmaan ammatillinen ja yliopiston lehtoreiden jaos keskittyy kevään blogitekstissään korkeakouluyhteisön kuulumisiin. Kirjoittajina jaoksen jäsenet Reijo Manninen, TAMK Pääluottamusmies ja Mika Mattila, Tampereen yliopiston opetusalan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja

Ammattikorkeakouluille uusi työehtosopimus

Ammattikorkeakoulujen uudesta työehtosopimuksesta on käyty tiiviillä aikataululla neuvotteluja marraskuun alusta lähtien. Sivistan tahtotilasta johtuen neuvottelupöydässä työntekijäpuolta edustaa OAJ ja YTN (Ylemmät Toimihenkilöt). Asetelma on siten uusi, koska aikaisemmissa neuvotteluissa on mukana ollut JHL ja Jyty edustamassa hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä.

Neuvotteluiden aikana on käsitelty nykyisen sopimuksen kirjaukset ja sisältö. Uuden amk-sopimuksen sisältö on vielä auki, mutta todennäköistä lienee se, että isoja tekstimuutoksia ei olisi tulossa. Tällä hetkellä keskeisin kiista liittyy palkankorotusten tasoon.

Neuvottelut jatkuivat parin viikon tauon jälkeen torstaina 22.2. ja neuvotteluissa tapahtui edistymistä. Sivistan puolelta sopimuksen syntymisen takarajaksi on asetettu 29.2, joten viikko 9 on neuvottelujen etenemisen kannalta keskeinen. Mitään ehdotonta pakkoa sopimuksen syntymiselle tällä aikataululla ei kuitenkaan ole, koska nykyinen sopimus on voimassa maaliskuun loppuun saakka ja takautuvasti vielä tämän jälkeen, kunnes uusi sopimus on syntynyt.

Yliopistosektorilla ei tänä keväänä neuvotella työehtosopimuksista, mutta tavanomaiseen tapaan kevätkausi on muuten kiireinen

Keväällä 2023 solmittu yliopistojen yleinen työehtosopimus on voimassa 31.3.2025 saakka, minkä ansiosta Sivistan yliopistopöydässä ei tänä keväänä neuvotella. Sen sijaan tiede- ja koulutuspoliittisella sektorilla on lähikuukausina tapahtunut paljon, kun yliopistojen (kuten myös AMK:iden) rahoitusmallien uudistamisesta on käyty aktiivista keskustelua. Lisäksi ministeriön toivomuksesta käynnistettiin hiljattain niin sanottu tohtorinkoulutuspilottihanke, jonka tavoitteena on kouluttaa lähivuosien aikana tuhat uutta tohtoria suomalaisen työelämän tarpeisiin. Pilottirahoituksella koulutettavien tohtoreiden tavoitteellinen valmistumisaika on asetettu kolmeen vuoteen siinä missä tavanomaisten tohtorintutkintojen tapauksessa se on perinteisesti ollut neljä vuotta, joten väitöskirjatyön tulisi edetä varsin ripeästi. Haasteensa tähän tehtävään tuo myös se, mistä löydetään näinkin nopealla aikataululla näin suuri määrä kyvykkäitä väitöskirjatutkijoita ja kuinka heille saadaan järjestettyä riittävästi ohjausresurssia suoriutuakseen tehtävästään menestyksekkäästi. Vaikeuksia pelkäämättä yliopistot ovat ottaneet haasteen rohkeasti vastaan, ja tätä kirjoitettaessa rahoituspäätösten tekemisen osalta alkaa olla jo valmista ja monissa yliopistoissa pilottihankkeita käynnistellään jo innolla.

Suurena monialayliopistona Tampereen yliopiston ennakoidaan olevan yksi rahoitusmalliuudistuksen suurimmista voittajista, ainakin jos malliin ei enää tehdä uusia muutoksia. Tampereen yliopisto on saamassa myös oman osuutensa tohtorinkoulutuspilotin tarjoamasta lisäkoulutusvastuusta ja -rahoituksesta. Ruohonjuuritasolla kuva yliopiston taloustilanteesta ei ole aivan yhtä ruusuinen, sillä kustannustason nopea nousu yhdistettynä mm. palkankorotuksiin on vetänyt monien yliopiston yksiköiden talouden tiukoille siitäkin huolimatta, että yliopistoindeksi on pysynyt voimassa jo toista hallituskautta. Monissa yksiköissä säästökuuri on näkynyt ja tulee myös jatkossa näkymään tilojen käytön tiivistämisenä, kun kustannussäästöjä on pyritty viime aikoina hakemaan erityisesti tilojen käyttöä vähentämällä. Syksyn 2021 kaltaiset yt-neuvottelut on onneksi ainakin toistaiseksi onnistuttu välttämään, ja kesäkuussa 2023 aloittaneen rehtori Keijo Hämäläisen ansiosta myös henkilöstön ääni on saatu kuulumaan jonkin verran paremmin yliopiston päätöksenteossa. Toivoa paremmasta siis on, ja ehkäpä piankin Tampereen yliopisto onnistuu lunastamaan sen valtavan potentiaalin, joka sillä valtakunnan toiseksi suurimpana monialayliopistona on.

OAJ Pirkanmaan OAO-YLL jaos seuraa tiiviisti koko ammatillisen kentän tapahtumia niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin.

OAJ Pirkanmaa, OAO-YLL -jaos

pj Johanna Toivanen

PERJANTAIBLOGI: Ollaan luottamuksen arvoisia toisillemme!

Perjantai 8.12.2023 klo 21.02 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaan alueasiantuntija

Luottamus on ilmiö, joka rakentuu hitaasti, mutta jonka voi menettää nopeastikin. Luottamus syntyy vapaaehtoisuuden varaan, eikä siihen voi pakottaa. Luottamus vaatii vastavuoroisuutta. Luottamuksen ensimmäinen askel onkin se, että uskallamme luottaa. Toisiimme sekä itseemme. Sillä ilman itseluottamusta on luottamuksen luominen toisiin vaikeaa. Luottamusta omassa elämässämme voimmekin pohtia kurkkaamalla peiliin: Näkyykö sieltä ihminen, johon luotan?

Alamme työelämä on yhteispeliä, jossa yksin on vaikea onnistua. Luottamus on onnistuneen yhteistyön perusta. Luottamus vaatii panostusta johdolta, samoin kuin jokaiselta työntekijältäkin. Luottamus ei synny aina itsestään, eikä ole jotakin, jonka ylläpidon voi unohtaa sen kerran ilmaannuttua paikalle. Luottamus öljyää yhteistyön rattaat ja edesauttaa yrityksen menestymistä, kun se huomioidaan säännönmukaisesti.

Luottamuksen rakentaminen on yhteispeliä: Kun luotamme johonkuhun, oletamme myös hänen luottavan meihin. Yksilötasolla luottamusta voidaankin kuvata sosiaalisena vaihtokauppana, jossa luottaminen on olemassa suhteessa saatuun ja annettuun luottamukseen. Jos minä saan vähemmän luottamusta kuin annan, luottamukseni muihin vähenee. Jos minuun taas luotetaan enemmän kuin minä luotan muihin, voi luottamukseni muihin alkaa kasvaa.

Ehkäpä helpoin tapa kehittää luottamusta työyhteisössä on puheen paikkojen lisääminen työn arkeen. Asioista yhdessä keskusteltaessa jätämme vähemmän tilaa työyhteisössä erilaisille tulkinnoille ja väärinymmärryksille sekä niistä syntyville konflikteille. Työntekijällä tulee olla kokemus siitä, että hän voi kollegojensa ohella luottaa esihenkilöönsä. Työntekijän tulee lisäksi kokea, että hänen osaamiseensa luotetaan, ja että hänen työpanostaan arvostetaan.

Esihenkilö voi osoittaa luottamusta esimerkiksi siten, ettei paikkaa tarpeettomasti työntekijän tekemisiä tai kontrolloi liiaksi työtehtävien hoitoa. Toisaalta työntekijöiden on kyettävä luottamaan myös siihen, että tarvittaessa esimies johtaa ja luo edellytyksiä työn tekemiselle sekä puuttuu toimintaan tarpeen mukaan.

Luottamuksen arvoinen työntekijä omaa hyvät alaistaidot ja hän pyrkii omassa toiminnassaan huomioimaan myös organisaation edun ja turvallisuuden. Hän huolehtii luonnollisesti sovituista työtehtävistään ja velvoitteistaan, tekee mitä lupaa, tunnistaa ja tunnustaa rajansa sekä pyytää tarvittaessa tukea ja apua. Häneltä työyhteisön jäsenet myös saavat tarvittaessa apua ja tukea. Hän ymmärtää työn kokonaisuuden ja oman tekemisensä roolin suhteessa organisaatioon ja työyhteisöön. Hän kulkee me, ei minä, edellä ja toteuttaa työlle yhteisesti määriteltyjä tavoitteita.

Ollaan jatkossakin luottamuksen arvoisia!

Ihanaa joulun aikaa teistä jokaiselle!

Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaan alueasiantuntija

Hektinen kapulan vaihto

Perjantai 24.9.2021 - Johanna Toivanen, OAJ Pirkanmaa pj.

Toimiva työympäristö työhyvinvoinnin tukena

Maanantai 2.12.2019 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaan alueasiamies

OAJ:n työhyvinvointivuoden marraskuun teemana oli ”Työympäristö kunnossa”. Joulukuun teema ”Hyvä ergonomia” jatkaa saman aiheen parissa. Työhyvinvoinnillemme onkin keskeistä se, että työskentelyolosuhteet ja -ympäristö ovat työnkannalta toimivia ja turvallisia. Hyvä työympäristö lisää työssäjaksamista ja työn tuottavuutta. Parhaimmillaan se myös tukee ja edistää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Sisäilman ja siinä liikkuvien epäpuhtauksien aiheuttamiin ongelmiin onkin viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota niin julkisuudessa kuin yksittäisissä organisaatioissakin.

Valitettavasti työpaikkojen sisäilmassa on usein ongelmia, joita syntyy esimerkiksi väärästä ilman lämpötilasta, ilmankosteudesta ja ilmassa olevista epäpuhtauksista. Jo huoneilmassa liikkuva pöly saattaa aiheuttaa limakalvojen ja silmien kuivumista sekä hengityselinoireita ja allergioita. Ilman kuivuus lisää riskiä. OAJ on teettänyt vuonna 2017 Turun yliopistolla sisäilmatutkimuksen, johon vastasi tuolloin lähes 5000 opettajaa. Vastanneista 85 % ilmoitti, että he kokevat omalla työpaikallaan olevan jonkinlaisia sisäilmaongelmia. Koko työväestöä ajatellen (Finterveys 2017-tutkimus) naisista 20% ja miehistä 10% on kokenut sisäilman aiheuttaneen oireita työpaikallaan. Työpaikan sisäilmasta johtuviin ongelmiin tulee tietysti suhtautua vakavasti. Päiväkodeissamme, kouluissamme ja oppilaitoksissamme sisäilmaongelmat ovat valitettavan yleisiä. Voidaankin todeta, että Suomen kunnat eivät enää juurikaan eroa siinä, onko kouluissa ja oppilaitoksissa sisäilmaongelmia, vaan siinä, kuinka näihin ongelmiin suhtaudutaan.

Sisäilmaan liittyvistä ongelmista ja etenkin niihin puuttumisesta vastuu on työnantajalla. Henkilöstön velvollisuus on ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja ongelmista sekä kehitystarpeista työssään tai työympäristössään. Mahdollisesta sisäilmaongelmasta tulee ilmoittaa omalle esimiehelle, työsuojelun edustajille sekä tarvittaessa työterveyshuoltoon. Kun esimies saa ilmoituksen, tulee hänen puuttua ongelmakohtiin ja ryhtyä toimiin puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi. Käytännössä esimiehen kannattaa viedä sisäilmaongelmien selvittämis- ja korjaustarve kirjallisesti eteenpäin työnantajalle ja kiinteistön edustajille. Myös yhteistyö työterveyshuollon kanssa on olennaista pohdittaessa ongelman laajuutta.

Oikein ja toimivaksi suunniteltu sekä työtehtävää palveleva työympäristö, kuten myös työasento, suojelevat kehoamme rasitusvammoilta. Työskentelyolosuhteiden lisäksi ergonomia onkin toinen työhyvinvoinnin ytimeen kuuluvista asioista. Ergonomian tavoitteena on kehittää fyysistä toimintaa kokonaisuutena sellaiseksi, että se on työntekijälle mahdollisimman sopiva. Työtulos on saatava aikaan siten, että työntekijän voimavarat sekä työ- ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä. Työhön sisältyvää fyysistä toimintaa voidaan säädellä ja avustaa ratkaisevasti ergonomian keinoin. Opettajan työssä hyödynnämme kehoamme monin tavoin, jotka eivät ole ihmisen fysiologialle luonnollisia. Esimerkiksi istuminen on yksi työhyvinvointia vaarantavista työasennoista. Tekniikkaa ja sen mahdollistamia ratkaisuja tullaan käyttämään yhä enenevissä määrin hyödyksi kaikilla kouluasteilla. Tämä asettaa vaateita myös työskentelyasentoon ja työympäristöön liittyen. Tekniikka ei kuitenkaan saa olla opetuksen itsearvo, vaan väline, jonka hyödyntäminen on perusteltua ja työn tavoitteiden saavuttamista tukevaa. Sama koskee monikäyttöisiä oppimisympäristöjä, joiden muokkaaminen esimerkiksi kaluste- ja sisustusratkaisuilla tekee tiloista erilaisiin käyttötarpeisiin sopivia ja viihtyisiä. Ergonomian apuna voidaan käyttää teknisiä apuvälineitä, koneita ja laitteita. Fyysinen ympäristö voidaan myös pyrkiä mitoittamaan niin, että työskentely olisi mahdollisimman sujuvaa. Seisontapöydät, satulatuolit ja ergonomiset näppäimistöt sekä hiiret on jo otettu apuun monilla työpaikoilla. Omaa tietokoneella työskentelemistäsi voit pohtia tutustumalla alla olevaan Työterveyslaitoksen listaukseen.

Oikea asento tietokonetyössä

• Hartiat ovat rentoina ja niska suorassa.
• Näyttöruutu on hieman katseen vaakatason alapuolella: katsottaessa suoraan eteenpäin katse osuu näyttöruudun yläreunaan.
• Kädet lepäävät noin 90 asteen kulmassa. Kyynärvarret pidetään vaakatasossa ja kädet tuetaan pöytään tai istuimen käsinojiin.
• Polvet saavat olla enintään 90 asteen kulmassa, mieluummin hieman suorempina. Istuin ei saa painaa polvitaipeita.
• Istuin tukee ristiselkää, eikä tuoli ole liian pehmeä.
• Jalkaterät ovat tukevasti lattiassa tai jalkatuen päällä.
• Katseen suunnassa ei saa olla häiritseviä heijastuksia tai häikäisyä.
• Valaistuksen tulee olla riittävä. Näytön kirkkaus ja kontrasti säädetään silmille sopivaksi.
• Näppäimistön edessä on oltava tilaa ranteiden tukemiseen.
• Hiirtä varten on riittävästi tilaa mahdollisimman lähellä näppäimistön reunaa. Hiirtä pitelevän käden ranne pysyy suorana ja käsi saa tukea hiiren edestä. Hiirtä olisi hyvä oppia käyttämään molemmilla käsillä rasituksen tasaamiseksi.

Työn ergonomiaan liittyy kuitenkin myös muita kuin pelkästään kalusteisiin ja työasentoon liittyviä asioita.  Ajankäytön suunnittelu ja itsensä johtaminen, kuten esimerkiksi työskentelyjaksot ja tauotus, ovat ergonomian keinoja järjestellä työtä. Näköergonomia ja sen huomioiminen liittyy useimpien työhön, sillä suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä käyttää työssään säännöllisesti tietokonetta. Esimerkiksi silmälaseihin ja näköergonomiaan huomiota kiinnittämällä voidaan pienentää näyttöpäätetyön kuormittavuutta. Täten voidaan vähentää silmien rasittumista, kuten myös niska- ja hartiaseudun vaivoja ja päänsärkyä. Tietokoneen näytön tulee olla sopivalla etäisyydellä kohtisuoraan edessä ja mielellään katseen vaakatason alapuolella. Ruudun tulisi olla kallistettava, eikä siihen saisi osua heijastuksia esimerkiksi valaisimista tai ikkunoista. Valaistuksen tulisi olla toimiva, eli sen antaman valon sekä laadullisesti että määrällisesti riittävää vaihtuvasta päivänvalosta riippumatta. Oikealla valaistuksella voidaan ylläpitää hyvää vireystilaa sekä mielialaa.

Ääniergonomian huomioimisen merkitys korostuu etenkin avotoimistoissa, vaikka on tärkeää kaikissa työskentely-ympäristöissä. Erilaisissa tiloissa niiden ääniympäristöt voivat olla hyvin erilaisia. Hyvä ääniympäristö on sellainen, josta ei aiheudu haittaa työskentelylle. Millainen ääniympäristö sinun työympäristössäsi on? Sulje silmäsi, kuuntele ja anna korviesi kertoa. Jos teet yksilötyötä, jossa vaaditaan keskittymistä, tarvitaan työn tekemiseen tila, jossa ympäröivä äänimaisema sen mahdollistaa. Esimerkiksi avotoimistossa tämä edellyttää tilaa, jossa ympäröivistä puheäänistä ei saa selvää. Tarvittaessa voi työntekoa helpottaa esimerkiksi vastamelukuulokkeiden avulla. Työtä häiritsevien äänien vaimennusta voidaan tehdä myös työyhteisön yhteisten sopimusten avulla esimerkiksi nimeämällä joitakin tiloja hiljaisen työn vyöhykkeiksi tai pyrkimällä vaikuttamaan tilojen akustiikkaan tiloja siten, että kauempaa kuuluvat äänet vaimenevat.

Opettajan työssä, jossa työtä tehdään puhumalla ja kuuntelemalla, ääniergonomian huomioiminen on tärkeää. Erilaisten äänihäiriöiden ja meluun liittyvät riskitekijät ovat usein monen tekijän synnyttämiä. Niihin liittyvät melu- ja ääniolosuhteet yleisesti, akustiikasta, toimintatavoista ja -kulttuurista, sisäilman laadusta, työskentelyasennoista sekä apuvälineiden käyttötasosta.  Voimme itsekin vaikuttaa ääniergonomiaan etenkin puheen ja äänenkäytön osalta. Voimme kiinnittää huomiota puheasentoomme ja pyrkiä säästämään ääntämme esimerkiksi pyrkimällä tauottamaan puhettamme, välttämään voimakasta äänen käyttöä ja lepuuttamaan ääntämme taukojen aikana sekä hyödyntämällä äänenvahvistuslaitteita. Myös aamuiset äänenavausharjoitukset voivat auttaa.

Työhyvinvointia ja työniloa arkeenne!

Jussi Savolainen

Suomi menestyy investoimalla koulutukseen

Tiistai 20.11.2018 - Arto Kauppinen , OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Muuttoliiketutkija Timo Aro pohti kesäkuun alussa Tampereen kaupungin seminaarissa, kuinka Tampere voisi olla tulevaisuudessa nykyistä vetovoimaisempi. Yksi tärkeimpiä huomioita oli sujuvien peruspalvelujen merkitys. Aro nosti esille investoinnit varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä korosti, että ne tuovat vetovoimaa vasta pitkällä aikavälillä. Aron johtopäätöstä laajentaen voi sanoa, että vain koulutukseen investoiva kansantalous voi menestyä globaalin kilpailun oloissa. Onkin valitettavaa, että Suomen hallitukset v.2011-2018 ovat vähentäneet koulutuksen ja tutkimuksen investointeja ja samaan aikaan lisänneet investointejaan toisiin kohteisiin. Ei voi välttyä ajatukselta, että monet päättäjämme edelleen vanhakantaisesti näkevät koulutuksen menoeränä, johon voidaan ohjata rahaa vasta sitten kun ”oikeat” investoinnit ovat tuottaneet riittävästi rahaa valtiontaloudelle.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n eduskuntavaalitavoitteiden tunnuslause on Koulutus ratkaisee. Esimerkiksi syrjäytymisen hinta on kova paitsi yksilölle itselleen myös yhteiskunnalle. Syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää, että opettajalla on aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Varhaiskasvatuksen riittävän pienet lapsiryhmät luovat tälle pohjan. Perusopetuksen osalta OAJ esittää, että opettajien määrästä suhteessa oppilasmäärään määrätään lailla. Samaan tähtää oppivelvollisuuden pidentäminen sekä alku- että loppupäässä. Osaamistarpeiden nopeasti muuttuessa myös aikuisiässä tarvitaan aitoja mahdollisuuksia päivittää osaamista ja jopa uudelleenkouluttautua. Maksuttomuuden periaatteesta tulee pitää kiinni, koska sillä vahvistetaan tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille kouluttautua perhe- tai kulttuuritaustasta riippumatta. Työllistyminen ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja koulutus on tässäkin avainasemassa: ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on 86%, kun vastaava luku on 43% perusasteen suorittaneilla.

Jokainen oppija ansaitsee turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön. Turvallisuuden lähtökohtana on oppijan kokemus tulla yksilöllisesti kohdatuksi ja että hänen oppimistarpeisiinsa on vastattu riittävästi resursoidulla tuella. Laadukas pedagoginen johtaminen tukee näitä tavoitteita. Sisäilmaongelmia on liian monessa oppilaitoksessa. Niiden poistoon tarvitaan valtion rahoitusta. Myös rakentamisen laatukriteerit, vastuut ja sanktiot on saatava kuntoon.

OAJ esittääkin, että kasvatus ja koulutus on nostettava seuraavan hallituksen tärkeimmäksi investointikohteeksi. Sijoitettuun rahaan verrattuna koulutus maksaa itsensä monin verroin takaisin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tuotto on 7-13-kertainen sijoitettuun pääomaan verrattuna. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhdessä sovittu selkeä kuva paremmasta tulevaisuudesta. On tehtävä konkreettinen suunnitelma rahoituksen korjaamiseksi ja keskityttävä pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ei pidä tyytyä ongelmien paikkaamiseen erilaisilla hankkeilla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan edelleen maailman parhaita opettajia. Kansainvälistyminen, digitalisaatio ja oppijoiden tuen tarpeen kasvu haastavat opettajien osaamisen ja opetusalan johtamisen. Resursoimalla opettajien ja esimiesten koulutukseen varmistetaan se, että myös oppijat saavat tulevaisuuden kannalta parhaan mahdollisen opin.

Koulutus ratkaisee isot ja pienet ongelmat Suomessa ja maailmalla. Eduskuntavaaleissa 2019 päätämme. mihin suuntaan jatkamme. Valitaan ne edustajat, joilla on rohkeutta investoida koulutukseen.

Arto Kauppinen

OAJ Pirkanmaan alueasiamies

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää

Torstai 9.8.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Esi- ja perusopetuksen aloittaa näinä päivinä 605 000 lasta ja nuorta. Lukuvuoden aikana tutkintotavoitteisen koulutuksen piirissä on 1 280 000 opiskelijaa. Suomi pärjää tulevaisuudessa vain korkealla osaamisella ja laadukkaan koulutuksen merkitys on suurempi kuin koskaan ennen.

                      Opinpolun alkua toivottavasti vahvistetaan tulevalla hallituskaudella, jolloin esiopetus laajennettaneen koskemaan 5-vuotiaita. Tällä hetkellä 22% viisivuotiaista ei ole varhaiskasvatuksen piirissä. Tässä joukossa on paljon lapsia, jotka erityisesti siitä hyötyisivät. Koko ikäluokan saaminen esiopetukseen tasaisi lasten erilaisista taustoista johtuvia oppimiseroja ja olisi merkittävä askel maassamme syntyneen eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseksi.

                      Varhaiskasvatus on tutkitusti vaikuttavin koulutusmuoto. Sijoittamalla euron, saa yhteiskunta seitsemän euroa takaisin – inhimillisestä hyvästä puhumattakaan. Kuitenkin vain laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa. Koulutusleikkaukset ovat kasvattaneet ryhmiä ja heikentäneet laatua. Ei riitä, että tuki toimii paperilla, sen on toimittava käytännössä lapsen kehityksen tukena.

                      Perusopetuslain mukaan esiopetuksessa jokaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea välittömästi. Onkin kriittistä, että yli 70% esiopetuksen opettajista kokee, että tämä oikeus ei toteudu. Syyt ovat liika byrokratia ja resurssien puute. Enemmän kuin joka viides vastaaja kertoi, että osa-aikaista erityisopetusta ei ole ollut lapsille tarjolla esiopetuksessa koskaan. Joka kolmas kertoi, ettei lapsiryhmien koossa ole otettu huomioon tuen tarpeessa olevia. Perusopetuksen opettajista ja rehtoreista 3% pitää tuen resursseja riittävinä. Erityisopetusta onkin lisättävä kaikille kouluasteille.

                      Kauniista koulutuspoliittisista puheista on päästävä konkreettisiin vahvistamistoimiin perusrahoitusta nostamalla. On hyvä pitää mielessä, että perusopetuksen rahoituksessa pelkästään pohjoismaiselle keskitasolle pääseminen edellyttäisi Suomelta miljardin lisäsatsausta.

                      Nyt koulutyön taas alkaessa voimme myös tehdä asioita paremmin ilman kustannuksia. Perusopetuksen aloittaa tällä viikolla vajaat 63 000 lasta. On yhtä monta mahdollisuutta luoda toimiva yhteistyösuhde kodin ja koulun välille. Yhteispelillä luodaan molemminpuolista arvostusta oppilaan parhaaksi. Osallistumalla ja olemalla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä luodaan lapselle kuva koulutuksen tärkeydestä. Aktiivinen osallistuminen vanhempainiltoihin ja arviointikeskusteluihin auttaa molemminpuolisen ymmärryksen syntymisessä. Ongelmat on hyvä pyrkiä ratkaisemaan asianosaisten kesken rakentavasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

                      Oppilaan oman vastuun ottamista tulee läpi opintien vahvistaa. Vaatimustason on oltava sopivan tiukka. Koulussa ja kotona on uskallettava vaatia työntekoa sekä sinnikkyyttä, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus saavuttaa oma potentiaalinsa.

Perusopetuksen säästöt romuttavat tasa-arvon

Lauantai 26.3.2016 klo 12.00 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Suomalainen koulutus on tunnustettu korkeatasoiseksi. Viime vuosina oppimistulokset ovat kuitenkin heikentyneet. Keväällä 2015 julkaistiinkin ”Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun!” –hankkeen loppuraportti. Laatijoina olivat 45 asiantuntijaa opetusministerin johdolla. Raportissa todettiin koulutuksella olevan vahva vaikutus kansantalouden kasvuun. ”Korkealaatuisen opetuksen mahdollistava perusopetuksen resursointi on taattava tulevaisuudessa. Ryhmäkokojen pienentämistä tulee jatkaa riittävällä resursoinnilla, ettei opetusryhmien koko pääse kasvamaan nykyisestä.”

Raportti tuo esiin opetusryhmien koon vaikutuksen oppimistuloksiin. Eniten sopivan kokoisesta ryhmästä hyötyvät heikoimmassa asemassa olevat oppilaat. Tulokset olivat käytettävissä hallitusohjelmatyössä viime keväänä. Hallitus kuitenkin päätti, osana massiivisia koulutussäästöjä, leikata myös perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetut erityismäärärahat.

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa oppilaiden vähimmäistuntimäärä ei 222:sta noussut, vaikka siitä paljon puhetta pidettiinkin. Paikalliset tunti- ja ryhmäkokopäätökset ovat opetuksen järjestäjien eli kuntien käsissä. Yhden vuosiviikkotunnin vähennys tuntijaosta tarkoittaa käytännössä perusopetuksen leikkaamista kahdella kouluviikolla. On syytä olla huolissaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisestä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. Kunnilla ei ole juurikaan muuta kohdetta säästää kuin kasvatus ja opetus. Koulutus nähdään usein vain kulueränä, eikä investointina tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ei enää nykyään toteudu. Kuntien välillä lasten opetusmäärissä voi olla kokonaisen lukukauden ero ja ryhmäkoko toisen koulun luokassa kaksinkertainen. Erityisopetusta ei ole tarjolla tai sitä ei anna kelpoinen opettaja. Jakotunteja, joissa opetusryhmä on jaettu kahtia, on vähennetty. Tämä eriarvoisuus on opiskelijalla myöhemmin perintönä 2. asteen koulutuksessa.

Tampereen perusopetuksen säästöt ensi lukuvuodelle ovat herättäneet pelkoa ja hämmennystä. Syksyllä siirrytään uuteen opetussuunnitelmaan, jossa painotetaan yksilöllisyyttä, ilmiöpohjaista oppimista, monipuolisia opetusmenetelmiä sekä oppimisympäristöjä ja oppiainerajat ylittävää opetusta. Tampereella perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan kasvavan ensi vuonna n. 600 oppilaalla ja ryhmäkokorahojen miljoonaleikkausten seurauksena opettajia palkataan useita kymmeniä vähemmän. Syntyy jättiluokkia, jonne sijoitetaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Monen lapsen luokka yhdistetään toiseen ja oppilasmäärä kaksinkertaistuu.

Päättäjien olisi hyvä jalkautua kouluille katsomaan tilannetta ja kuunnella viestejä kouluilta ennen kuin jäljellä olevat resurssit jaetaan. Perusopetuksen laadun heikkenemisen estämiseksi tulisi laatia lisäbudjetti. Tarvitaan kykyä nähdä vaalikautta pidemmälle ja aidosti miettiä, tuoko koulutuksesta ja osaamisesta leikkaaminen Suomelle pitkällä aikajänteellä kilpailukykyä.

Valtio sijoittaa Talvivaaraan taas kerran kevään aikana ryhmäkokorahojen verran. Kyse on loppujen lopuksi arvovalinnasta.