Toimiva työympäristö työhyvinvoinnin tukena

OAJ:n työhyvinvointivuoden marraskuun teemana oli ”Työympäristö kunnossa”. Joulukuun teema ”Hyvä ergonomia” jatkaa saman aiheen parissa. Työhyvinvoinnillemme onkin keskeistä se, että työskentelyolosuhteet ja -ympäristö ovat työnkannalta toimivia ja turvallisia. Hyvä työympäristö lisää työssäjaksamista ja työn tuottavuutta. Parhaimmillaan se myös tukee ja edistää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Sisäilman ja siinä liikkuvien epäpuhtauksien aiheuttamiin ongelmiin onkin viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota niin julkisuudessa kuin yksittäisissä organisaatioissakin.

Valitettavasti työpaikkojen sisäilmassa on usein ongelmia, joita syntyy esimerkiksi väärästä ilman lämpötilasta, ilmankosteudesta ja ilmassa olevista epäpuhtauksista. Jo huoneilmassa liikkuva pöly saattaa aiheuttaa limakalvojen ja silmien kuivumista sekä hengityselinoireita ja allergioita. Ilman kuivuus lisää riskiä. OAJ on teettänyt vuonna 2017 Turun yliopistolla sisäilmatutkimuksen, johon vastasi tuolloin lähes 5000 opettajaa. Vastanneista 85 % ilmoitti, että he kokevat omalla työpaikallaan olevan jonkinlaisia sisäilmaongelmia. Koko työväestöä ajatellen (Finterveys 2017-tutkimus) naisista 20% ja miehistä 10% on kokenut sisäilman aiheuttaneen oireita työpaikallaan. Työpaikan sisäilmasta johtuviin ongelmiin tulee tietysti suhtautua vakavasti. Päiväkodeissamme, kouluissamme ja oppilaitoksissamme sisäilmaongelmat ovat valitettavan yleisiä. Voidaankin todeta, että Suomen kunnat eivät enää juurikaan eroa siinä, onko kouluissa ja oppilaitoksissa sisäilmaongelmia, vaan siinä, kuinka näihin ongelmiin suhtaudutaan.

Sisäilmaan liittyvistä ongelmista ja etenkin niihin puuttumisesta vastuu on työnantajalla. Henkilöstön velvollisuus on ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja ongelmista sekä kehitystarpeista työssään tai työympäristössään. Mahdollisesta sisäilmaongelmasta tulee ilmoittaa omalle esimiehelle, työsuojelun edustajille sekä tarvittaessa työterveyshuoltoon. Kun esimies saa ilmoituksen, tulee hänen puuttua ongelmakohtiin ja ryhtyä toimiin puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi. Käytännössä esimiehen kannattaa viedä sisäilmaongelmien selvittämis- ja korjaustarve kirjallisesti eteenpäin työnantajalle ja kiinteistön edustajille. Myös yhteistyö työterveyshuollon kanssa on olennaista pohdittaessa ongelman laajuutta.

Oikein ja toimivaksi suunniteltu sekä työtehtävää palveleva työympäristö, kuten myös työasento, suojelevat kehoamme rasitusvammoilta. Työskentelyolosuhteiden lisäksi ergonomia onkin toinen työhyvinvoinnin ytimeen kuuluvista asioista. Ergonomian tavoitteena on kehittää fyysistä toimintaa kokonaisuutena sellaiseksi, että se on työntekijälle mahdollisimman sopiva. Työtulos on saatava aikaan siten, että työntekijän voimavarat sekä työ- ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä. Työhön sisältyvää fyysistä toimintaa voidaan säädellä ja avustaa ratkaisevasti ergonomian keinoin. Opettajan työssä hyödynnämme kehoamme monin tavoin, jotka eivät ole ihmisen fysiologialle luonnollisia. Esimerkiksi istuminen on yksi työhyvinvointia vaarantavista työasennoista. Tekniikkaa ja sen mahdollistamia ratkaisuja tullaan käyttämään yhä enenevissä määrin hyödyksi kaikilla kouluasteilla. Tämä asettaa vaateita myös työskentelyasentoon ja työympäristöön liittyen. Tekniikka ei kuitenkaan saa olla opetuksen itsearvo, vaan väline, jonka hyödyntäminen on perusteltua ja työn tavoitteiden saavuttamista tukevaa. Sama koskee monikäyttöisiä oppimisympäristöjä, joiden muokkaaminen esimerkiksi kaluste- ja sisustusratkaisuilla tekee tiloista erilaisiin käyttötarpeisiin sopivia ja viihtyisiä. Ergonomian apuna voidaan käyttää teknisiä apuvälineitä, koneita ja laitteita. Fyysinen ympäristö voidaan myös pyrkiä mitoittamaan niin, että työskentely olisi mahdollisimman sujuvaa. Seisontapöydät, satulatuolit ja ergonomiset näppäimistöt sekä hiiret on jo otettu apuun monilla työpaikoilla. Omaa tietokoneella työskentelemistäsi voit pohtia tutustumalla alla olevaan Työterveyslaitoksen listaukseen.

Oikea asento tietokonetyössä

• Hartiat ovat rentoina ja niska suorassa.
• Näyttöruutu on hieman katseen vaakatason alapuolella: katsottaessa suoraan eteenpäin katse osuu näyttöruudun yläreunaan.
• Kädet lepäävät noin 90 asteen kulmassa. Kyynärvarret pidetään vaakatasossa ja kädet tuetaan pöytään tai istuimen käsinojiin.
• Polvet saavat olla enintään 90 asteen kulmassa, mieluummin hieman suorempina. Istuin ei saa painaa polvitaipeita.
• Istuin tukee ristiselkää, eikä tuoli ole liian pehmeä.
• Jalkaterät ovat tukevasti lattiassa tai jalkatuen päällä.
• Katseen suunnassa ei saa olla häiritseviä heijastuksia tai häikäisyä.
• Valaistuksen tulee olla riittävä. Näytön kirkkaus ja kontrasti säädetään silmille sopivaksi.
• Näppäimistön edessä on oltava tilaa ranteiden tukemiseen.
• Hiirtä varten on riittävästi tilaa mahdollisimman lähellä näppäimistön reunaa. Hiirtä pitelevän käden ranne pysyy suorana ja käsi saa tukea hiiren edestä. Hiirtä olisi hyvä oppia käyttämään molemmilla käsillä rasituksen tasaamiseksi.

Työn ergonomiaan liittyy kuitenkin myös muita kuin pelkästään kalusteisiin ja työasentoon liittyviä asioita.  Ajankäytön suunnittelu ja itsensä johtaminen, kuten esimerkiksi työskentelyjaksot ja tauotus, ovat ergonomian keinoja järjestellä työtä. Näköergonomia ja sen huomioiminen liittyy useimpien työhön, sillä suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä käyttää työssään säännöllisesti tietokonetta. Esimerkiksi silmälaseihin ja näköergonomiaan huomiota kiinnittämällä voidaan pienentää näyttöpäätetyön kuormittavuutta. Täten voidaan vähentää silmien rasittumista, kuten myös niska- ja hartiaseudun vaivoja ja päänsärkyä. Tietokoneen näytön tulee olla sopivalla etäisyydellä kohtisuoraan edessä ja mielellään katseen vaakatason alapuolella. Ruudun tulisi olla kallistettava, eikä siihen saisi osua heijastuksia esimerkiksi valaisimista tai ikkunoista. Valaistuksen tulisi olla toimiva, eli sen antaman valon sekä laadullisesti että määrällisesti riittävää vaihtuvasta päivänvalosta riippumatta. Oikealla valaistuksella voidaan ylläpitää hyvää vireystilaa sekä mielialaa.

Ääniergonomian huomioimisen merkitys korostuu etenkin avotoimistoissa, vaikka on tärkeää kaikissa työskentely-ympäristöissä. Erilaisissa tiloissa niiden ääniympäristöt voivat olla hyvin erilaisia. Hyvä ääniympäristö on sellainen, josta ei aiheudu haittaa työskentelylle. Millainen ääniympäristö sinun työympäristössäsi on? Sulje silmäsi, kuuntele ja anna korviesi kertoa. Jos teet yksilötyötä, jossa vaaditaan keskittymistä, tarvitaan työn tekemiseen tila, jossa ympäröivä äänimaisema sen mahdollistaa. Esimerkiksi avotoimistossa tämä edellyttää tilaa, jossa ympäröivistä puheäänistä ei saa selvää. Tarvittaessa voi työntekoa helpottaa esimerkiksi vastamelukuulokkeiden avulla. Työtä häiritsevien äänien vaimennusta voidaan tehdä myös työyhteisön yhteisten sopimusten avulla esimerkiksi nimeämällä joitakin tiloja hiljaisen työn vyöhykkeiksi tai pyrkimällä vaikuttamaan tilojen akustiikkaan tiloja siten, että kauempaa kuuluvat äänet vaimenevat.

Opettajan työssä, jossa työtä tehdään puhumalla ja kuuntelemalla, ääniergonomian huomioiminen on tärkeää. Erilaisten äänihäiriöiden ja meluun liittyvät riskitekijät ovat usein monen tekijän synnyttämiä. Niihin liittyvät melu- ja ääniolosuhteet yleisesti, akustiikasta, toimintatavoista ja -kulttuurista, sisäilman laadusta, työskentelyasennoista sekä apuvälineiden käyttötasosta.  Voimme itsekin vaikuttaa ääniergonomiaan etenkin puheen ja äänenkäytön osalta. Voimme kiinnittää huomiota puheasentoomme ja pyrkiä säästämään ääntämme esimerkiksi pyrkimällä tauottamaan puhettamme, välttämään voimakasta äänen käyttöä ja lepuuttamaan ääntämme taukojen aikana sekä hyödyntämällä äänenvahvistuslaitteita. Myös aamuiset äänenavausharjoitukset voivat auttaa.

Työhyvinvointia ja työniloa arkeenne!

Jussi Savolainen