Koulutuksen kohtalo ratkaistaan kunnanvaltuustoissa

Yli 150 vuotta kestänyt kausi  Suomen kunnissa on päättymässä, kun sosiaali- ja terveysasiat siirtyvät 2019 alkaen maakuntien vastuulle. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen kysymykset korostuvat 2020-luvun kunnissa.

Laadukas varhaiskasvatus on kivijalka oppimiselle. Pirkanmaan kunnista noin puolet  on kasvattanut päiväkotiryhmien  suhdelukua  (kasvattaja/lapsi) 1/7:stä 1/8:aan.  Päätösten seurauksena levottomuus lapsiryhmissä kasvaa. Toteutumatta uhkaa jäädä myös varhaiskasvatussuunnitelmien  edellyttämä lapsen yksilöllinen kohtaaminen ja laadukas pedagogiikka. Erityisesti niiden lasten tulevaisuus vaarantuu, jotka tarvitsevat eniten kodin ulkopuolista tukea kasvulleen. Euro varhaiskasvatukseen tuo rahan seitsenkertaisena takaisin yhteiskunnalle – ei mielipide vaan tutkittu tosiasia.

Perusopetus onnistuu vain riittävän pienellä ryhmäkoolla. Suurista ryhmistä kärsivät tutkimusten mukaan erityisesti  pojat sekä matalan sosioekonomisen aseman perheistä tulevat lapset. Kehityssuunta on Pirkanmaalla huolestuttava, esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun 8 kunnasta seitsemässä keskimääräiset  ryhmäkoot ovat v.2014-2016 kasvaneet.  Ryhmiin on sijoitettu suuri määrä tehostetun ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ilman, että se näkyisi lisätukena ryhmässä.  Opettajat kamppailevat jaksamisen rajoilla. Yli puolet heistä koki työmäärän lisääntyneen yli sietokyvyn – luku oli kuntatyöntekijöiden suurin (uusin kuntakymppi)  Peruskoulun uuden opetussuunnitelman tavoitteet  oppijalähtöisistä oppimistavoista vaarantuvat. Oppimistulokset heikkenevät, mikä näkyi  viimeisimmissä Pisa-tuloksissa erityisesti Länsi-Suomessa, siis myös Pirkanmaalla.

Lukioissa viimeisen kymmenen vuoden aikana kurssitarjonta on vähentynyt, mikä heikentää opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksia. Esimerkiksi Tampereen kaupungin keskikokoisessa lukiossa vieraista kielistä on kadonnut viime vuosina 20 kurssia. Se on yhden opettajan vuotuinen työmäärä. Opetusryhmien koot ovat paisuneet.  Yli 40 opiskelijan opetusryhmiä on esimerkiksi Tampereella, Pirkkalassa ja Kangasalla. Näistä syistä – peruskoulussa sama tilanne -  aineenopettajien työttömyys on noussut Suomessa yli 14%:iin. Lukion uusi opetussuunnitelma korostaa opiskelijalähtöisiä oppimismenetelmiä, mikä ei jättiryhmissä onnistu. Ylioppilaskirjoitusten digitalisoituminen edellyttää opettajilta runsaasti uusia tietoja ja taitoja, joihin harvoissa kunnissa vastataan riittävällä täydennyskoulutuksella. Uhkana on lukio-opiskelijoiden välillä kasvava epätasa-arvo.

Ammatillinen koulutus on kokemassa historiallisen suurta resurssien heikennystä. Reformissa vannotaan työssä oppimisen nimeen. Samalla unohdetaan, että 16-17-vuotias nuori tarvitsee ammatin oppimisen perustaksi turvallisen ja ammattitaitoisen opettajan johdolla riittävän määrän lähiopetusta. Tämä on myös työnantajien etu: he saavat taitavampia opiskelijoita, jotka ovat tottuneet jo koulussa säännönmukaiseen työskentelyyn viitenä päivänä viikossa ilman työmoraalia rapauttavia etäpäiviä.

Asiantunteva  ja vastuullinen kuntapäättäjä näkee lapset ja nuoret itseisarvona ja myös investointina tulevaisuuteen. Lapset eivät voi olla enää leikkauspolitiikan ensimmäinen kohde.