Koulutusleikkauksia ei saa kääriä karkkipapereihin

Maanantai 16.5.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Tampere päätti karsia oppituntien määrää peruskoulussa. Luokilla 3–6 ollaan jatkossa valtakunnallisessa minimimäärässä, mikä on imagotappio koko kaupungille. Kun lapsi syntyy johonkin koulutusmyönteisempään kuntaan hän saattaa peruskoulun aikana saada yhden lukukauden verran enemmän opetusta kuin tamperelaislapsi, jolle tarjotaan vain minimitunnit. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu, sillä jatko-opinnoissa molemmat hakevat samoihin oppilaitoksiin.

                      Positiivista Tampereen päätöksessä on se, että säästynyt raha on syksyllä tarkoitus sijoittaa oppilaiden jakotunteihin, joilla opetusryhmiä voidaan jakaa pienemmiksi. Hienoa, että ryhmäkoko vihdoin nähdään tärkeänä asiana eikä enää tarvitse kiistellä sen merkityksestä koulutuksessa ja kasvatuksessa. Ongelmallista kuitenkin on, että jakotunnit on jo aiemmin leikattu Tampereelta(kin) lähes kokonaan. Nyt sitten leikataan opetuksesta, jotta voidaan saada edes vähän lisää jakotunteja.
Ei voi välttyä vertaukselta satuun hölmöläisen peitonjatkamisesta.

Tampereelle tulee perusopetukseen ensi lukuvuodelle satoja oppilaita enemmän kuin tänä vuonna, ja opettajia on useita kymmeniä vähemmän. Tilanne on lapsille ikävä, kun samalla vielä leikataan opetuksen määrää. Huomionarvoista on, että opetustuntien leikkaus on tehty toistaiseksi ja panostus jakotunteihin vain vuodeksi. Pelkona on, että seuraavaksi leikkauslistalla ovat taas jakotunnit.

Oppilaiden vanhemmille olisi nyt kaunistelematta tunnustettava, että leikkauksilla on vaikutus opetuksen laatuun ja tamperelaisten lasten tulevaisuuteen. Valtion ryhmäkokorahojen leikkaus jätti ison loven perusopetuksen määrärahoihin. Osa kunnista on jo kuitenkin tehnyt arvovalinnan, jossa ryhmäkokorahat on korvattu kunnan omasta budjetista. Kuntavaalit ovat edessä alle vuoden päästä, ja silloin on kuntalaisilla taas mahdollisuus vaikuttaa arvovalintoihin.

Lisäbudjetti olisi ainoa vastuullinen ratkaisu Tampereen perusopetuksen tilanteeseen. Taloustilanne on tiukka, mutta koulutukseen ja kasvatukseen satsaaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja tuottaa rahat moninkertaisesti takaisin.

Eskarilaisten perheille annettava mahdollisuus valita

Maanantai 18.4.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj. sekä Eira Viitanen, OAJ Pirkanmaa, LTOL jaos pj.

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut Tampereen kaupungin suunnittelemia muutoksia esiopetusikäisten lasten esiopetuksen ulkopuolisen ajan sekä 1-2 luokkalaisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhon järjestämisessä (ns. Eppu–kerho). Tampere tulee ohjanneeksi esiopetusikäisten lasten vanhemmat automaattisesti valitsemaan kerhotoiminnan, jättämällä kertomatta muista lain mukaisista vaihtoehdoista. Vastauksessaan Heidi Rautiaiselle (AL 12.4.2016) Kristiina Järvelä ja Tuija Viitasaari eivät tuo esiin, miten perheiden on mahdollista halutessaan valita lapselleen lain mahdollistama varhaiskasvatuspalvelu esiopetusajan ulkopuolella, kerhotoiminnan sijaan. 

Esiopetusta järjestettäessä tulee ottaa huomioon, että siihen osallistuvilla lapsilla on mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuspalveluja, joihin heillä esiopetuksen lisäksi on subjektiivinen oikeus. Myös 1.8.2016 voimaan tuleva osa varhaiskasvatuslaista määrää, että lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on lapsen edun mukaista. Lisäksi sitä on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan lapsen vanhempien toivomassa muodossa.

Perusopetuslain mukaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on kodin ja koulun kasvatustyön-, lapsen tunne-elämän kehityksen- ja eettisen kasvun tukeminen. Toiminnan tulee olla osallistavaa, edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, ennaltaehkäistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä. Tällä hetkellä erityisesti iltapäivätoiminta on vaarassa muodostua massatoiminnaksi, jossa esimerkiksi 150 5–9 -vuotiasta lasta toimivat samoissa tiloissa. Mahdollistaako järjestely eri-ikäisten lasten mahdollisuuden lepoon ja mielekkääseen toimintaan?

Ei voi välttyä ajatukselta, että muutos on ainoastaan säästötoimenpide ja pahimmillaan tehty ilman kuntapäätöksiltä edellytettävää lapsivaikutusten arviointia.

Pirkanmaan yleissivistävät opettajat antoivat näkemyksensä työajan pidennykselle

Sunnuntai 10.4.2016 - Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Loppukevään aikana tehdään merkittäviä päätöksiä opettajiakin koskien. Työmarkkinajärjestöt - myös oma OAJ:mme - neuvottelevat parhaillaan ns. kilpailukykypaketin soveltamisesta eri aloilla.  Meitä opettajia kiinnostaa etenkin se, kuinka sovittu 24 työtunnin lisäys tulee osaksi työaikaamme. OAJ Pirkanmaa halusi selvittää tätä kysymystä yleissivistävien opettajien osalta laajalla sähköisellä kyselyllä. Vastaajien määrä nousi korkeaksi, peräti 1427 jäsentä halusi kertoa näkemyksensä. Eniten vastaajia oli peruskoulusta, noin 70% kaikista. Loput vastaajat tulivat lähinnä lukioista. Muutamia vastaajia saatiin vielä esiopetuksesta ja yleissivistävästä aikuisopetuksesta.

Voidaan todeta, että kyselyn tulokset tässä laajuudessa heijastavat hyvinkin tarkkaan koko yleissivistävän opettajakunnan näkemyksiä Pirkanmaalla. Korkeasti koulutetut opetusalan ammattilaisemme osallistuivat luontevasti päätöksentekoon jo sen valmisteluvaiheessa. Parhaimmillaan tämän tyyppinen osallistaminen lisää luottamusta edustajien ja edustettavien välillä.  Samalla neuvottelijamme saavat työaikaratkaisuun arvokasta tietoa kentän tuntemuksista. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa tämän erinomaisesti.

Kyselyssä oli kolme valmista vaihtoehtoa, joihin lisätyöaika kohdistettaisiin. Ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi käyttää lisätyöaika korvamerkitysti opettajan ja oppilaan/opiskelijan kohtaamiseen (Kyllä 70 %, ei 30 %). Toiseksi eniten sai kannatusta sijoittaa lisätyöaika YT-aikaan pitkin lukuvuotta (K 52 %, E 48 %). Selvästi eniten Pirkanmaan yleissivistävät opettajat vastustivat vaihtoehtoa, jossa lisätyö käytettäisiin kokonaisiin lukuvuoden suunnittelupäiviin elokuussa (K 37 %, E 63 %). Johtopäätös kyselystä tältä osin on selvä: yleissivistävät opettajat haluavat lisätyön sijoitettavan nykyisten työpäivien yhteyteen, eivätkä hyväksy lisätyöpäiviä - eikä kesäkeskeytyksen lyhentämistä.

Kävin läpi myös jäsentemme antamat vapaat vastaukset. Niissä esitetyt kommentit antoivat lisävalaistusta vaihtoehtovastauksille. Monet opettajat kokivat, että he tekevät paljon enemmän yksilöllistä oppilaan kohtaamiseen liittyvää työtä (esimerkiksi vanhempainvartit) kuin siitä maksetaan. Myös YT-aika venyi monen vastaajan mielestä huomattavasti suuremmaksi kuin mistä heille maksetaan. 

Muutoin vapaat vastaukset tiivistyvät käsitteeseen ”räätälöity ratkaisu”. Haluttiin, että lisäaika voitaisiin käyttää jopa koulujen tasolla yksilöllisesti järkeväksi katsottuun työhön. Paljon sai kannatusta sekin, että opettaja voisi lisäajan sisällä kehittää osaamistaan yksilöllisesti (esimerkiksi oman oppiaineen hallinnan suhteen, digitalisaatio). Muita vähemmän mainittuja ehdotuksia olivat: työlään asiakirjatyön resurssointi (esimerkiksi erityisopettajilla HOJKS), työaikapankin rakentaminen (opettajat keräävät lukuvuoden mittaan vaaditun lisätyön yksilöllisesti), jakotunteihin, tukiopetukseen, uudistuneiden ja uudistuvien ylioppilaskokeiden aiheuttamaan lisätyöhön ja ryhmänohjaukseen

Perusopetuksen säästöt romuttavat tasa-arvon

Lauantai 26.3.2016 klo 12.00 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Suomalainen koulutus on tunnustettu korkeatasoiseksi. Viime vuosina oppimistulokset ovat kuitenkin heikentyneet. Keväällä 2015 julkaistiinkin ”Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun!” –hankkeen loppuraportti. Laatijoina olivat 45 asiantuntijaa opetusministerin johdolla. Raportissa todettiin koulutuksella olevan vahva vaikutus kansantalouden kasvuun. ”Korkealaatuisen opetuksen mahdollistava perusopetuksen resursointi on taattava tulevaisuudessa. Ryhmäkokojen pienentämistä tulee jatkaa riittävällä resursoinnilla, ettei opetusryhmien koko pääse kasvamaan nykyisestä.”

Raportti tuo esiin opetusryhmien koon vaikutuksen oppimistuloksiin. Eniten sopivan kokoisesta ryhmästä hyötyvät heikoimmassa asemassa olevat oppilaat. Tulokset olivat käytettävissä hallitusohjelmatyössä viime keväänä. Hallitus kuitenkin päätti, osana massiivisia koulutussäästöjä, leikata myös perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetut erityismäärärahat.

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa oppilaiden vähimmäistuntimäärä ei 222:sta noussut, vaikka siitä paljon puhetta pidettiinkin. Paikalliset tunti- ja ryhmäkokopäätökset ovat opetuksen järjestäjien eli kuntien käsissä. Yhden vuosiviikkotunnin vähennys tuntijaosta tarkoittaa käytännössä perusopetuksen leikkaamista kahdella kouluviikolla. On syytä olla huolissaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisestä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. Kunnilla ei ole juurikaan muuta kohdetta säästää kuin kasvatus ja opetus. Koulutus nähdään usein vain kulueränä, eikä investointina tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ei enää nykyään toteudu. Kuntien välillä lasten opetusmäärissä voi olla kokonaisen lukukauden ero ja ryhmäkoko toisen koulun luokassa kaksinkertainen. Erityisopetusta ei ole tarjolla tai sitä ei anna kelpoinen opettaja. Jakotunteja, joissa opetusryhmä on jaettu kahtia, on vähennetty. Tämä eriarvoisuus on opiskelijalla myöhemmin perintönä 2. asteen koulutuksessa.

Tampereen perusopetuksen säästöt ensi lukuvuodelle ovat herättäneet pelkoa ja hämmennystä. Syksyllä siirrytään uuteen opetussuunnitelmaan, jossa painotetaan yksilöllisyyttä, ilmiöpohjaista oppimista, monipuolisia opetusmenetelmiä sekä oppimisympäristöjä ja oppiainerajat ylittävää opetusta. Tampereella perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan kasvavan ensi vuonna n. 600 oppilaalla ja ryhmäkokorahojen miljoonaleikkausten seurauksena opettajia palkataan useita kymmeniä vähemmän. Syntyy jättiluokkia, jonne sijoitetaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Monen lapsen luokka yhdistetään toiseen ja oppilasmäärä kaksinkertaistuu.

Päättäjien olisi hyvä jalkautua kouluille katsomaan tilannetta ja kuunnella viestejä kouluilta ennen kuin jäljellä olevat resurssit jaetaan. Perusopetuksen laadun heikkenemisen estämiseksi tulisi laatia lisäbudjetti. Tarvitaan kykyä nähdä vaalikautta pidemmälle ja aidosti miettiä, tuoko koulutuksesta ja osaamisesta leikkaaminen Suomelle pitkällä aikajänteellä kilpailukykyä.

Valtio sijoittaa Talvivaaraan taas kerran kevään aikana ryhmäkokorahojen verran. Kyse on loppujen lopuksi arvovalinnasta.