Luottamusta kaivataan opetusalalle

Tohtori Pekko Vehviläinen kirjoitti HS 17.4., kuinka terveydenhuollon, hoiva- ja opetusalan ammattilaisista puolet kokee työmääränsä sietämättömäksi. Tampereen työkyvyttömyysoireilun laskettiin kirjoituksessa maksavan n. 75 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 Suomen kuntien 22 miljardin verotuloista työkyvyttömyyteen eli sairauspoissaoloihin, ennenaikaisiin eläköitymisiin, terveydenhuoltokuluihin, sijaisuuksiin ja menetetyn työn tuottavuuteen kului kaksi miljardia eli melkein 10% verokertymästä. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka meillä on tähän varaa. Meidän on saatava parempi tuotto veroeuroille.

Erikoista on, että keinot huonon tilanteen parantamiseen ovat kyllä tiedossa. Maailman terveysjärjestö WHO:n, Suomen työterveyslaitoksen sekä useiden yliopistojen parannuskeinoja ovat mm. työntekijän vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omaan työhönsä, mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, kouluttautuminen ja kehittyminen.

Opettajat kuuluvat vähiten sairauspoissaolojen takia pois töistä olevien joukkoon ja Suomessa on tutkitusti maailman tehokkaimmat opettajat. Kasvanut työmäärä, lisääntynyt byrokratia, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden siirtäminen yleisopetukseen ilman riittävää resurssia, työrauhaongelmat sekä ylisuuret ryhmät ovat kuitenkin uuvuttamassa tunnollisesti työtään tekeviä opettajia.

Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen kirjoitti pääsiäisenä Aamulehdessä, että tarvitaan vähemmän sääntelyä ja enemmän luottamusta. Samaan aikaa KT Kuntatyönantajat ohjeistaa tiedotteessaan: ”Työajan käytöstä ja työtehtävistä ei sovita opettajien kanssa, vaan asia kuuluu työnantajan määräysvaltaan. Opettajalla ei ole säännöllistä työaikaa ja kaikille opettajan tehtäville ei ole työaikamääräystä. Opettaja ei viranhaltijana voi kieltäytyä työnantajan määräämästä virkaan kuuluvasta tehtävästä sillä perusteella, että tehtävään ei ole erillistä korvausperustetta tai työaikamääräystä.” Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan mielestä opetusalan ammattilaisilta ei kannata kysyä, mihin työaikaa olisi tehokkainta suunnata ja ainoastaan työntekijän uupuminen voi rajoittaa työmäärää.

Opettajat haluaisivat OAJ Pirkanmaan kyselyn mukaan käyttää kiky-sopimuksen mukaisen palkattoman lisätyöajan oppilaan kohtaamiseen, uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomiin lisätöihin, digitalisaatioon ja oppimisen edistämiseen. Valitettavasti kuntatyönantajalle tärkeintä ei tunnu olevan oppilaan etu, vaan työnjohto-oikeus. Tästä esimerkkinä opettajien kiky-ajan käyttö siivoukseen.

Erityistä huolta kannan myös rehtorien, päiväkodinjohtajien ja muun opetusalan johdon jaksamisesta. He ovat kasvaneen työtaakkansa kanssa jatkuvasti työnantajan, työntekijöiden ja ”asiakkaiden” ristipaineessa. Kuntien esimiehet onkin koulutettava hyvinvointijohtamiseen ja tukemaan työntekijöitä. Sitä on myös heiltä työssään vaadittava.

En usko, että mistään ammattiryhmästä saadaan parasta irti kyykyttämällä ja sanelemalla. Aivan kuten Hassinen, peräänkuulutan luottamusta työnantajan ja työntekijöiden välille. Lapsen, oppilaan tai opiskelijan pitää olla koulutuskentällä keskiössä ja sen pitää näkyä myös työajan kohdentamisessa.