Opettajalle aikaa opettaa ja rehtoreille johtaa

Keskiviikko 2.9.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi normien purkaminen ja kuntien velvoitteiden vähentäminen kustannusten pienentämiseksi. Tätä järkevää ja kannatettavaa tavoitetta tukeakseen OAJ on antanut "norminpurkutalkoisiin" omat ehdotuksensa. Tavoitteena on, että aikaa varsinaiseen opettamiseen jäisi enemmän. Viime vuosina opettajille on lisätty suuri määrä töitä, joiden hoitaminen tulisi ensisijaisesti olla muiden ammattiryhmien tehtävänä (psykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat). Erilaisten kaavakkeiden ja suunnitelmien tekeminen kuormittaa opettajia kaikilla asteilla. Opetusta koskevat lait on Suomessa kirjoitettu yleisluonteisiksi ja väljiksi, mutta soveltamiseen liittyy myös hankaluuksia ja turhaa paperityötä. Normien tarkoitus pitää olla toiminnan sujuvoittaminen ja kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ei hankaloittaminen.

Kouluilta vaaditaan tällä hetkellä jokaiselta erikseen suunnitelmia, joiden sisältö on pääosin määritelty valtakunnallisin säädöksin. Jokainen koulu joutuu itse laatimaan mm. yhdenvertaisuus- ja kiusaamisen vastaiset suunnitelmansa. Tilalle tulisi saada valtakunnallisia malleja, joita täsmennettäisiin tarvittaessa kuntakohtaisesti. Tämä parantaisi oppilaiden oikeusturvaa. Samalla opettajien ja rehtorien aikaa vapautuisi paperityöstä perustyöhön, opetukseen ja koulun pedagogiseen johtamiseen. 

Esimerkkejä opettajien ja rehtorien kasvaneesta paperityömäärästä olisi helppo antaa vaikka kuinka monta, seuraavassa yksi: Eräässä Pirkanmaan kunnassa tukiopetus kirjataan sisältöineen sähköiseen järjestelmään jokaisesta osallistuvasta oppilaasta aina erikseen. Tämän jälkeen opettajan on vielä kirjattava (palkka saadakseen) toiseen järjestelmään tuo tunti. Yhtä aikaa tukiopetusta on leikattu niin, että opettaja voi sitä antaa korkeintaan 0,5 tuntia per viikko. Opetukseen ja raportointiin käytetyn ajan suhde ei todellakaan järkevä.

Opetusalallakin normeja on tarpeen ja mahdollista poistaa, mutta on myös normeja, joita on tarpeen kiristää. Uusillekin normeille on tarvetta vaikkapa ryhmäkokoon, lähiopetuksen määrään ja opettajarekisteriin liittyen. Nämä ovat ennen kaikkea tasa-arvokysymyksiä. Hallitusohjelmassakin tavoitellaan opettajan voivan jatkossa enemmän keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen. Samaan aikaan maassamme kuitenkin leikkauksilla kasvatetaan ryhmäkokoja eli toiminta on täydellisessä ristiriidassa tavoitteen kanssa.

Koulutukseen sijoitetusta eurosta enää vain 60 senttiä menee opetukseen, summan jatkuvasti vähetessä prosentin vuosivauhtia. Häviävä raha katoaa enenevissä määrin seiniin ja muille hallinonaloille. Tilapalvelujen kasvavia voittoja kannattaisikin nostaa julkiseen valokeilaan. Väheneviä resursseja on käytettävä mahdollisimman järkevästi. Opettajien on nyt saatava keskittyä kasvatukseen sekä opettamiseen ja johtajien johtamiseen.