Kodin ja koulun yhteistyöllä lisätään yhteistä ymmärrystä

Lauantai 21.12.2019 - OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja Matti Helimo

Joni Toivonen lähetti yleisönosaston kautta terveiset Suomen opettajille. Wilmalla lähetettäviä viestejä koteihin pitäisi hänen mukaansa vähentää. Esimerkiksi hän nosti viestit, joissa opettaja kertoo stressaantuneena luokan huonosta käytöksestä. Kirjoituksensa lopussa sama viiden peruskoululaisen isä toisaalta ohjeistaa opettajia ohjeistamaan koteja ”ryhdistäytymään kasvatustoimessa yhteisen hyvän nimissä”. Ilmeisesti ei kuitenkaan Wilma-viestillä? On tärkeää ymmärtää, että opettajan virkatehtävä on viestiä koteihin ja tämä tapahtuu monessa kunnassa Wilman kautta.
Kirjoittajalla varmasti on hyvä tarkoitus. On totta, että ”koulurauha häiriintyy toistuvasti samoista syistä. On kännykän käyttöä, pulinaa, karkaamisia jne.” Ongelma on siinä, että Toivonen ei ole tietoinen opettajan työn arjesta haasteineen. Opettajan keinoja työrauhan ylläpitämiseen on kavennettu. Mikäli häiritsevän oppilaan poistaa oppitunnilta toiseen tilaan, tulee hänellä olla siellä valvoja. Ns. ylimääräisiä aikuisia ei kuitenkaan monesti tähän tehtävään ole. Opettaja täyttää kaavakkeen jokaisesta oppilaan poistamisesta ja huolehtii sen arkistoon.
Suoraan sanoen Jani Toivonen ei tiedä, mistä puhuu kirjoittaessaan ”joutuu ehkä tulemaan itse kouluun neuvomaan opettajia lasten kanssa toimimisessa”. Opetus on julkista, joten varmasti vierailu olisi mahdollista järjestää, kun perusopetuslain ja koulun järjestyssääntöjen puitteissa toimitaan. Tosiasiassa Suomessa on maailman parhaat opettajat. Laadukas opettajankoulutus on taannut huippuluokan oppimistulokset, vaikka resurssit ovat keskitasoa. Ryhmänhallintataitoihin ja kohtaamisiin on aina hyvä kouluttautua lisää, mutta isossa kuvassa syyt oppituntien häiriöihin ovat muualla. Koulun ja päiväkodin arjessa valitettavan tavallista on, että opettajan aika kuluu muutaman oppilaan ongelmissa. Pienryhmiä on vähennetty eikä tuki seurannut oppilasta, vaikka näin sovittiin. Nyt tässä asiassa ollaan pikkuhiljaa heräämässä. Riittävä tuki on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus.
Se puolestaan on vastoin omaa ope/isä kokemustani, että kotoa käsin ei voisi oppituntien työrauhaan vaikuttaa. Moni vanhempi on laillani kiitollinen opettajan viestistä ja pitää kotona kasvatuskeskustelua lapselleen. Myönnän, se on raskasta. Koulun tehtävä on tukea kodin kasvatusvastuuta. Toivosen peräämää jämäköityimistä pitäisi pikemminkin edellyttää osalta meistä vanhemmista. Välittämistä, keppiä sekä porkkanaa ja tuloksia monessa tapauksessa alkaa tulla. Luokanopettajat olivat edellisessä Kunta10-tutkimuksessa kuormittunein ammattiryhmä ja tälle on syynsä.
Wilma-viestien määrässä ongelma on se, että luokalla voi olla 50 vanhempaa ja toisille liika voi olla liian vähän ja päinvastoin. Luottakaamme opettajien arvostelukykyyn asiassa. Lapsen koulunkäynti on yksi tärkeimmistä asioista myös vanhemmalle. Jaksetaan lukea viestejä, vastataan ja ollaan opettajaan suoraan yhteydessä yhteistyön hengessä. Osallistutaan vanhempainiltoihin ja -vartteihin osoittaen, että koulutus on tärkeä asia. Rakentavan vuorovaikutuksen kautta yhteinen ymmärrys lisääntyy ja päämäärä kirkastuu, lapsen paras.

Kohuotsikointia opettajien kustannuksella

Keskiviikko 30.5.2018 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.



Otsikoilla muokataan mielikuvia. ”Usein luokan ongelma on opettaja”, huusi Aamulehden koko aukeaman otsikko viime lauantaina. Ei voi kuin arvailla motiiveja hiekoittaa Suomen tulevaisuuden tekijöiden työtä ja heidän arvostustaan moisella valheellisella kohuotsikolla. Itse artikkelissa ei ollut mitään perusteita tai selitystä otsikon väitteelle. Nykymaailmassa yhä useampi ei syystä tai toisesta lue kuin otsikon ja saattaa sitten kritiikittä välittää vääriä väittämiä eteenpäin.

Varmasti kaikissa ammattiryhmissä on ns. mätiä omenia joukossa ja aina on varaa parantaa. Kuitenkin isossa kuvassa Suomessa on tutkitusti maailman parhaat opettajat, piste. He työskentelevät pyynteettömästi ja suurella sydämellä oppilaiden parhaaksi yhä suuremmissa opetusryhmissä koulutusleikkausten keskellä. Varmin tapa jyrkentää luisuamme maailman koulutuksen kärkipaikoilta on syyllistää opettajia, vähentää ammatin arvostusta, viedä johtajilta aika pedagogiseen johtamiseen, kaventaa profession autonomiaa ja olla panostamatta täydennys- sekä opettajankoulutukseen. Hälyytyskellojen pitäisi soida, kun vuosina 2013-17 Tampereen yliopiston luokanopettajan koulutusohjelman hakijamäärät ovat vähentyneet tuhannella 1740:een. Suunta on käännettävä, sillä Suomen koulutusihme on merkittävästi pohjautunut siihen, että ikäluokan parhaat ovat hakeutuneet opettajiksi. Täydellistä esimerkkiä, miten ei kannata toimia, ei tarvitse hakea Ruotsia kauempaa.

Lauantain artikkelin tekstiosa oli sinänsä ihan asiaa, vaikka sisälsikin enemmän tai vähemmän itsestäänselvyyksiä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että opettajan vuorovaikutustaidot ja empatiakyky ovat äärimmäisen tärkeä osa opettajan ammattia. Esitin (AL 3.3.2016 ja 15.1.2017), että ns. kiky-ajasta olisi osoitettu opettajille aikaa juuri oppilaan kohtaamisiin. Tämä ei maksaisi työnantajalle mitään, mutta edistäisi oppilaan tuntemusta, vuorovaikutusta sekä kodin ja koulun yhteistyötä. Ehdotus ei käynyt Kuntatyönantajalle. Toivottavasti löydämme Pirkanmaalla paikallisesti sopien ratkaisuja, miten opetusalan ammattilaisten panos saadaan parhaiten kohdistettua tärkeimpään eli oppimisen edistämiseen ja kodin kasvatustehtävän tukemiseen. Räätälöity täydennyskoulutus opettajille olisi järjestettävissä vähin kustannuksin.

Artikkelissa tutkimuksen otanta oli kaksi opettajaa Pirkanmaalta ja lienee turhaa mainita, että yleisiä johtopäätöksiä on tuon pohjalta turha tehdä. Opettajat toivovat työrauhaa ja arvostusta. Toivottavasti molempia suodaan ja yhteistyössä koulutuksen järjestäjät, huoltajat ja koulu saa aikaan positiivista ilmapiiriä koko opetusalan ympärille.

Jostain syystä negatiiviset kirjoitukset opettajista ajoittuvat usein koulujen lomien alun läheisyyteen. On siis hyvä aika muistuttaa, että alun perin opettajalle maksettiin palkkaa 9kk:n ajalta ja kesä oli palkaton. Myöhemmin tuo ihan sama summa jaettiin tasan 12kk:lle. Toivottavasti tämä tieto helpottaa. Opettajat ovat kesäkeskeytyksensä todellakin ansainneet. Työ on raskasta, mutta palkitsevaa. Ei ole olemassa suurempaa etuoikeutta, kun opettaa tulevia sukupolvia.

kirjoittanut Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.