Hymyile peiliin!

Lauantai 29.2.2020 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

OAJ:n työhyvinvuoden helmikuun teemana oli ”Kaikkien on hyvä olla”. Hyvinvointi on kokemustamme siitä, miten me voimme ja miten itsestämme ajattelemme. Kokemus on subjektiivinen ja myös yhteydessä ympäristöömme sekä siihen, kuinka hyvä meidän on siinä olla ja toimia. Toimivassa työyhteisössä jokaiselle on oma paikkansa ja hyvinvoinnin kokemus saa tukea ja mahdollisuuksia. Työyhteisöllä on yhteinen päämäärä ja tavoite. Työn- ja vastuunjako on selkeää, työyhteisön jäsenet tietävät mitä keneltäkin odotetaan ja millaista osaa kokonaisuudessa kunkin työpanos näyttelee. Toimintatavat ovat yhteisesti sovittuja, päätöksenteko on läpinäkyvää ja tavoiteorientoitunutta. Kaikenlaiseen häirintään ja epäasialliseen kohteluun puututaan, kuten myös muihin ristiriitatilanteisiin, nopeasti ja ne käsitellään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Hyvinvoiva opettaja jakaa hyvinvointia ympärilleen työyhteisöönsä ja oppilaisiinsa.

Hyvinvointia tulee myös johtaa. Avaintekijänä on avoin keskustelukulttuuri. Työyhteisön kyky antaa ja vastaanottaa palautetta korostuu. Esimiehen ja johtajan rooli on olennainen yhteisön keskinäisen viestintäkulttuurin luomisessa. Kaikkien näkökulmia arvostetaan ja näkemyksiä kunnioitetaan. Jokaisen mahdollisuus kertoa mielipiteensä mahdollistaa avoimen ja suoran keskustelukulttuuriin. Päätökset tehdään perustellen, jolloin on helpompi ymmärtää myös sellaiset päätökset, jotka poikkeavat omasta näkemyksestä. Asioista on voitava puhua, myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Asioiden käsittelyn tulee perustua faktoihin ja niiden käsittelyn oltava objektiivista. Arjen työmme ristiriita- ja ongelmatilanteiden tueksi OAJ:n lakimiehet ovat laatineet oppaan ”Haastavat tilanteet arjen työssä”. Siinä käsitellään yleisellä tasolla yleisiä arjessa kohtaamiamme haasteita liittyen esimerkiksi yhteistyöhön huoltajien kanssa, kantelutilanteisiin sekä ilmoitusvelvollisuuteen. Oppaaseen voit tutustua:  https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2020/haastavat-tilanteet-arjen-tyossa/

Hyvinvoinnin perusta syntyy pohjimmiltaan meissä itsessämme. Siihen liittyy moninaiset asiat, kuten ravitsemus, liikunta ja lepo, mutta myös mielekäs tekeminen ja sopivalta tuntuvat sosiaaliset suhteet. Silloin kun koemme elämässämme kaiken olevan hyvin, arki sujuu ilman suuria murheita. Tärkeää hyvinvointimme kannalta ovat lisäksi palautuminen sekä kognitiivinen ergonomia. Aivotutkija Minna Huovilaisen OAJ:lle laatimiin vinkkeihin opettajan hyvinvointiin liittyen voit tutustua tästä: https://www.oaj.fi/arjessa/tyohyvinvointi/opettajan-hyvinvointi/

Psykologi Michele Borban (2000) mukaan itsetunnon voidaan ajatella rakentuvan viiden peruspilarin varaan. Terve itsetunto rakentuu:

• Turvallisuuden kokemuksesta: luottamus, ihmissuhteet, järkevät ja toimivat rajat sekä säännöt.
• Itsensä tiedostamisesta: realistinen minäkuva omasta roolista, fyysisistä ja persoonallisista ominaisuuksista sekä itsetuntemuksen lisääminen ja tunne yksilöllisyydestä.
• Yhteenkuuluvuuden tunteesta: tunne kuulumisesta johonkin sekä tunne siitä, että on hyväksytty, arvostettu ja luotettu.
• Tehtävätietoisuudesta: tietoisuus omista päämääristä, kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta ja päätöksistä, kyky asettaa saavutettavia ja realistisia tavoitteita sekä kyky hyödyntää ja nauttia saavutuksista.
• Pätevyyden tunteesta: menestyminen ja suoriutuminen itselle tärkeissä ja itsestä arvokkaiksi koetuista tehtävistä sekä omien vahvuuksien ja rajojen tunnistaminen.

Hyvä itsetunto sekä itsetuntemus auttavat yhdessä arjessa tehtyjen pienten valintojen kanssa tukemaan hyvinvointiamme. Hyvän itsetunnon myötä on helpompi suhtautua itseen ja muihin hyväksyvästi ja lempeästi. Voimme tunnustaa virheemme ja epätäydellisyytemme, mutta silti pitää itseämme pohjimmiltaan hyvänä tyyppinä. Itsetunto liittyy rohkeuteen olla oma itsensä ja kokemukseen siitä, että riitämme. Hymyile siis aamulla peiliin katsoessasi itsellesi. Peilikuvassasi näet elämäsi tärkeimmän henkilön. Ole siis hyvä ystävä myös itsellesi!

Työtä työajalla

Keskiviikko 25.9.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n työhyvinvointivuoden syyskuun teemana on ”Aika riittää”. Sillä käsitetään työaikakuormitusta sekä työn tekemiseen resursoidun ajan riittävyyttä niihin työtehtäviin, joita käytännössä työssämme teemme. Opetusala on erilaisten, toisistaan poikkeavien työehtosopimusten ja työpaikkakohtaisten käytänteiden temmellyskenttä. Työmme on erilaista ja kullakin kouluasteella omat erityispiirteensä. OAJ:n eri jäsenryhmät noudattavatkin eri virka- ja työehtosopimuksia sekä erilaisia työaikajärjestelmiä.

Yhden, kaikille opetusalalla työskenteleville yhteisen sopimuksen saavuttaminen ei välttämättä olekaan järkevää tai edes mahdollista. Sen sijaan ehkäpä kaikissa sopimuksissa noudatettavien yhteisten raamien löytäminen voisi joskus tulevaisuudessa toimia sopimusrunkona kaikilla koulutusaloilla. Yksi yhteinen raamin osa voisi olla se, että meille resursoidaan koulutusasteesta riippumatta riittävä työaika työtehtäviemme laadukasta hoitamista varten.

Vaikka kaikissa työaikajärjestelmissä ei edellytetäkään työajan seurantaa, suosittelen sen seuraamista kaikille. Kun asioihin halutaan muutosta, on tärkeää aloittaa nykytilan kartoittamisella. Se on myös edellytys sille, että voimme myöhemmin todeta muutoksen suunnan. Voihan toisinaan hyvätkin aikeet ja parhaidenkin tavoitteiden pohjalta luodut muutokset todellisesti tehdä asioista entistä hankalampia ja prosesseista tahmeampia. Silloin, kun tietää mihin työaikaa oikeasti kuluu kouluvuoden aikana, on helpompi löytää ne tehtävät, jotka kaipaisivat lisäresursointia. Seurannan avulla huomaamme paremmin eri tehtäviin käyttämämme ajan, löydämme mahdolliset aikasyöpöt ja voimme pyrkiä suuntaamaan voimavaramme olennaisiin tehtäviin. Samoin voimme tarkastella työmme sisältöä uudelleen ja tuoda esiin mahdolliset työnjaolliset muutostarpeet työyhteisön sisällä. Käytössä oleva työajanseuranta myös tekee entistä näkyvämmäksi kaiken vuoden aikana tekemämme työn ja paljastaa sellaisen piilotyön, jota työnantajamme ei huomioi. OAJ tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden työajanseurantaan Vipu-sovelluksella. Sovellukseen pääset OAJ:n jäsensivuilta.

Työajan riittävyyttä voi parantaa myös pohtimalla omaa työtänsä, työtehtäviään ja asioita, joihin resurssit työpäivien aikana kuluvat. Pohdinnan tueksi voi laatia itselleen liikennevalo-mallin asioiden tärkeyden ja niihin vaikuttamismahdollisuuksien mukaan. Asiat, jotka ovat tärkeitä, mutta joihin emme voi aidosti vaikuttaa, vievät usein resurssejamme turhan paljon. Tällaiset asiat olisikin syytä pitää punaisena ja pyrkiä olemaan käyttämättä aikaa ja energiaa niiden pohtimiseen. Keltaisia asioita ovat sellaiset, joihin voimme vaikuttaa, mutta emme päättää. Tällaisissa asioissa meidän kannattaisi käyttää niihin resurssejamme sen verran kuin vaikutusmahdollisuutemme huomioon ottaen on järkevää. Vihreät asiat ovat puolestaan sellaisia, joihin meidän kannattaa keskittyä. Ne ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää. Liikennevalo-malli ei tarkoita sitä, ettei sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa voisi saattaa päätösvaltaa asiassa omaavan tiedoksi. Se tarkoittaa sitä, että keskitämme työtämme olennaiseen ja siihen mikä on mahdollista.

Toinen käytännössä toimivaksi osoittautunut ajan- ja työtehtävien hallinnan apuväline on Eisenhowerin matriisi. Karkeasti kuvaten se toimii siten, että työtehtävät jaetaan nelikentässä neljään luokkaan:

1) Tärkeät ja kiireelliset (tee nyt)

2) Tärkeät, mutta ei kiireelliset (päätä milloin teet)

3) Kiireelliset, mutta ei tärkeät (delegoi muille, jos mahdollista)

4) Ei kiireelliset eikä tärkeät (tee kun ehdit tai delegoi muille)

Työtehtävien jakamisessa on huomioitava mikä on olennaista työtehtävämme laadukkaan hoitamisen kannalta. Työajasta suurin osa tulisi viettää alueella 2, tärkeiden vaikkei kiireellisten asioiden parissa. Silloin työmme on suunnitelmallista ja teemme sellaisia tehtäviä, jotka ovat olennaisia. Mikäli työaika kuluu tärkeiden ja kiireellisten työtehtävien parissa, meidän olisi syytä pohtia voisiko työstämme tehdä jotenkin ennakoitavampaa tai työtehtävien jakaantumista työyhteisössä pohtia uudelleen. Jatkuvassa kiireessä työskennellessä kokemamme työnkuormitus sekä stressitasot nousevat. Myös työn laatu voi kärsiä jatkuvan kiireen vuoksi. Alueille 3 ja 4 sijoittamamme työtehtävät kannattaa mahdollisuuksien mukaan delegoida eteenpäin tai siirtää tehtäväksi silloin, kun niille löytyy olennaisempien tehtävien lomasta aikaa.

Erilaisia apumenetelmiä kannattaa kokeilla rohkeasti ja käyttää niistä sellaisia, jotka tuntuvat itselle sopivilta ja työajan jakamista helpottavilta. Lähtökohtaisesti resursoinnin tulee kuitenkin olla sellainen, että työhön kuuluvat tehtävät ovat ylipäänsä mahdollisia niiden puitteissa tehdä.

                                            Työhyvinvointiterveisin,

                                                   Jussi Savolainen

Luottamusta kaivataan opetusalalle

Keskiviikko 26.4.2017 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa, puheenjohtaja

Tohtori Pekko Vehviläinen kirjoitti HS 17.4., kuinka terveydenhuollon, hoiva- ja opetusalan ammattilaisista puolet kokee työmääränsä sietämättömäksi. Tampereen työkyvyttömyysoireilun laskettiin kirjoituksessa maksavan n. 75 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 Suomen kuntien 22 miljardin verotuloista työkyvyttömyyteen eli sairauspoissaoloihin, ennenaikaisiin eläköitymisiin, terveydenhuoltokuluihin, sijaisuuksiin ja menetetyn työn tuottavuuteen kului kaksi miljardia eli melkein 10% verokertymästä. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka meillä on tähän varaa. Meidän on saatava parempi tuotto veroeuroille.

Erikoista on, että keinot huonon tilanteen parantamiseen ovat kyllä tiedossa. Maailman terveysjärjestö WHO:n, Suomen työterveyslaitoksen sekä useiden yliopistojen parannuskeinoja ovat mm. työntekijän vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omaan työhönsä, mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, kouluttautuminen ja kehittyminen.

Opettajat kuuluvat vähiten sairauspoissaolojen takia pois töistä olevien joukkoon ja Suomessa on tutkitusti maailman tehokkaimmat opettajat. Kasvanut työmäärä, lisääntynyt byrokratia, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden siirtäminen yleisopetukseen ilman riittävää resurssia, työrauhaongelmat sekä ylisuuret ryhmät ovat kuitenkin uuvuttamassa tunnollisesti työtään tekeviä opettajia.

Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen kirjoitti pääsiäisenä Aamulehdessä, että tarvitaan vähemmän sääntelyä ja enemmän luottamusta. Samaan aikaa KT Kuntatyönantajat ohjeistaa tiedotteessaan: ”Työajan käytöstä ja työtehtävistä ei sovita opettajien kanssa, vaan asia kuuluu työnantajan määräysvaltaan. Opettajalla ei ole säännöllistä työaikaa ja kaikille opettajan tehtäville ei ole työaikamääräystä. Opettaja ei viranhaltijana voi kieltäytyä työnantajan määräämästä virkaan kuuluvasta tehtävästä sillä perusteella, että tehtävään ei ole erillistä korvausperustetta tai työaikamääräystä.” Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan mielestä opetusalan ammattilaisilta ei kannata kysyä, mihin työaikaa olisi tehokkainta suunnata ja ainoastaan työntekijän uupuminen voi rajoittaa työmäärää.

Opettajat haluaisivat OAJ Pirkanmaan kyselyn mukaan käyttää kiky-sopimuksen mukaisen palkattoman lisätyöajan oppilaan kohtaamiseen, uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomiin lisätöihin, digitalisaatioon ja oppimisen edistämiseen. Valitettavasti kuntatyönantajalle tärkeintä ei tunnu olevan oppilaan etu, vaan työnjohto-oikeus. Tästä esimerkkinä opettajien kiky-ajan käyttö siivoukseen.

Erityistä huolta kannan myös rehtorien, päiväkodinjohtajien ja muun opetusalan johdon jaksamisesta. He ovat kasvaneen työtaakkansa kanssa jatkuvasti työnantajan, työntekijöiden ja ”asiakkaiden” ristipaineessa. Kuntien esimiehet onkin koulutettava hyvinvointijohtamiseen ja tukemaan työntekijöitä. Sitä on myös heiltä työssään vaadittava.

En usko, että mistään ammattiryhmästä saadaan parasta irti kyykyttämällä ja sanelemalla. Aivan kuten Hassinen, peräänkuulutan luottamusta työnantajan ja työntekijöiden välille. Lapsen, oppilaan tai opiskelijan pitää olla koulutuskentällä keskiössä ja sen pitää näkyä myös työajan kohdentamisessa.