Ysi -jaos toimii - tule mukaan!

Perjantai 21.10.2022 klo 8:44 - Vesa Ratala

Hei,

olen Vesa Ratala OAJ Pirkanmaan yleissivistävien (YSI) opettajien jaoksen puheenjohtaja. Jaokseen kuuluu 14 jäsentä ja puheenjohtaja. Jäsenet ovat ympäri Pirkanmaata ja edustavat eri ysiläisiä opettajaryhmiä. Jaoksen toimikausi on kaksi vuotta ja nyt on aika, jolloin haetaan toimijoita vuosiksi 2023-24.

Jos olet kiinnostunut toimimaan YSI-jaoksessa, niin lähde rohkeasti mukaan! Paikallisyhdistyksille tulleessa tiedotteessa on tarkemmat ohjeet Ysi-jaoksen jäseneksi ilmoittautumisesta.

Jaoksen keskeisenä tehtävänä on toimia tiedonvälittäjänä paikallisyhdistysten ja alueyhdistyksen välillä.  Tämän takia jaoksen kokouksiin kutsutaan 14 jäsenen lisäksi aina myös Pirkanmaan ysiläiset valtuutetut ja alueyhdistyksen puheenjohtaja sekä alueasiamies. Kokouskutsut ja muistiot lähetetään myös paikallisyhdistysten puheenjohtajille ja pääluottamusmiehille. Näin varmistetaan tiedon kulku. Kokouksissa on käsitelty monipuolisesti erilaisia asioita mm. alueen kuntien käytänteitä ja ongelmia, vaaliasioita, työhyvinvointia, seudullista oppimateriaalia, etäopetusta, sopimusten noudattamista, YS-aikaa ja nuorten opettajien asioita.

Jaosten jäsenet välittävät kuntien kuulumisia. Tietoja kootaan myös puheenjohtajilta ja luottamusmiehiltä. Kuntakuulumiset viedään OAJ Pirkanmaan hallituksen tietoon.

Viime aikoina kokoukset on pidetty hybridikokouksina, mikä on mahdollistanut kokouksiin osallistumisen helpommin.  

Tiedonvälityksen lisäksi Ysi-jaos ideoi ja järjestää koulutusta ysiläisille opettajille ja yhteistyössä muiden jaosten kanssa myös kaikille operyhmille. Koulutuksia on ollut mm. työhyvinvoinnista, eläkkeistä, viestinnästä, oppivelvollisuuden pidentämisestä ja opettajan oikeuksista.

Kannustankin kaikkia kiinnostuneita tulemaan mukaan alueyhdistyksen toimintaan ja tekemään OAJ Pirkanmaan toiminnasta vieläkin parempaa.

Vesa Ratala

YSI-jaoksen puheenjohtaja

OAJ Pirkanmaa

Anna äänesi kuulua, sillä isot asiat päätetään lähellä meitä!

Maanantai 17.5.2021 - Alueasiantuntija Jussi Savolainen

Poikkeukselliset ajat ovat nostaneet esiin yhteiskuntamme toimijoita ja toimintoja, joiden avulla arki pyörii ja tulevaisuutta rakennetaan. Soteuudistuksen jälkeen kuntien tehtävissä korostuvat varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäminen. Yhtään väheksymättä esimerkiksi nuoriso-, vapaa-aika ja kulttuuripalveluita tai ympäristöön ja vesi- ja jätehuoltoon sekä infrastruktuuriin liittyviä päätöksiä, tulee kunnissa niiden merkittävimpiä rahavirtoja ohjaamaan sivistyslautakunnat. Näissä kuntavaaleissa valitaan meille päättäjät, jotka soten jälkeiset linjaukset tekevät.

Etenkin opetus- ja kasvatusalalla työskentelevien työn merkitys yhteiskunnalle on auennut entistä laajemmin kansalaisten tietoisuuteen. Meillä Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukasta opetusta, ohjausta ja kasvatuksellista tukea on mahdollista tarjota, mikäli resurssit siihen ovat kunnossa. Kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina linjatessaan opetuksen ja kasvatuksen rahoituksesta, eri kouluasteiden ryhmäkoosta, oppimisen tuesta, kouluverkosta ja opetuspalvelujen järjestämisestä sekä huolehtiessaan omalta osaltaan koulurakennusten turvallisuudesta ja terveydestä.

Kuntatalous on monin paikoin vaikeuksissa. Tulevaisuudesta leikkaaminen on hölmöläisen hommaa. Koulutukseen sijoittaminen on tulevaan sijoittamista ja taloudenhoitoa kuntalaisten parhaaksi. Hyvä kuntapäättäjä ei yritä tasapainottaa kuntataloutta esimerkiksi lomauttamalla opettajia, sillä hän tunnistaa koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen kunnan elinvoimaa kehittävän vaikutuksen. Yhteistyöstä löytyy avaimia menestykseen. Työnantajan ja työntekijöiden välinen yhteistyö, kuten myös kuntien välinen vuoropuhelu, rakentavat mahdollisuuksia kestävälle tulevaisuudelle. Kuntien on hyvä hakea tarvittaessa yhteistyötä myös yli kuntarajojen koulutustarjonnan lisäämiseksi ja asukkaidensa hyvinvoinnin sekä kunnan vetovoimaisuuden edistämiseksi. Aktiivinen toimijuus alueellisessa ja seudullisessa yhteistyössä voi mahdollistaa opettajien parempaa saatavuutta sekä erilaisten jatkuvan oppimisen palveluiden toteuttamista. Yhteistyön avulla voidaan löytää ratkaisuja myös syntyvyyden laskun aiheuttamiin paineisiin.

Suomessa tarvitaan myös entistä vahvempaa yhteistyötä kuntapäättäjien ja opetushenkilöstön välille. Vastakkainasettelu tai sanelupolitiikka eivät ole tätä päivää, ja henkilöstöä kuunnellen voidaan edistää työhyvinvointia sekä laadukkaan koulutuksen toteutumista. Hyvinvoivat työntekijät ovat sitoutuneempia, ja näin myös opetusalalla toimivien työntekijöiden vaihtuvuuteen voidaan vaikuttaa positiivisesti, eikä osaaminen karkaa naapuriin.

Osallistuminen ja osallisuus yhteisöön luovat hyvinvointia kuntalaisille. Myös kunta voi hyvin, kun kaikki sen asukkaat saadaan mukaan osaksi yhteisöä. Näkyvimpiä osallistumismahdollisuuksia luovat jokapäiväiset palvelut, joihin niiden käyttäjät saavat vaikuttaa. Meillä opettajilla on tässä osallisuus- ja osallistumisen mahdollistamistyössä merkittävä rooli, sillä päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa edistetään joka päivä kuntalaisten osallistumista ja osallisuutta arjen tasolla.

Kuntalaisina jokainen meistä voi vaikuttaa siihen millaista tulevaisuutta kunnassamme rakennetaan. Vaikuttaminen onnistuu kuitenkin vain silloin, kun mekin teemme oman osamme. Äänestämällä ehdokkaita, jotka tunnistavat opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan tärkeyden kuntalaisten hyvinvoinnin sekä kunnan vetovoiman ja elinvoimaisuuden kannalta, rakennamme kestäviä tulevaisuuksia. Lähdetään siis sankoin joukoin vaaliuurnille ja annetaan äänemme kuulua!

Luottamusta tarvitaan etätyössäkin

Maanantai 1.2.2021 - Jussi Savolainen, alueasiamies

” Etätyössä luottamuksen rakentumista on pyrittävä suunnitelmallisesti tukemaan”

Etätyöstä on kuluneen vuoden aikana tullut osa yhä useamman opetus-, kasvatus- ja tutkimustyön arkea. Parhaimmillaan etätyö voi edesauttaa työyhteisön toiminnan kehittämistä sekä parantaa sen tuloksellisuutta. Etätyössä korostuu luottamuksen merkitys ja sen rakentamiseen ja ylläpitämiseen on panostettava suunnitelmallisesti.

Keskeisin etätyön edellytys, sen mahdollistavien teknologisten ratkaisujen lisäksi, on luottamus (Aho ym. 2017). Luottamuksen ja yhteisöllisyyden syntyyn katsotaan keskeisesti liittyvän kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen. Etätyössä luottamuksen rakentumista ja ylläpysymistä haastaakin samassa tilassa tapahtuvan vuorovaikutuksen puuttuminen tai vähäisyys. Etätyössä tapahtuvaa vuorovaikutusta ei pidetä yhtä luonnollisena ja kokemus tuen saamisesta saattaa poiketa lähityöskentelevistä. (Vilkman 2016) Tästä syystä kommunikaation ja vuorovaikutuksen avoimuuteen on kiinnitettävä huomiota. Samoin kommunikaation oikea-aikaisuus, johdonmukaisuus sekä konsultoiva, selityksiä päätöksenteolle tuova, johtamistapa vaikuttaa myönteisesti luottamukseen (Blomqvist 2006). Luottamus vaikuttaa myös työntekijöiden itseohjautuvuuteen.

Vaikka etätyössä kasvokkain tapahtuvat tapaamiset ovat vähäisempiä, voidaan työn arjessa olla läsnä teknologia-avusteisesti. Etätyössä luottamuksen rakentumista on pyrittävä suunnitelmallisesti tukemaan, sillä sen ajatellaan vievän neljä kertaa pidempään kuin lähityössä. (Vilkman 2016) Osittain asiaan vaikuttaa myös se, että spontaanit kohtaamistilanteet työn arjessa puuttuvat. Etätyön johtamisessa huomiota on syytä kiinnittää etenkin ihmisten sitouttamiseen ja motivointiin, vuorovaikutukseen ja sen mahdollistamiseen sekä työyhteisön yhteiseen tavoitteeseen ja sen selkiyttämiseen.

Luottamus vahvistuu, kun yhteisistä sopimuksista ja aikatauluista pidetään kiinni ja niin esimiehet kuin työntekijätkin ovat tavoitettavissa tarpeen mukaan. Työyhteisössä tulisi yhdessä linjata ja sopia yhteistyötavoista ja kommunikaatiomuodoista. (Eklund, Lidholm & Salminen 2019). Säännölliset virtuaalitapaamiset ja kiinnostuksen osoittaminen kunkin työntekijän tilanteen suhteen, sekä esimiehen että kollegoiden osalta, tukee luottamuksen ylläpysymistä.

Viestintä etätyössä on erilaista verrattuna lähityöhön. Mikäli viesti kulkee lähinnä erilaisten kirjoitettujen tekstien välityksellä, erilaisille tulkinnoille syntyy tilaa. Samaa pulmallisuutta syntyy myös videovälitteisesti, vaikkakin voimme silloin hyödyntää kasvojen ilmeitä viestinnässämme. Etätyöskentelyssä viestinnän tulee olla siis mahdollisimman selkeää ja viestin vastaanottajalla tiedossaan mistä tai keneltä on saatavilla tarvittaessa lisätietoja. Virtuaalisissa kohtaamisissa kannattaa suosia videokuvan välityksellä tapahtuvaa kohtaamista, sillä juuri ilmeet ja kehonkieli osana vuorovaikutusta auttavat lisäämään luottamusta (Eklund ym. 2019).

Etätyössä luottamuksen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tulee kiinnittää suunnitelmallista huomiota. Samat hyvät toimintamallit kuin lähityöskentelyssäkin auttavat tukemaan luottamusta työyhteisössä. Etätyössä niille pitää vain löytää erilaiset toimintaedellytykset. Oheiseen kuvaan (kuva 1) on koottu keskeisiä huomioitavia asioita luottamusta ja sen rakentumista tukemaan.

Kuva 1: Vinkit luottamuksen rakentamiseen etätyössä (Jussi Savolainen)

Blogi-kirjoituksen pohjana on käytetty:

Savolainen, J. Luottamuksen rakentuminen ja vahvistaminen etätyössä. 2021. Tampereen ammattikorkeakoulun blogi-sarja: Etänä enemmän- Sote-työ uudistuu.

Lähteet:

Aho, T., Höykinpuro, T., Kähärä, E., Lehtoranta, E. & Sipilä, R. 2017. Etätyössä turvallisesti. Työturvallisuuskeskus.

Blomqvist K. 2006. Luottamus organisaation työhyvinvoinnin ja tehokkuuden taustalla. Työn tuuli aikakausikirja 1/2006. Henkilöstöjohdon ammattilaiset Henry ry.

Eklund, A., Lindholm, T. & Salminen, J. 2019. Taitava tiimivalmentaja. 7., uudistettu painos. Helsinki: Grano Oy.

Vilkman, U. 2016. Etäjohtaminen -Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum

Palautumisesta voimaa arkeen

Torstai 28.5.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

Poikkeustilanne haastaa jaksamista

Torstai 9.4.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n työhyvinvointivuoden huhtikuun teemaksi on valittu ”Perusta kuntoon”. Sillä tarkoitetaan työnteon perustaa, eli muun muassa resursseja, osaamista, kelpoisuuksia, töiden suunnittelua ja työkuorman mitoitusta. Työntekijän kannalta teemaan liittyy tietysti omasta työkyvystä ja jaksamisesta huolehtiminen. Avaimet hyvään perustaan syntyvät tutuista elementeistä. Riittävä palautuminen ja lepo yhdistettynä monipuoliseen ruokavalioon, liikuntaan ja työn vastapainona toimivaan vapaa-aikaan vankistavat työkyvyn perustaamme.

Muutaman viikon kestänyt poikkeustilanne jatkunee vielä pitkään ja kuormittaa opetushenkilöstöä laajasti. Muutokset ovat aina kuormittavampia kuin tuttujen polkujen tallaaminen. Opetuksen suunnittelu vie runsaasti aikaa ja toteutuksen muutokset haastavat meitä omaksumaan uusia välineitä ja tapoja opetukseen. Muutosten keskellä oma jaksaminen voi joutua koetukselle. Yli 40 prosenttia OAJ:n Fiilismittariin vastanneista jäsenistä kokee, ettei pysty irtautumaan työstä tai rajaamaan työaikaansa näissä poikkeusoloissa. Työt tulevat osin uniinkin.

Tarvitsemme siis vahvaa työkyvyn perustaa, toimimmepa sitten lähi- tai etäopetuksessa. Opetusta toteutetaan muutosten keskellä ja erilaisin poikkeusjärjestelyin, jotka osaltaan lisäävät työn kuormittavuutta. Poikkeusoloissa tapahtuvan opetustyön haasteet ovat pääosin samankaltaisia riippumatta opetuksen toteutustavasta. Keskityn kirjoituksessani etenkin etätyöhön, vaikka samat ilmiöt, haasteet ja ratkaisut soveltuvat myös lähiopetusta toteuttavien kollegoidemme arkeen. Poikkeustilanne haastaa myös johtamista ja esimiestyötä esimerkiksi riittävään ohjaukseen, valvontaan, tukeen ja palautteeseen liittyen. Näitä asioita käsiteltiin jo edellisessä blogikirjoituksessani.

Etätyön mahdolliset haasteet liittyvät työn ja vapaa-ajan sekoittumiseen. Monet meistä vastailevat viesteihin oppilaille, huoltajille ja kollegoille läpi valveillaoloajan. Uudet tavat toteuttaa opetusta vaativat suunnittelutyötä, joka myös osin läikkyy vapaa-ajalle. Työasiat kuormittavat ajattelua ja työmoodi saattaa jäädä päälle vielä pitkään työpäivän päätyttyä. Erilaiset häiriöt työskentely-ympäristössä haastavat keskittymistämme, olipa kyseessä sitten naapurista kantautuvat remonttiäänet, omien lapsien tarpeisiin vastaaminen, ergonomiset haasteet tai vaikkapa puolison samanaikainen työskentely. Työkuormituksen ja ajanhallinnan ongelmat voivat liittyä uuteen tilanteeseen. Arjesta puuttuu tuttua struktuuria, kun kotona työskennellessä työmatkoja ei enää tarvitse tehdä tai jotkin muut aiemmin työarkeemme kuuluvat toimintatavat ja asiat puuttuvat. Nämä voivat osaltaan vaikeuttaa työ- ja vapaa-ajan erillään pitämistä. Omat haasteensa syntyvät myös työyhteisön sosiaalisten tilanteiden vähentymisestä, joka pahimmillaan voi aiheuttaa jopa eristäytymisen ja työyhteisöstä syrjäytymisen kokemuksia. Mahdolliset työyhteisön ristiriidat voivat jäädä piiloon ja kehittyä. Työryhmän keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön ylläpitoon onkin hyvä panostaa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Yhteistä ajankäyttöä ja läsnäoloa vaativat tapaamiset ja kokoukset, kuten myös osaamisen kehittymisen vaarantuminen, tulee ottaa huomioon työtä suunnitellessa. Myös työntekijään liittyvät yksilöllisemmät tilanteet, esimerkiksi sairaana työskentely ja varhaisen tuen tarpeen tunnistaminen, voivat muodostua haastaviksi ilman selkeitä toimintamalleja.

Ratkaisuja poikkeustilanteen aiheuttamiin haasteisiin voi yrittää löytää pyrkimällä säilyttämään omassa elämässään mahdollisimman normaali rytmi. Jaa päiväsi työhön, ruokailuun, vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä lepoon. Yksi tapa yrittää irrottaa työaika vapaa-ajasta on tehdä työmatkat ennen ja jälkeen työpäivääsi. Voit käydä ulkoilemassa pienen lenkin aamuisin ja iltapäivisin työmatkustamisen sijasta. Toinen etätyötä tukeva asia on keskeytysten ja häiriöiden minimoimisen pyrkimys. Kun sinulla on työaika, tee selväksi etätyöympäristössäsi tarvitsevasi työrauhaa. Yritä huolehtia työn ja taukojen jaksottamisesta. Suunnittele työpäiväsi taukoineen mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen. Hyödynnä tarvittaessa vaikkapa ajastinta ja muista jaloitella työskentelyn välillä. Riittävä tauotus on ergonomiankin kannalta tärkeää. Hypi ja pompi, irvistele ja ravistele, tee hengitysharjoitus, taukojumppaa tai nouse vain hetkeksi ylös ja kävele ympäri asuntoa.   

Ergonomiasta huolehtiminen saattaa korostua muutenkin etätyöskentelyn aikana. Ei ole olemassa yhtä, oikeaa asentoa, jossa työskennellä. Olennaista olisi vaihdella työskentelyasentoa päivän mittaan noin tunnin välein. Pyri järjestämään työpisteesi kotona siten, että työn ja vapaa-ajan välillä on selkeät rajat. Mahdollisuuksien mukaan vaihda myös välillä työpistettä. Hyödynnä kotisi tiloja sekä ulkoympäristöä, tyynyjä, kirjapinoja ja muita esineitä, joilla saat luotua itsellesi mahdollisimman mukavan työpisteen. Samoin kuin muussakin näyttöpäätetyöskentelyssä, olisi työskentelyasento optimaalisin silloin, kun saat kätesi tuettua noin 90 asteen kulmaan.

Ole mahdollisuuksien mukaan päivittäin yhteydessä työkavereihin ja kollegoihin, ystäviin ja läheisiin. Älä jää yksin. Ole aktiivinen yhteydenpidossa kollegoihin, esimieheen ja yhteistyökumppaneihin. Hyödynnä myös sosiaalista mediaa ja muita kanavia monipuolisesti. Pyri pitämään positiivinen asenne ja mieliala, sillä huolia ja murheita kuulemme riittävästi tällä hetkellä kaikkialta muualta.

Poikkeustilanne aiheuttaa paljon uuden omaksumista ja oppimista. Pyri asettamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Poikkeustilanne väistyy kyllä aikanaan. Tarvitsemme nyt jaksamista ja energiaa. Tehdään siis mahdollisimman paljon palauttavia ja sellaisia asioita, joista koemme saavamme energiaa. Onni voi löytyä arjen pienistä asioista ja tapahtumista. Nautitaan oppimisesta. Ja ollaan samaan aikaan itsellemme armollisia.

Työhyvinvointia arkeenne!

Hyvä johtaminen huomioi yksilön tarpeet muutoksessakin

Maanantai 30.3.2020 - Alueasiamies Jussi Savolainen

Hyvää johtamista ja esimiestyötä kaivataan poikkeusoloissa ehkäpä entistä korostuneemmin niin etä- kuin lähityöhön. Johtaminen on ohjausta ja palautteen antamista, kannustusta ja tukea. Se on tarvittaessa myös valvontaa ja puuttumista. Johtamisen perimmäisenä tarkoituksena on tukea työntekijöitä saavuttamaan omat työhön liittyvät tavoitteensa. Ne ovat edellytys sille, että myös organisaation olisi mahdollista saavuttaa omat tavoitteensa. Johtamistyön avulla organisaation on siis mahdollista saada aikaan toivottuja tuloksia, työyhteisön yhteisvoimin.

Johtamiseen liittyvät tarpeet vaihtelevat yksilöittäin. Jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta ja kannustusta tai valvontaa ja puuttumista kuin toiset. Esimiesten ja johtajien olisikin nyt mietittävä kuinka tukea työntekijöitään varsin yksilöllisissä tilanteissa. Sama sapluuna ei välttämättä toimi optimaalisesti kaikille, vaikkakin myös yhteisesti sovittuja reunaehtoja ja raameja tarvitaan. Jotta luottamus työyhteisössä säilyy, osaaminen kehittyy ja tulosta syntyy, vuorovaikutusta tarvitaan myös kasvokkain. Näin etäopetuksen aikana kasvokkain oleminen mahdollistuu luonnollisesti tietoteknisin järjestelyin. Yhteydenpidon pitää työryhmän sisällä olla tiivistä, tehokasta ja säännöllistä. Sovituista verkkotapaamisista ja muusta yhteydenpidosta on tärkeää pitää kiinni. Tiedonkulun varmistamiseen, vuorovaikutukseen ja ryhmädynamiikan edistämiseen tarvitaan aktiivisuutta sekä esimieheltä että työntekijöiltä.

Esimiehen tehtävänä on tukea työn tekemistä, seurata työn tuloksia, työaikaa ja työntekijän kuormittumista sekä mahdollistaa organisaation osaamisen kehittyminen. Työkuormitusta on seurattava ja reagoitava nopeasti, mikäli aihetta huoleen ilmenee. Nykyään työntekijät toivovat aiempaa yksilöllisempää johtamista, jossa huomioidaan jokaisen erityispiirteet ja -tarpeet. Modernissa lähijohdossa puhutaankin nykyisin yksilöiden, ei ihmismassojen, johtamisesta. Arjen esimiestyölle yksilöllisyyden tarve saattaa asettaa haasteen. Työntekijöillä tulisikin olla käytössään mahdollisimman matalakynnyksinen väylä tuentarpeen ilmaisemiselle ja tuen saamiselle sekä yleisemmälle ajatusten vaihdolle. Johtaja ja esimies on onnistunut tässä tukityössään silloin, kun työntekijät uskaltavat esittää rohkeasti omia näkemyksiään ja ideoitaan avoimessa ilmapiirissä. Vuorovaikutus on välitöntä ja myös huonoja uutisia, toimimattomia käytäntöjä sekä epäonnistumisia uskalletaan nostaa puheisiin. Esiin nostettuihin asioihin tartutaan ja asioita uskalletaan tarvittaessa muuttaa ja kokeilla erilaisilla tavoilla tavoiteorientoituneesti.

Poikkeustilanne testaa myös organisaatioidemme muutosvalmiutta. Pelkillä erinomaisilla muutosprosesseilla organisaatio ei kuitenkaan muutu. Toisin kuin ihmiset, tekniset muutosprosessit ovat usein helposti ennakoitavissa ja mallinnettavissa. Ihmisten kanssa toimiessa organisaatiossa pitää olla valmius yllätyksiin ja jatkuvaan aktiiviseen kuuntelemiseen sekä tarvittaessa myös korjausliikkeisiin ja yksilölliseen soveltamiseen. Jos muutosta johdetaan prosesseista, toimintamalleista ja korkeimmasta johdosta katsoen, jää työntekijöiden kuuleminen ja osallistaminen helposti paitsioon. Kun muutoksessa voimavaroja kohdistetaan yksilöön, hänen motivaationsa, ymmärryksensä ja halunsa muuttua huomioiden, saadaan useimmin aikaan kestäviä ja aidosti toimintamalleja kehittäviä muutoksia. Ymmärrys muutoksen tarpeellisuudesta tulee jalkauttaa organisaatiossa työntekijä työntekijältä, tiimi tiimiltä ja toiminto toiminnolta työn arkeen. Jalkauttaminen vaatii toistoa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Näistä kaikista meillä on nyt poikkeustilanteessa pulaa, joten tarvitsemme lisäksi ymmärrystä, joustavuutta ja armollisuutta itsellemme. Muutos on organisaation johdon, esimiesten ja opetustyön asiantuntijoiden yhteinen matka. Onnistunut organisaation muutos on riippuvainen kaikkien työntekijöiden muutoskyvykkyyden summasta. Jos muutoksen jalkauttaminen kohtaa ylitsepääsemättömiä haasteita, lisääntyy myös epätietoisuus ja ymmärrys muutoksen perimmäisistä syistä ja sen tarpeesta. Tällöin osa henkilöstöstä saattaa alkaa tuntea olevansa heitteillä ja epätietoisuudessa, jolloin muutoksen vision suuntaan ohjautuminen ja strategian toteuttaminen eivät onnistu. Kun ihmiset eivät tiedä tavoitteitaan, eivätkä saa riittäväksi kokemaansa tukea, kaikki edellytykset kaaoksen syntymiselle ovat olemassa. Jossain vaiheessa epätietoisuus muutoksessa johtaa todennäköisesti työntekijöiden uupumiseen ja työilmapiirin heikentymiseen. Epäsuotuisa kehitys näkyy yllättävän nopeasti myös asiakaskokemuksessa ja opetusalalla siis opetuksen laadussa.

Meille ihmisille eräänlainen sisäänrakennettu perusasetus on terve epäilys uudessa, muuttuneessa tilanteessa. Haluamme luonnostamme usein ensin tarkkailla, seurata ja kokeilla sen sijaan, että hyppäisimme suoraan muutoksen virtaan. Toisinaan epäilys voi konkretisoitua jopa pelkona muutokseen liittyen. Toisaalta myös ”pakoon ja pois tilanteesta” on suurimmalle osalle vahvemmin itseohjautuva toimintamalli kuin ”kohti uutta ja siitä seuraavaa palkkiota”. Näiden esteiden tai hidasteiden ylitse meidän tulee päästä. Johtamis- ja esimiestyössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen työntekijän tulisi saada tarvitsemaansa tukea muutokseen. Usein tarvitsemme innostavaa ja systemaattista johtamista muutostilanteiden alussa. Johtamisella voidaan kasvattaa yksilön muutoshalua kuuntelemalla ja selvittämällä muutoksen vaikutuksia yksilötasolla. Yksilötasolla korostuvat etenkin muutoksen tarve ja merkitys työntekijälle itselleen, eli esimerkiksi miten muutos ajoittuu suhteessa yksilön elämäntilanteeseen, miten yksilö on ymmärtänyt muutosympäristön sekä miten yksilö kokee muutoksen merkityksen itselleen ja lähimmälle työyhteisölleen.

Olennaista on myös ymmärtää, että poikkeustilanteen aiheuttama kuormituspiikki voi näkyä pitkään tilanteen päättymisen jälkeenkin. Näin ollen tukea sekä mahdollisia erityisjärjestelyjä voidaan tarvita pitkäkestoisestikin. Työnantaja voi yhteistyössä työsuojeluhenkilöstön ja työterveyshuollon esimerkiksi kehittää työhyvinvoinnin seurantamallia, jossa poikkeustilanteen ja etätyön erityispiirteet on otettu huomioon.

Hymyile peiliin!

Lauantai 29.2.2020 - Jussi Savolainen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

OAJ:n työhyvinvuoden helmikuun teemana oli ”Kaikkien on hyvä olla”. Hyvinvointi on kokemustamme siitä, miten me voimme ja miten itsestämme ajattelemme. Kokemus on subjektiivinen ja myös yhteydessä ympäristöömme sekä siihen, kuinka hyvä meidän on siinä olla ja toimia. Toimivassa työyhteisössä jokaiselle on oma paikkansa ja hyvinvoinnin kokemus saa tukea ja mahdollisuuksia. Työyhteisöllä on yhteinen päämäärä ja tavoite. Työn- ja vastuunjako on selkeää, työyhteisön jäsenet tietävät mitä keneltäkin odotetaan ja millaista osaa kokonaisuudessa kunkin työpanos näyttelee. Toimintatavat ovat yhteisesti sovittuja, päätöksenteko on läpinäkyvää ja tavoiteorientoitunutta. Kaikenlaiseen häirintään ja epäasialliseen kohteluun puututaan, kuten myös muihin ristiriitatilanteisiin, nopeasti ja ne käsitellään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Hyvinvoiva opettaja jakaa hyvinvointia ympärilleen työyhteisöönsä ja oppilaisiinsa.

Hyvinvointia tulee myös johtaa. Avaintekijänä on avoin keskustelukulttuuri. Työyhteisön kyky antaa ja vastaanottaa palautetta korostuu. Esimiehen ja johtajan rooli on olennainen yhteisön keskinäisen viestintäkulttuurin luomisessa. Kaikkien näkökulmia arvostetaan ja näkemyksiä kunnioitetaan. Jokaisen mahdollisuus kertoa mielipiteensä mahdollistaa avoimen ja suoran keskustelukulttuuriin. Päätökset tehdään perustellen, jolloin on helpompi ymmärtää myös sellaiset päätökset, jotka poikkeavat omasta näkemyksestä. Asioista on voitava puhua, myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Asioiden käsittelyn tulee perustua faktoihin ja niiden käsittelyn oltava objektiivista. Arjen työmme ristiriita- ja ongelmatilanteiden tueksi OAJ:n lakimiehet ovat laatineet oppaan ”Haastavat tilanteet arjen työssä”. Siinä käsitellään yleisellä tasolla yleisiä arjessa kohtaamiamme haasteita liittyen esimerkiksi yhteistyöhön huoltajien kanssa, kantelutilanteisiin sekä ilmoitusvelvollisuuteen. Oppaaseen voit tutustua:  https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2020/haastavat-tilanteet-arjen-tyossa/

Hyvinvoinnin perusta syntyy pohjimmiltaan meissä itsessämme. Siihen liittyy moninaiset asiat, kuten ravitsemus, liikunta ja lepo, mutta myös mielekäs tekeminen ja sopivalta tuntuvat sosiaaliset suhteet. Silloin kun koemme elämässämme kaiken olevan hyvin, arki sujuu ilman suuria murheita. Tärkeää hyvinvointimme kannalta ovat lisäksi palautuminen sekä kognitiivinen ergonomia. Aivotutkija Minna Huovilaisen OAJ:lle laatimiin vinkkeihin opettajan hyvinvointiin liittyen voit tutustua tästä: https://www.oaj.fi/arjessa/tyohyvinvointi/opettajan-hyvinvointi/

Psykologi Michele Borban (2000) mukaan itsetunnon voidaan ajatella rakentuvan viiden peruspilarin varaan. Terve itsetunto rakentuu:

• Turvallisuuden kokemuksesta: luottamus, ihmissuhteet, järkevät ja toimivat rajat sekä säännöt.
• Itsensä tiedostamisesta: realistinen minäkuva omasta roolista, fyysisistä ja persoonallisista ominaisuuksista sekä itsetuntemuksen lisääminen ja tunne yksilöllisyydestä.
• Yhteenkuuluvuuden tunteesta: tunne kuulumisesta johonkin sekä tunne siitä, että on hyväksytty, arvostettu ja luotettu.
• Tehtävätietoisuudesta: tietoisuus omista päämääristä, kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta ja päätöksistä, kyky asettaa saavutettavia ja realistisia tavoitteita sekä kyky hyödyntää ja nauttia saavutuksista.
• Pätevyyden tunteesta: menestyminen ja suoriutuminen itselle tärkeissä ja itsestä arvokkaiksi koetuista tehtävistä sekä omien vahvuuksien ja rajojen tunnistaminen.

Hyvä itsetunto sekä itsetuntemus auttavat yhdessä arjessa tehtyjen pienten valintojen kanssa tukemaan hyvinvointiamme. Hyvän itsetunnon myötä on helpompi suhtautua itseen ja muihin hyväksyvästi ja lempeästi. Voimme tunnustaa virheemme ja epätäydellisyytemme, mutta silti pitää itseämme pohjimmiltaan hyvänä tyyppinä. Itsetunto liittyy rohkeuteen olla oma itsensä ja kokemukseen siitä, että riitämme. Hymyile siis aamulla peiliin katsoessasi itsellesi. Peilikuvassasi näet elämäsi tärkeimmän henkilön. Ole siis hyvä ystävä myös itsellesi!

Työhyvinvointi tehdään yhdessä!

Perjantai 25.10.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

Opettajien ja alamme esimiesten työhyvinvointi vaikuttaa kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen laatuun, ja sitä kautta koko yhteiskuntamme hyvinvointiin. Työhyvinvointi on meidän jokaisen vastuulla. Meidän tulee pyrkiä pitämään itsemme ja mahdollisuutemme hoitaa työtämme kunnossa, samoin kuin huolehtia ammatillisen osaamisemme ylläpitämisestä. Työnantajan on puolestaan huolehdittava työympäristömme turvallisuudesta, toimivasta johtamisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Yhdessä voimme vaikuttaa hyvinvoivan työyhteisön edellytyksien olemassaoloon.

Työhyvinvointi syntyy työn arjessa ja koostuu pienistä teoista. Toisten huomioiminen, yhteistyön edistäminen ja rakentava ristiriitojen kohtaaminen luovat pohjaa hyvinvoivalle työyhteisölle. Arjen keskellä jaksaa paremmin silloin, kun luottamus työyhteisön sisällä sekä työnantajan ja työntekijöiden kesken on kunnossa. Kohtaamisia ja keskusteluja tukevien rakenteiden olemassaolo mahdollistaa matalankynnyksen avun saamista, eikä pulmallisissakaan tilanteissa tarvitse kokea olevansa yksin. Keskustelun avulla voimme löytää työyhteisöistämme ne haasteet, joita voimme paikallisesti lähteä kehittämään ja ratkaisemaan. Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen vaikutusta yhdessä tekemiseen ei sovi vähätellä, se mistä yhdessä puhumme ja mihin ajatteluamme suuntaamme vaikuttaa toimintaamme. Siksikin työhyvinvoinnista on tärkeää puhua. Erityisen hedelmällistä on jo tehtyjen kokeiluiden ja toimenpiteiden sekä hyvien käytänteiden jakaminen. Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen.

Opettajien työoloista, uupumisesta ja työhyvinvoinnin tilasta puhutaan paljon julkisuudessakin. Puhe onkin tärkeää ongelmien ja kuormituspiikkejä aiheuttavien tekijöiden tunnistamisessa. Keskusteluun ovat nousseet etenkin sisäilmaongelmat, epäasiallinen kohtelu, suuret ryhmäkoot, erityisen tuen tarpeisiin liittyvät haasteet, opettajien tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu sekä monipuolistuvat ja lisääntyvät tehtävät. Pelkästään haasteista puhuminen ja niiden esiin nostaminen ei kuitenkaan, vaikka tärkeää onkin, riitä. Seuraavaksi olisi jo tekojen aika. Meidän tulee löytää ratkaisuja näihin alamme kuormitustekijöihin yhdessä kollegoidemme ja työnantajan kanssa. Sisältäpäin syntyvillä toimenpiteillä voimme myös parhaiten vaikuttaa opettajan työn vetovoimaisuuteen tulevaisuudessa.

Osana työhyvinvoinnin teemavuotta olette kukin saaneet kutsun Fiilismittariin (sähköpostitse 6.8.2019), jossa lukuvuoden aikana saatte kertoa mielipiteenne työhyvinvointiin liittyvistä teemoista. Mielipiteenne ovat tärkeitä, jotta voimme muodostaa yhteisen kuvan opetusalan työhyvinvoinnista. OAJ:n työhyvinvointihaasteessa puolestaan nostetaan esiin työnantajia, jotka sitoutuvat entistä paremmin huolehtimaan työhyvinvoinnista yhdessä henkilöstönsä kanssa. Otetaan omat työnantajamme mukaan keskusteluun työhyvinvoinnista ja vinkataan heitä työhyvinvointihaasteesta. OAJ:n sivuilla on haasteeseen liittyvää lisätietoa ja sähköpostimalli käyttöönne.  Myös OAJ Pirkanmaa tulee huomioimaan työhyvinvoinnin lukuvuoden aikana internetsivuillaan julkaisemalla kirjoituksia ja vinkkejä työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Osallistutaan, vaikutetaan ja tehdään yhdessä työoloista paremmat!

                                    Työhyvinvointiterveisin,

                                          Jussi Savolainen, alueasiamies

Työtä työajalla

Keskiviikko 25.9.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

OAJ:n työhyvinvointivuoden syyskuun teemana on ”Aika riittää”. Sillä käsitetään työaikakuormitusta sekä työn tekemiseen resursoidun ajan riittävyyttä niihin työtehtäviin, joita käytännössä työssämme teemme. Opetusala on erilaisten, toisistaan poikkeavien työehtosopimusten ja työpaikkakohtaisten käytänteiden temmellyskenttä. Työmme on erilaista ja kullakin kouluasteella omat erityispiirteensä. OAJ:n eri jäsenryhmät noudattavatkin eri virka- ja työehtosopimuksia sekä erilaisia työaikajärjestelmiä.

Yhden, kaikille opetusalalla työskenteleville yhteisen sopimuksen saavuttaminen ei välttämättä olekaan järkevää tai edes mahdollista. Sen sijaan ehkäpä kaikissa sopimuksissa noudatettavien yhteisten raamien löytäminen voisi joskus tulevaisuudessa toimia sopimusrunkona kaikilla koulutusaloilla. Yksi yhteinen raamin osa voisi olla se, että meille resursoidaan koulutusasteesta riippumatta riittävä työaika työtehtäviemme laadukasta hoitamista varten.

Vaikka kaikissa työaikajärjestelmissä ei edellytetäkään työajan seurantaa, suosittelen sen seuraamista kaikille. Kun asioihin halutaan muutosta, on tärkeää aloittaa nykytilan kartoittamisella. Se on myös edellytys sille, että voimme myöhemmin todeta muutoksen suunnan. Voihan toisinaan hyvätkin aikeet ja parhaidenkin tavoitteiden pohjalta luodut muutokset todellisesti tehdä asioista entistä hankalampia ja prosesseista tahmeampia. Silloin, kun tietää mihin työaikaa oikeasti kuluu kouluvuoden aikana, on helpompi löytää ne tehtävät, jotka kaipaisivat lisäresursointia. Seurannan avulla huomaamme paremmin eri tehtäviin käyttämämme ajan, löydämme mahdolliset aikasyöpöt ja voimme pyrkiä suuntaamaan voimavaramme olennaisiin tehtäviin. Samoin voimme tarkastella työmme sisältöä uudelleen ja tuoda esiin mahdolliset työnjaolliset muutostarpeet työyhteisön sisällä. Käytössä oleva työajanseuranta myös tekee entistä näkyvämmäksi kaiken vuoden aikana tekemämme työn ja paljastaa sellaisen piilotyön, jota työnantajamme ei huomioi. OAJ tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden työajanseurantaan Vipu-sovelluksella. Sovellukseen pääset OAJ:n jäsensivuilta.

Työajan riittävyyttä voi parantaa myös pohtimalla omaa työtänsä, työtehtäviään ja asioita, joihin resurssit työpäivien aikana kuluvat. Pohdinnan tueksi voi laatia itselleen liikennevalo-mallin asioiden tärkeyden ja niihin vaikuttamismahdollisuuksien mukaan. Asiat, jotka ovat tärkeitä, mutta joihin emme voi aidosti vaikuttaa, vievät usein resurssejamme turhan paljon. Tällaiset asiat olisikin syytä pitää punaisena ja pyrkiä olemaan käyttämättä aikaa ja energiaa niiden pohtimiseen. Keltaisia asioita ovat sellaiset, joihin voimme vaikuttaa, mutta emme päättää. Tällaisissa asioissa meidän kannattaisi käyttää niihin resurssejamme sen verran kuin vaikutusmahdollisuutemme huomioon ottaen on järkevää. Vihreät asiat ovat puolestaan sellaisia, joihin meidän kannattaa keskittyä. Ne ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättää. Liikennevalo-malli ei tarkoita sitä, ettei sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa voisi saattaa päätösvaltaa asiassa omaavan tiedoksi. Se tarkoittaa sitä, että keskitämme työtämme olennaiseen ja siihen mikä on mahdollista.

Toinen käytännössä toimivaksi osoittautunut ajan- ja työtehtävien hallinnan apuväline on Eisenhowerin matriisi. Karkeasti kuvaten se toimii siten, että työtehtävät jaetaan nelikentässä neljään luokkaan:

1) Tärkeät ja kiireelliset (tee nyt)

2) Tärkeät, mutta ei kiireelliset (päätä milloin teet)

3) Kiireelliset, mutta ei tärkeät (delegoi muille, jos mahdollista)

4) Ei kiireelliset eikä tärkeät (tee kun ehdit tai delegoi muille)

Työtehtävien jakamisessa on huomioitava mikä on olennaista työtehtävämme laadukkaan hoitamisen kannalta. Työajasta suurin osa tulisi viettää alueella 2, tärkeiden vaikkei kiireellisten asioiden parissa. Silloin työmme on suunnitelmallista ja teemme sellaisia tehtäviä, jotka ovat olennaisia. Mikäli työaika kuluu tärkeiden ja kiireellisten työtehtävien parissa, meidän olisi syytä pohtia voisiko työstämme tehdä jotenkin ennakoitavampaa tai työtehtävien jakaantumista työyhteisössä pohtia uudelleen. Jatkuvassa kiireessä työskennellessä kokemamme työnkuormitus sekä stressitasot nousevat. Myös työn laatu voi kärsiä jatkuvan kiireen vuoksi. Alueille 3 ja 4 sijoittamamme työtehtävät kannattaa mahdollisuuksien mukaan delegoida eteenpäin tai siirtää tehtäväksi silloin, kun niille löytyy olennaisempien tehtävien lomasta aikaa.

Erilaisia apumenetelmiä kannattaa kokeilla rohkeasti ja käyttää niistä sellaisia, jotka tuntuvat itselle sopivilta ja työajan jakamista helpottavilta. Lähtökohtaisesti resursoinnin tulee kuitenkin olla sellainen, että työhön kuuluvat tehtävät ovat ylipäänsä mahdollisia niiden puitteissa tehdä.

                                            Työhyvinvointiterveisin,

                                                   Jussi Savolainen

Ammatillinen koulutus tarvitsee budjettiriihestä lisää resursseja

Tiistai 24.9.2019 - Sirkka Saarikoski, Ammatilliset opettajat AO ry:n varapuheenjohtaja,OAJn Tampereen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja

Aamulehdessä 16.9. kansanedustaja Sami Savio (ps) kirjoittaa, että suomalaisnuorten kouluttautumista on tuntuvasti lisättävä. Tästä olemme samaa mieltä, sillä on aloja, joilla on jo tällä hetkellä pula työvoimasta.

Olen Ammatilliset opettajat AO ry:n varapuheenjohtajana kiertänyt ympäri Suomen edunvalvontakouluttajana. Minun korviini ei ole kuulunut, että kokeneet opettajat ehdottaisivat ammatillisen toisen asteen koulutuksen lyhentämistä kahteen vuoteen. Päinvastoin!

Ammatillisia opettajia huolettaa, koska reformin ja suurten rahaleikkausten takia lähiopetusta on jouduttu vähentämään minimiin. Mm. yhteisten aineiden, kuten matematiikka ja äidinkieli, kohdalla. Tämän takia meidän ammatillisten opettajien suurena murheena on, säilyykö opiskelijoidemme jatko-opintokelpoisuus. Myös EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) peräänkuuluttaa tällä hetkellä ammatillisten opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuutta.

Nyt jo tulee työelämästä palautetta, että valmistuneet opiskelijat tulevat työhön yhä heikommilla tiedoilla ja taidoilla. Samaa palautetta tulee ammattikorkeakouluista. Siellä opettajat joutuvat järjestämään mm. matematiikan tukikursseja meiltä toiselta asteelta tuleville opiskelijoille, jotta he selviytyvät opinnoista.

Uskon, että molemmat haluamme Suomessa koulutettavan osaavia ammattilaisia. Koulujärjestelmäämme on tähän saakka ihailtu ja tultu tutustumaan ympäri maailman.

Suomi ei ole mielestäni ”osaavin kansakunta 2020”, kuten edellinen hallitus lupaili.

Mielipiteessäni AL 31.7. pohdin Rinteen ”ruisleipämallia” . On suuri määrä (307 000) nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa.

Peräänkuulutan nykyisen hallituksen budjettiriihessä rahaa ammatilliseen koulutukseen (amk ja toinen aste), jotta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria pystytään tukemaan ja kouluttamaan hyviksi ammattilaisiksi.

Ammatillinen koulutus voi ratkaista osaajapulan ja työttömyyden.

OAJ Pirkanmaan alueasiamiehen syystervehdys

Torstai 19.9.2019 - OAJ Pirkanmaan alueasiamies Jussi Savolainen

Mukavaa syyslukukautta!

Kesä on alkanut taittua ja syksy saapua. Lomat ja vapaajaksot ovat vaihtuneet arkiseen aherrukseen niin meillä opetusalan työntekijöillä kuin opiskelijoillakin. Syksyyn liittyy aina mielestäni jotenkin lämminhenkisyyttä. Tapaamme tuttuja opiskelijoita ja kollegoita jälleen kesän jälkeen. Vaihdamme kuulumisia ja jatkamme yhteistyötä siitä, mihin kesän korvalla jäimme.

Jokaisella koulutusasteella on myös suuri joukko uusia oppilaita ja opiskelijoita aloittanut oman opiskelu-urakkansa. Työyhteisöt ovat saattaneet täydentyä tuoreilla opettajan uraansa aloittavilla kollegoilla. Muutoksen tuulet puhaltavat monin paikoin. Uutta suunnitellaan ja käynnistellään sekä toimintaa kehitetään ja kokeillaan. Suurten mullistusten aallokot ovat alkaneet osin jo tyyntyä, mutta elämme opetusalalla eräänlaisessa jatkuvassa muutoksessa. Omaa rooliaan näissä muutoksissa tulevat vielä näyttelemään työmarkkinasopimusneuvottelut sekä maamme hallituksen koulutuspoliittisen tahtotilan konkretisoituminen käytännön koulutyöhön.

Omassa päätyössäni Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen lehtorina syyslukukauden alkaminen on tarkoittanut uusien opiskelijoiden opintojen alkamista, opintojaksojen käyntiin pyörähtämistä ja hanketyöskentelyn jatkumista. Koulumme on osa uutta Tampereen korkeakouluyhteisöä, ja asiaan kuuluvasti yhdistymiseen liittyy monia muutoksia ja uusia toimintatapoja.

Alkava lukuvuosi on myös itselleni muutosten aikaa. Olen aloittanut OAJ Pirkanmaan alueasiamiehenä elokuun alusta ja suurella mielenkiinnolla alkanut perehtyä alueellamme sijaitsevien oppilaitosten arkeen, käytäntöihin ja toimintaan sekä tutustumaan lukuisiin OAJ aktiiveihin alueellamme. OAJ Pirkanmaa on yksi seitsemästätoista alueyhdistyksestä. Sen jäsenyhdistyksiä on yhteensä kaksikymmentä eri kouluasteilta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Toimimme n. 8500 eri kouluasteen opettajan alueellisena edunvalvojana. Toivon, että osallistutte aktiivisesti jäsentoimintaan alueellamme. Siten alueyhdistyksemmekin voi parhaiten antaa tukeamme juuri sinulle. Haluan tässä yhteydessä kiittää edeltäjääni Arto Kauppista kuluneista vuosista ja kaikesta tehdystä työstä, jonka luomalle perustalle on hyvä lähteä rakentamaan omaa työskentelyäni uudessa tehtävässäni.

Alueasiamiehenä työskentelen kolmen päätehtävän parissa. Ne muodostuvat sopimusedunvalvonnasta, koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta sekä OAJ:n edustajana toimimisesta. Edustan OAJ:ta Pirkanmaan alueella ja toimin yhteistyössä alueyhdistyksemme puheenjohtajan kanssa kaikkien jäsenryhmiemme ja koko jäsenistömme edunvalvonnan parissa. Vastuualueelleni kuuluu kokonaisnäkemys edunvalvonnasta. Yksityiskohtaiset sopimustulkinnat ja paikalliset palkkausasiat hoituvat jatkossakin omien pääluottamusmiesten kautta. Alueasiamiehen tehtävässä toimin osa-aikaisesti ja sitä varten työajastani on varattuna noin päivä viikossa.  Alueasiamiehenä olen erityisen innoissani OAJ:n Työhyvinvoinnin lukuvuodesta. Olen taustaltani sairaanhoitaja ja työskennellyt mielenterveyden, psyykkisen hyvinvoinnin sekä työhyvinvoinnin parissa koko opettajaurani ajan. Uskon hyvinvoinnin lähtevän meistä jokaisesta ja rakentuvan yhteistyössä muiden kanssa. Työhyvinvointi on meidän jokaisen yhteinen asia. Tehdään tästä vuodesta yhdessä niin hyvä kuin mahdollista!

Yhteistyöterveisin:

Jussi Savolainen

alueasiamies@oajpirkanmaa.fi

p. 045 250 0135

Opettajamitoitus takaisi tasa-arvon

Tiistai 13.8.2019 - OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja Matti Helimo

Syyslukukauden työ on käynnistynyt näinä päivinä yli puolella miljoonalla peruskoululaisella. Ekaluokan aloittaa jälleen yli 61 000 oppilasta. Huomionarvoista on, että viime vuonna Suomessa syntyi enää vain reilut 47 577 lasta. Ei voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että tällä tulee olemaan merkittävä vaikutus niin koulutuspolitiikkaan, kuin Suomen tulevaisuuteen laajemminkin.

Uudessa hallitusohjelmassa tartutaan koulutuspolitiikan virheratkaisuihin. Peruskoulun laadun ja tasa-arvon kehittämishankkeeseen on varattu 190 miljoonaa euroa. Opetusministerin mukaan rahaa on tarkoitus ohjata ainakin ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä on todella tärkeää, sillä sopivan kokoiset opetusryhmät ovat keskeisin vaikuttava tekijä oppimisessa ja ongelmien ennaltaehkäisyssä. Samassa yhteydessä olisi järkevää ottaa käyttöön opettajamitoitus. Se takaisi kaikille lapsille yhtälaisen oikeuden opettajaan ja erityisopettajaan riippumatta siitä, missä kunnassa asuu. OAJ:n esityksessä opettaja-oppilas –suhdeluku olisi alkuopetuksessa 1:18 ja kolmannelta luokalta eteenpäin 1:20. Edullisimmillaan tämä koulutuksellisen tasa-arvon kannalta tärkeä uudistus voitaisiin toteuttaa 13 miljoonalla eurolla.

Perusopetuksen opettajista ja rehtoreista 3% pitää oppilaiden tuen resursseja riittävinä. Erityisopetusta on lisättävä varhaiskasvatuksesta alkaen läpi opinpolun. Tällä ennaltaehkäistään myöhempiä kalliita korjaavia toimia sekä pidetään kaikki mukana. Opettajamitoitus on saatava myös erityisopetukseen, jotta tasa-arvo oppilaiden välillä toteutuu.

Asioita voi aina tehdä paremmin myös ilman kustannuksia. Uusi syyslukukausi on mitä parhain mahdollisuus luoda toimiva yhteistyösuhde kodin ja koulun välille. Yhteistyöllä luodaan molemminpuolista arvostusta oppilaan parhaaksi. Osoittamalla kiinnostusta koulunkäyntiin, osallistumalla vanhempainiltoihin ja arviointikeskusteluihin tulee samalla merkittävästi auttaneeksi molemminpuolisen ymmärryksen vahvistamisessa. Ongelmat pyrittävä ratkaisemaan asianosaisten kesken rakentavasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Oppilaan oman vastuun ottamista tulee läpi koulutuspolun vahvistaa. Vaatimustason on oltava sopivan tiukka niin koulussa kuin kotona. Edellyttämällä lapselta ja nuorelta ahkeraa työntekoa sekä sinnikkyyttä, on jokaisella on mahdollisuus saavuttaa oma potentiaalinsa.

Panostamme perusopetukseen rahallisesti pohjoismaista vähiten. Silti oppimistuloksemme ovat olleet maailman huippua, mistä suurin kiitos kuuluu opettajillemme. Onkin huolestuttavaa, että opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat laskussa. Paremmat työolot ja resurssit antaisivat opettajalle aidon mahdollisuuden tehdä parhaansa. Samalla on kiinnitettävä huomiota riittävään palkkatasoon, jotta parhaat hakevat jatkossakin kasvattamaan ja opettamaan tulevia sukupolvia. Tällä hetkellä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen, työuransa aloittavan opettajan palkkataso jää alle 3 000 euron. Kasvatus- ja opetusalan palkkauksessa pitää ottaa paremmin huomioon lisääntynyt työmäärä ja vastuu, eikä vähiten esimiesten osalta.

 Toivon työrauhaa, keskinäistä arvostusta ja kaikilla olevan tulevana lukuvuonna mukava sekä turvallista käydä koulussa

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaa, puheenjohtaja

Kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta 2020-luvulla

Perjantai 22.3.2019 - OAJ Pirkanmaan LTO-jaoksen puheenjohtaja Eija Kamppuri ja alueasiamies Arto Kauppinen

Varhaislapsuus on lapsen oppimisen taitojen kannalta kaikkein tärkeintä aikaa. Pohjoismaista Suomessa on kuitenkin vähiten lapsia varhaiskasvatuksen piirissä. Osallistumisasteen nosto edellyttää laadun varmistamista, mikä syntyy vain koulutuksen ja osaamisen myötä. Varhaiskasvatus tuleekin säätää sivistykselliseksi perusoikeudeksi. Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla yhtäläinen oikeus osallistua säännöllisesti ja päivittäin varhaiskasvatuksen opettajan johdolla tapahtuvaan kokoaikaiseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen. Tämä voidaan toteuttaa esiopetuksen tavoin osapäiväisesti maksuttomana.

Varhaiskasvatus siirtyi osaksi koulutusjärjestelmää vuonna 2013. Siitä huolimatta edelleen esitetään näkemyksiä, että varhaiskasvatus olisi sosiaalihuoltoa ja siten tarkoitettu vain joillekin lapsille. Varhaiskasvatuksen nostaminen myös käytännön tekemisen tasolla todelliseksi osaksi koulutusjärjestelmää vaatii määrätietoista asenteiden korjaamista. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus tulee palauttaa jokaiselle lapselle. Turvallinen oppimisympäristö antaa opettajalle aikaa ohjata ja opettaa. Päiväkodin johtaja lähijohtajana tarvitsee aikaa kohdata alaisuudessaan olevat työntekijät ja ohjata päiväkodin pedagogista toimintaa. Huolta aiheuttaa päiväkotien yksikkökokojen kasvu. Tällöin johtaja ei edes tunne kaikkia alaisiaan.

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut, miten enenevästi varhaiskasvatuksen opettajille siirretään heille kuulumattomia tehtäviä. Lisäksi liian usein toimitaan siten, että henkilökunnan poissaolotilanteissa siirretään joko lapsia tai henkilökuntaa toisiin ryhmiin tai päiväkoteihin. Tällöin ei voida toteuttaa lapsille suunniteltua pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuslaki määrittelee varhaiskasvatuksen yhdeksi tavoitteeksi lasta kunnioittavan toimintatavan turvaamisen ja pysyvien vuorovaikutussuhteiden turvaamisen lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä. Opettajaa tarvitaan kasvattamaan, opettamaan ja olemaan läsnä lapsille arjen erilaisissa tilanteissa. On resurssien tuhlausta, että opettaja ei tee opettajan tehtävää omassa ryhmässään.

Uusi Varhaiskasvatuslaki antaa jo hyvää suuntaa varhaiskasvatukselle. Muutamia täsmennyksiä tarvitaan, kuten määritelmä kasvun ja oppimisen tuesta sekä pedagogisesta varhaiskasvatuksesta. Erityisen tärkeää on määritellä lapsiryhmät pysyviksi ja sellaisiksi, ettei tilapäinen poikkeaminen ole mahdollista. Ryhmien paisuminen on saatava kuriin. Näiden korjausten avulla varhaiskasvatus tukee enemmän lasta ja lapsen oppimista.

Lain tarkentamisen lisäksi varhaiskasvatukseen tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän valtionosuutta. OAJ:n laskelmien mukaan kunnat saivat varhaiskasvatuksen järjestämiseen valtionosuutta tänä vuonna 304 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Tämä tulee korjata, sillä varhaiskasvatus on laadukasta vain silloin, kun toiminnan resurssit ovat kunnossa. Torstaina 21.3. vietetään kolmattakymmenettä kertaa valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää. Tänä vuonna päivää vietetään teemalla Varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa. Huhtikuussa valittavilla kansanedustajilla onkin vastuu nostaa varhaiskasvatus sille kuuluvaan arvoon 2020-luvulla koulutuksen kentässä.

SUOMEN JA EUROOPAN HUOLI KORKEIMMAN KOULUTUKSEN INVESTOINNEISTA

Perjantai 15.3.2019 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj sekä Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Viimeisten kuukausien aikana useat arvostetut taloustieteen asiantuntijat ovat käyttäneet painavia puheenvuoroja koulutusinvestointien tärkeydestä Suomelle ja koko Euroopalle (esimerkiksi HS 19.12 Jens Südekum ja Olli Rehn, HS 8.1 Sixten Korkman). Euroalueella on pyritty viime vuosien aikana kasvuun ja työllisyyteen luomalla satoja miljardeja euroja uutta rahaa. EKP on esimerkiksi ostanut eurovaltioiden valtionlainoja jälkimarkkinoilta. Suomikin on saanut tästä osansa. On syytä kysyä, missä määrin tämä rahaelvytys on kohdistunut koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.   Varsinkin kun samalla aikavälillä kaksi viimeisintä hallitustamme on rajusti rapauttanut leikkauspolitiikallaan näitä kestävän kasvun kivijalkoja.

Korkeakoulujenkin resursseja on leikattu. Yliopistojen rahoitustaso nyt vastaa reaalisesti vuoden 2002 tasoa. Ammattikorkeakouluilta on leikattu vuodesta 2012 alkaen peräti 25 prosenttia. Juuri valmistuneen Korkeakoulutuksen tiekartan tavoitteissa vuonna 2030 puolet väestöstä suorittaa korkeakoulututkinnon. Sen saavuttamiseksi tarvitaan kartan linjauksia voimakkaampaa panostusta henkilöstön hyvinvointiin. Yliopistoissa henkilöstö on vähentynyt 2010-luvulla 10 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa peräti 30 prosenttia. Seurauksina on se, että korkeakoulujen työntekijöistä keskimäärin  2/3 kokee työn kuormittavuuden kasvua sekä  jaksamisen ja motivaation vakavaa heikkenemistä.  Yliopistojen työntekijöillä korostuu myös huoli työsuhteen jatkuvuudesta sekä vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä.

Henkilöstöä kuormittavista kertaluonteisista hankerahoituksista on päästävä riittävän vahvaan pitkäjänteiseen perusrahoitukseen. Tämä koskee sekä perus- että soveltavaa tutkimusta. Myös strategiarahoituksen perusteita on avattava nykyistä enemmän. Samoin on turvattava korkeakoulutuksen ytimessä oleva akateeminen vapaus tutkimuksessa ja opetuksessa. Varmistamalla henkilöstön ja opettajien aidot vaikuttamismahdollisuudet korkeakoulujen hallinnossa luodaan korvaamatonta luottamuspääomaa.

Suomen kaltaisen osaamistalouden tuleekin vahvistaa eikä heikentää sivistyksen, osaavan työvoiman saatavuuden, kilpailukyvyn ja osaamisen uudistamista. Tiekartan kirjauksia enemmän tulee painoarvoa antaa opetushenkilöstön ammattitaidon jatkuvalle kehittämiselle, mikä linkittyy ratkaisevalla tavalla korkeakoulujen edellytyksiin tukea esimerkiksi elinikäisen oppimisen tavoitteita. Tutkimusansioiden ohella myös opetus- ja koulutustehtävillä on oltava painoarvoa uralla etenemisessä.

Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuus seuraavien vuosien ajaksi. Vaaleissa valitut vaikuttavat myös Suomen EU-politiikan muotoutumiseen etenkin tulevan hallituksemme kautta. Valittavilta päättäjiltä on vaadittava koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen nostamista sekä kansallisten että Euroopan laajuisten investointien kärkeen.

Kohuotsikointia opettajien kustannuksella

Keskiviikko 30.5.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.



Otsikoilla muokataan mielikuvia. ”Usein luokan ongelma on opettaja”, huusi Aamulehden koko aukeaman otsikko viime lauantaina. Ei voi kuin arvailla motiiveja hiekoittaa Suomen tulevaisuuden tekijöiden työtä ja heidän arvostustaan moisella valheellisella kohuotsikolla. Itse artikkelissa ei ollut mitään perusteita tai selitystä otsikon väitteelle. Nykymaailmassa yhä useampi ei syystä tai toisesta lue kuin otsikon ja saattaa sitten kritiikittä välittää vääriä väittämiä eteenpäin.

Varmasti kaikissa ammattiryhmissä on ns. mätiä omenia joukossa ja aina on varaa parantaa. Kuitenkin isossa kuvassa Suomessa on tutkitusti maailman parhaat opettajat, piste. He työskentelevät pyynteettömästi ja suurella sydämellä oppilaiden parhaaksi yhä suuremmissa opetusryhmissä koulutusleikkausten keskellä. Varmin tapa jyrkentää luisuamme maailman koulutuksen kärkipaikoilta on syyllistää opettajia, vähentää ammatin arvostusta, viedä johtajilta aika pedagogiseen johtamiseen, kaventaa profession autonomiaa ja olla panostamatta täydennys- sekä opettajankoulutukseen. Hälyytyskellojen pitäisi soida, kun vuosina 2013-17 Tampereen yliopiston luokanopettajan koulutusohjelman hakijamäärät ovat vähentyneet tuhannella 1740:een. Suunta on käännettävä, sillä Suomen koulutusihme on merkittävästi pohjautunut siihen, että ikäluokan parhaat ovat hakeutuneet opettajiksi. Täydellistä esimerkkiä, miten ei kannata toimia, ei tarvitse hakea Ruotsia kauempaa.

Lauantain artikkelin tekstiosa oli sinänsä ihan asiaa, vaikka sisälsikin enemmän tai vähemmän itsestäänselvyyksiä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että opettajan vuorovaikutustaidot ja empatiakyky ovat äärimmäisen tärkeä osa opettajan ammattia. Esitin (AL 3.3.2016 ja 15.1.2017), että ns. kiky-ajasta olisi osoitettu opettajille aikaa juuri oppilaan kohtaamisiin. Tämä ei maksaisi työnantajalle mitään, mutta edistäisi oppilaan tuntemusta, vuorovaikutusta sekä kodin ja koulun yhteistyötä. Ehdotus ei käynyt Kuntatyönantajalle. Toivottavasti löydämme Pirkanmaalla paikallisesti sopien ratkaisuja, miten opetusalan ammattilaisten panos saadaan parhaiten kohdistettua tärkeimpään eli oppimisen edistämiseen ja kodin kasvatustehtävän tukemiseen. Räätälöity täydennyskoulutus opettajille olisi järjestettävissä vähin kustannuksin.

Artikkelissa tutkimuksen otanta oli kaksi opettajaa Pirkanmaalta ja lienee turhaa mainita, että yleisiä johtopäätöksiä on tuon pohjalta turha tehdä. Opettajat toivovat työrauhaa ja arvostusta. Toivottavasti molempia suodaan ja yhteistyössä koulutuksen järjestäjät, huoltajat ja koulu saa aikaan positiivista ilmapiiriä koko opetusalan ympärille.

Jostain syystä negatiiviset kirjoitukset opettajista ajoittuvat usein koulujen lomien alun läheisyyteen. On siis hyvä aika muistuttaa, että alun perin opettajalle maksettiin palkkaa 9kk:n ajalta ja kesä oli palkaton. Myöhemmin tuo ihan sama summa jaettiin tasan 12kk:lle. Toivottavasti tämä tieto helpottaa. Opettajat ovat kesäkeskeytyksensä todellakin ansainneet. Työ on raskasta, mutta palkitsevaa. Ei ole olemassa suurempaa etuoikeutta, kun opettaa tulevia sukupolvia.

kirjoittanut Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Toisen asteen uudistuksille annettava mahdollisuus onnistua

Torstai 7.12.2017 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja

Toisen asteen koulutus käy läpi suuria muutoksia. Ammatillisen koulutuksen reformi tulee voimaan ensi vuoden alusta. Sipilän hallituksen satojen miljoonien leikkaukset varjostavat hyviä tavoitteita, kuten koulutuksen ja työelämän kasvava yhteistyö. Lähiopetuksen vähentyminen on jo nyt osan nuorista kohdalla johtanut perustaitojen romahtamiseen ja opintojen keskeyttämiseen. Henkilökohtaista opinto-ohjausta, erityisopetusta ja myös opiskelijoiden omaa motivaatiota on lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa lisättävä. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysnäkymät ovat merkittävästi paremmat kuin ilman tutkintoa jääneiden.

Lukiokoulutustakin ollaan uudistamassa ja nopealla aikataululla. Uuden lukiolain pitäisi tulla voimaan jo ensi keväänä. Siinäkin tavoitteet ovat hyviä: lukion vetovoiman lisääminen, laadun kehittäminen ja korkea-asteelle siirtymisen sujuvoittaminen. Keinoina tavoitteisiin esitetään mm. yksilöllisiä opinpolkuja ja oppiainerajat ylittäviä opintokokonaisuuksia.

Myös uuden lukion alkua varjostavat huolet rahoituksesta. Lukio-opetus on opiskelijaa kohden maamme halvinta koulutusta. Silti vuosivälillä 2013-2015 Kataisen hallitus leikkasi lukioiden valtionosuuksia 6700 eurosta 6000 euroon per opiskelija, siis lähes viideosan. Sipilän hallitus ei ole tätä korjannut.  Koulutuksen järjestäjät joutuvat yhä enemmän itse maksamaan lukiokoulutuksen kuluja. Jos ne eivät lisärahoitusta anna, niin pahimmillaan opiskelija voi joutua opiskelemaan jatkuvasti ylisuurissa opetusryhmissä niukkenevalla kurssitarjonnalla. Tämä johtaa heikkeneviin tuloksiin ja opiskelijoiden epätasa-arvoon asuinpaikan mukaan. Opiskelijat joutuvat ostamaan oppimateriaalit itse, jolloin sosioekonominen tausta saattaa pahimmillaan estää lukio-opinnot.

Rahoituksen vähentäminen luo uhkia. Ikäluokasta noin 9000 nuorta ei suorita toisen asteen tutkintoa. He ovat suurimmassa vaarassa syrjäytyä kokonaan yhteiskunnasta. Suomessa on jo n. 70 000 alle 30-vuotiasta syrjäytynyttä. Panostamalla koulutukseen ennaltaehkäistään  inhimillistä kärsimystä ja  sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. On tehtävä kaikki voitava nuoren pitämiseksi opinnoissa mukana. Ensiarvoisen tärkeää on totuttaminen säännölliseen työn tekemiseen ja ponnisteluun. Yhteisöllisyyden rakentuminen koulussa onnistuu, kun ei liian aikaisin kiirehditä 16-18-vuotiaiden opintojen eriyttämistä.

On varmistettava, että uusi lukio tarjoaa riittävän määrän yleissivistystä. Nuori tarvitsee vuorovaikutustaitoja, empatiakyvyn kehittymistä sekä edelleen nykyisten oppiaineiden tiedolliset ja taidolliset perusteet. Kulttuurien tuntemuksen merkitys kasvaa, kun ihmisten kanssakäyminen rajat ylittäen arkipäiväistyy. Kaikille yhteiset katsomusainekurssit rakentaisivat aitoa ymmärrystä. Taito käsitellä kriittisesti informaatiota ja tietoa on välttämätöntä ja ehto aktiiviselle kansalaisuudelle. Onnistuneet teemakurssit rakentuvat riittävän hyvistä perustiedoista eri oppiaineissa.

Lukion uudet opetussuunnitelmat ovat nyt toista vuotta käytössä. Osa lukiolaisista opiskelee vanhojen OPS:ien mukaan, osa uusien. Ylioppilaskirjoitusten digitalisointi on vasta puolivälissä. Nämä isot rakenteelliset uudistukset muuttavat opettajan työtä. Toisen asteen opettajille ja esimiehille on taattava riittävästi täydennyskoulutusta.  Lukioissa on tehty hartiavoimin työtä uudistusten toteuttamiseksi. Työssäjaksamisen kannalta on nyt välttämätöntä, että tälle työlle annetaan riittävästi aikaa ja arvostusta myös päättäjien taholta. Uusi lukio -hanke tarvitsee tutkittua tietoa uudistuksista, mukaan lukien 28 kokeilulukiosta, jotka ovat toimineet vasta vuoden ajan. Lukioon on myös laadittava laatukriteerit ja huolehdittava niiden noudattamisesta.

Toisen asteen koulutuksen tulee elää ajassa ja vastata muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin. Jotta opiskelijalle aidosti voidaan taata yksilölliset ja laadukkaat opinpolut uudistusten mukaisesti, tulee viime vuosien syvät koulutusleikkaukset kaukokatseisesti perua. Vain korkean koulutustason avulla pystymme tulevaisuudessakin ylläpitämään kansainvälisesti menestyvää tuotantotoimintaa. Annetaan Suomen  nuorisolle mahdollisuus onnistua.

Luottamusta kaivataan opetusalalle

Keskiviikko 26.4.2017 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa, puheenjohtaja

Tohtori Pekko Vehviläinen kirjoitti HS 17.4., kuinka terveydenhuollon, hoiva- ja opetusalan ammattilaisista puolet kokee työmääränsä sietämättömäksi. Tampereen työkyvyttömyysoireilun laskettiin kirjoituksessa maksavan n. 75 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 Suomen kuntien 22 miljardin verotuloista työkyvyttömyyteen eli sairauspoissaoloihin, ennenaikaisiin eläköitymisiin, terveydenhuoltokuluihin, sijaisuuksiin ja menetetyn työn tuottavuuteen kului kaksi miljardia eli melkein 10% verokertymästä. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka meillä on tähän varaa. Meidän on saatava parempi tuotto veroeuroille.

Erikoista on, että keinot huonon tilanteen parantamiseen ovat kyllä tiedossa. Maailman terveysjärjestö WHO:n, Suomen työterveyslaitoksen sekä useiden yliopistojen parannuskeinoja ovat mm. työntekijän vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omaan työhönsä, mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, kouluttautuminen ja kehittyminen.

Opettajat kuuluvat vähiten sairauspoissaolojen takia pois töistä olevien joukkoon ja Suomessa on tutkitusti maailman tehokkaimmat opettajat. Kasvanut työmäärä, lisääntynyt byrokratia, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden siirtäminen yleisopetukseen ilman riittävää resurssia, työrauhaongelmat sekä ylisuuret ryhmät ovat kuitenkin uuvuttamassa tunnollisesti työtään tekeviä opettajia.

Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen kirjoitti pääsiäisenä Aamulehdessä, että tarvitaan vähemmän sääntelyä ja enemmän luottamusta. Samaan aikaa KT Kuntatyönantajat ohjeistaa tiedotteessaan: ”Työajan käytöstä ja työtehtävistä ei sovita opettajien kanssa, vaan asia kuuluu työnantajan määräysvaltaan. Opettajalla ei ole säännöllistä työaikaa ja kaikille opettajan tehtäville ei ole työaikamääräystä. Opettaja ei viranhaltijana voi kieltäytyä työnantajan määräämästä virkaan kuuluvasta tehtävästä sillä perusteella, että tehtävään ei ole erillistä korvausperustetta tai työaikamääräystä.” Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan mielestä opetusalan ammattilaisilta ei kannata kysyä, mihin työaikaa olisi tehokkainta suunnata ja ainoastaan työntekijän uupuminen voi rajoittaa työmäärää.

Opettajat haluaisivat OAJ Pirkanmaan kyselyn mukaan käyttää kiky-sopimuksen mukaisen palkattoman lisätyöajan oppilaan kohtaamiseen, uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomiin lisätöihin, digitalisaatioon ja oppimisen edistämiseen. Valitettavasti kuntatyönantajalle tärkeintä ei tunnu olevan oppilaan etu, vaan työnjohto-oikeus. Tästä esimerkkinä opettajien kiky-ajan käyttö siivoukseen.

Erityistä huolta kannan myös rehtorien, päiväkodinjohtajien ja muun opetusalan johdon jaksamisesta. He ovat kasvaneen työtaakkansa kanssa jatkuvasti työnantajan, työntekijöiden ja ”asiakkaiden” ristipaineessa. Kuntien esimiehet onkin koulutettava hyvinvointijohtamiseen ja tukemaan työntekijöitä. Sitä on myös heiltä työssään vaadittava.

En usko, että mistään ammattiryhmästä saadaan parasta irti kyykyttämällä ja sanelemalla. Aivan kuten Hassinen, peräänkuulutan luottamusta työnantajan ja työntekijöiden välille. Lapsen, oppilaan tai opiskelijan pitää olla koulutuskentällä keskiössä ja sen pitää näkyä myös työajan kohdentamisessa. 

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN AVUNHUUTO?

Tiistai 18.4.2017 - Tiia-Pauliina Niemi, OAJ Pirkanmaa tiedottaja

Ammatillisen koulutuksen reformi leikkauksineen tulee aiheuttamaan ammatillisen koulutuksen alasajon! Opetustunteja on leikattu järjestelmällisesti vuodesta 2013 ja seuraukset ovat näkyvillä. Tutkintoaloilla ollaan tilanteessa, jossa ei päästä enää opetussuunnitelman vaatimiin tavoitteisiin. Erityisopiskelijoiden sekä ns. ei-koulukuntoisten määrä kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopistossa (Tredu) ylitettiin 1000 erityisopiskelijan raja ensimmäisen kerran tänä vuonna.

 Hallituksen rahoitusleikkauksista johtuen voidaan katsoa opiskelijoiden kouluvuoden lyhenevän esim. Tampereen suurimmalla ammatillisen koulutuksen tarjoajalla Tredulla ensi syksystä 60 h / lukuvuosi, eli noin 2.4 viikkoa/vuosi.  Lähiopetuksen vähennystä kokonaisuudessaan vuodesta 2013, on jo 7,2 viikkoa/vuosi. Kolmivuotisen perustutkinnon opiskelijan saama lähiopetusmäärä on vähentynyt 513 h/3v. Tämän lisäksi työssäoppimisen ohjauksen resurssia on selkeästi jouduttu kaventamaan. Opettajille ei ole riittävästi resurssia ohjata opiskelijoita ja työpaikkaohjaajia työpaikoilla oppimistavoitteiden ja tuen tarpeen mukaan. Lähiopetusmäärä ensi syksynä vastaa peruskoulun 5. - 6. lk:n lähiopetusmäärää, eli noin kolmea työllisen työpäivää / vko. Vertailun vuoksi lukiossa lähiopetusta on 30 h / vko. 

 Seinät maksavat liikaa, opiskelijoista saatavista valtionosuuksista merkittävä osa menee esim. Tredulla vuokrakuluihin (n. 17 Milj.). Vaikka Tredu hakisi käytössä olevien tilojen optimaalista käyttöastetta - ja luopuisi osasta tiloistaan - se ei mahdollista kuitenkaan taloudellista hyötyä muuten, kuin ryhtymällä vuokranantajaksi. Perustehtävä ammatillisella toisella asteella on antaa opetusta ja kasvattaa opiskelijat ammattiin, eikä toimia tilavuokraajana. Tredun kiinteistöosakeyhtiön rooli, Tampereen kaupungin tilakeskuksen toimintakyky, palvelujen hinnoittelu sekä pääomavuokran prosentti (joka on korkea) tulisi miettiä uudelleen ja näiden toiminnan heijastuminen Tredun perustehtävään.

 Jokainen kunta Suomessa maksaa ammatillisesta peruskoulutuksesta tietyn summan € / kunta-asukas. Vuonna 2017 esim. Tampereen kaupungin maksuosuus pienenee noin 8,2 miljoonaa euroa! Tätä ammatilliseen koulutukseen budjetoitua rahaa ainakin osittain olisi syytä käyttää toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, joka on historiansa pahimmassa kurjuuden tilassa. Mm. Tampere mainostaa itseään opiskeluystävällisenä kaupunkina - nyt olisi mahdollista lunastaa nämä lupaukset! Suurista kaupungeista esim. Helsinki, Lahti ja Oulu ovat tukeneet ammatillista koulutusta merkittävästi enemmän kuin Tampere.

 Uudet ja vanhat valtuutetut, kun teette päätöksiä Tampereen kaupungin seuraavasta budjetista, on kyse arvovalinnasta; annatko ammatillisen koulutuksen viedä Pirkanmaata eteenpäin vai oletko mukana alas ajamassa ammatillista koulutusta ja samalla myös koko Pirkanmaata, joka jo nyt on huonossa tilassa.  Päätökselläsi on merkitystä lähivuosille; Kuinka pitkään ammatillinen koulutus pystyy tuottamaan osaavaa työvoimaa yrityselämän osaajatarpeisiin, ja monenko nuoren on vara syrjäytyä ja jäädä ilman ammattia ja samalla työpaikkaa?

 Saadaanko ammatillisiksi opettajiksi hakeutumaan enää tulevaisuudessa osaavaa opettajakuntaa, jos ammatin kunniallinen hoitaminen tehdään mahdottomaksi, antamatta siihen tarvittavia resursseja? Tämän suuntaisella toimenpiteellä tullaan vaarantamaan yritysten osaajatarpeeseen laadukkaan osaaja-aineksen tuottaminen. Jo nyt ammatillisista opettajista, koko Suomessa 1600 hlöä, on vuoden 2016 aikana joutunut irtisanotuksi ja tälle vuodelle vähennyksiä on tulossa lisää. Pienistä resursseista jaettavaa riittää entistä vähemmälle opettajakunnalle. 

Tampereen seudun ammattiopiston luottamusmiesten puolesta

Jyrki Rantala                               Seppo Laurila

Pääluottamusmies                        Puh.joht.

Tredu                                        Tampereen seudun ammatilliset opettajat ry

Koulutuksen kohtalo ratkaistaan kunnanvaltuustoissa

Perjantai 14.4.2017 - Arto Kauppinen, alueasiamies

Yli 150 vuotta kestänyt kausi  Suomen kunnissa on päättymässä, kun sosiaali- ja terveysasiat siirtyvät 2019 alkaen maakuntien vastuulle. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen kysymykset korostuvat 2020-luvun kunnissa.

Laadukas varhaiskasvatus on kivijalka oppimiselle. Pirkanmaan kunnista noin puolet  on kasvattanut päiväkotiryhmien  suhdelukua  (kasvattaja/lapsi) 1/7:stä 1/8:aan.  Päätösten seurauksena levottomuus lapsiryhmissä kasvaa. Toteutumatta uhkaa jäädä myös varhaiskasvatussuunnitelmien  edellyttämä lapsen yksilöllinen kohtaaminen ja laadukas pedagogiikka. Erityisesti niiden lasten tulevaisuus vaarantuu, jotka tarvitsevat eniten kodin ulkopuolista tukea kasvulleen. Euro varhaiskasvatukseen tuo rahan seitsenkertaisena takaisin yhteiskunnalle – ei mielipide vaan tutkittu tosiasia.

Perusopetus onnistuu vain riittävän pienellä ryhmäkoolla. Suurista ryhmistä kärsivät tutkimusten mukaan erityisesti  pojat sekä matalan sosioekonomisen aseman perheistä tulevat lapset. Kehityssuunta on Pirkanmaalla huolestuttava, esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun 8 kunnasta seitsemässä keskimääräiset  ryhmäkoot ovat v.2014-2016 kasvaneet.  Ryhmiin on sijoitettu suuri määrä tehostetun ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ilman, että se näkyisi lisätukena ryhmässä.  Opettajat kamppailevat jaksamisen rajoilla. Yli puolet heistä koki työmäärän lisääntyneen yli sietokyvyn – luku oli kuntatyöntekijöiden suurin (uusin kuntakymppi)  Peruskoulun uuden opetussuunnitelman tavoitteet  oppijalähtöisistä oppimistavoista vaarantuvat. Oppimistulokset heikkenevät, mikä näkyi  viimeisimmissä Pisa-tuloksissa erityisesti Länsi-Suomessa, siis myös Pirkanmaalla.

Lukioissa viimeisen kymmenen vuoden aikana kurssitarjonta on vähentynyt, mikä heikentää opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksia. Esimerkiksi Tampereen kaupungin keskikokoisessa lukiossa vieraista kielistä on kadonnut viime vuosina 20 kurssia. Se on yhden opettajan vuotuinen työmäärä. Opetusryhmien koot ovat paisuneet.  Yli 40 opiskelijan opetusryhmiä on esimerkiksi Tampereella, Pirkkalassa ja Kangasalla. Näistä syistä – peruskoulussa sama tilanne -  aineenopettajien työttömyys on noussut Suomessa yli 14%:iin. Lukion uusi opetussuunnitelma korostaa opiskelijalähtöisiä oppimismenetelmiä, mikä ei jättiryhmissä onnistu. Ylioppilaskirjoitusten digitalisoituminen edellyttää opettajilta runsaasti uusia tietoja ja taitoja, joihin harvoissa kunnissa vastataan riittävällä täydennyskoulutuksella. Uhkana on lukio-opiskelijoiden välillä kasvava epätasa-arvo.

Ammatillinen koulutus on kokemassa historiallisen suurta resurssien heikennystä. Reformissa vannotaan työssä oppimisen nimeen. Samalla unohdetaan, että 16-17-vuotias nuori tarvitsee ammatin oppimisen perustaksi turvallisen ja ammattitaitoisen opettajan johdolla riittävän määrän lähiopetusta. Tämä on myös työnantajien etu: he saavat taitavampia opiskelijoita, jotka ovat tottuneet jo koulussa säännönmukaiseen työskentelyyn viitenä päivänä viikossa ilman työmoraalia rapauttavia etäpäiviä.

Asiantunteva  ja vastuullinen kuntapäättäjä näkee lapset ja nuoret itseisarvona ja myös investointina tulevaisuuteen. Lapset eivät voi olla enää leikkauspolitiikan ensimmäinen kohde. 

Vaikuttamisen aika on nyt

Perjantai 10.2.2017 - Tiia-Pauliina Niemi, OAJ Pirkanmaa tiedottaja

Tiesitkö, että ammatillinen koulutus kokee merkittäviä muutoksia, mikäli viikolla 8 eduskuntaan menevä lakiluonnos toteutuu sellaisenaan?

Nyt on viimeinen hetki meidän jokaisen vaikuttaa lakiluonnokseen niin, että Suomi säilyttää laadukkaan ammatillisen koulutuksen ja että Suomen nuorison koulutuksesta sekä osaamisesta pidetään huoli tulevaisuudessakin.

Yksi laadukkaan koulutuksen merkki on osaamistavoitteiden yhdenvertainen arviointi. Suomessa tämä yhdenvertainen arviointi on tällä hetkellä tehtävään korkeakoulutettujen opettajien eli arvioinnin ammattilaisten vastuulla. Arviointi on opettajan yksi keskeisimmistä työtehtävistä. Opettaja suhteuttaa opiskelijan osaamisen vaadittaviin tavoitteisiin. Nykyisin lopullinen arvosana määräytyy opiskelijalle opettajan ja työelämän edustajan yhteistyön lopputuloksena, jolloin arvioinnin kohteena on oppimisen koko prosessi, osaamistavoitteet ja käytännön työelämän näkökulmat.

Eduskunnalle on tulossa käsittelyyn viikolla 8 lakiluonnos, joka pureutuu voimakkaasti opiskelijan oikeuteen tulla arvioiduksi yhdenvertaisesti arvioinnin ammattilaisen eli opettajan toimesta. Me OAJssa haluamme, että lakiluonnokseen kirjataan koulutuksen järjestäjän puolelta arvioija, pedagogisesti kelpoinen arvioija eli opettaja. Se on erittäin tärkeää opiskelijan oikeusturvan, yhdenvertaisuuden sekä koulutuksen laadun tarkastelun näkökulmista käsin. Arvioinnin tulee olla pitävää eikä se saa perustua talousohjantaan. Uusi lakiluonnos houkuttaa koulutuksen järjestäjää valitsemaan itsensä ja rahoituksen kannalta myönteiset arvioijat, kun 35% koulutuksen rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjälle opiskelijoiden suoritusten perusteella. Tällaisessa tilanteessa opiskelija saattaa saada hyväksytyn suorituksen todistukseensa, vaikka osaamistavoitteet eivät ole tulleet suoritetuksi. Uudistuva lakiluonnos vaarantaa siis koulutuksen laadun. Lisäksi nykyisestä poikkeava käytäntö voisi vaarantaa myös työelämään työllistyvien osaajien työelämässä vaadittavien taitojen hallinnan. Millaisiin ongelmiin tällainen käytäntö sitten työelämässä johtaisi? Sitä ei kukaan tiedä.

Uudistettavan lainsäädännön tulee olla yksiselitteisesti tulkittavaa. Lakiluonnoksessa tulisi arvioinnin kohdalla painottaa sanaa opettaja, jotta koulutuksen arvioinnista ei voisi vastata kuka tahansa koulutuksen järjestän edustaja.

OAJ Pirkanmaa on laadukkaan koulutuksen asialla. Laadukas koulutus on koko Suomen mukaan lukien Pirkanmaan tulevaisuus. Laadukasta koulutusta ei ole ilman opettajia ja heidän ammattitaitoaan. Sinun, minun  ja meidän Suomen tulevaisuuden tähden. Vaikuttamisen aika on nyt.