Varhaiskasvatusta lasten vai aikuisten ehdoilla

Aamulehdessä julkaistu mielipidekirjoitus lauantaina 2.2.2013

Säästökohteita etsitään nyt kaikkialta, myös varhaiskasvatuksesta. Toiminnan arviointi ja mittareiden etsintä korostavat tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Lapsen hyvinvointi jää useimmiten huomiotta.

Muun muassa kirjoitukset ”Päivähoito hyötyy keksinnöstä” (AL 7.1.13) ja ”Pormestariohjelma lupaa päivähoitoon tuntilaskutuksen” (AL 24.1.13) nostivat esiin mahdollisuuksia vähentää varhaiskasvatuksen menoja tuntiperusteisella maksujärjestelmällä. Tämänkaltainen järjestelmä kuulostaa vanhemman näkökulmasta houkuttelevalta. Uutisoinnissa unohdettiin kuitenkin, mitä vaikutuksia tällä on lapseen ja lasten kanssa työskenteleviin.

Päivähoitolaki määrittää suhdeluvut eli sen, kuinka monta lasta yhdellä kasvattajalla päivän mittaan voi olla. Epäselväksi jää, miten asetuksen mukainen suhdeluku saadaan toteutumaan päivittäin, jos vanhemmat voivat tuoda lapsen päiväkotiin ilman ennakkosuunnitelmaa. Lapsi tarvitsee turvallisen, pysyvän ympäristön ja ihmissuhteet.  Yhteisöllisyys syntyy tutussa ryhmässä tuttujen aikuisten kanssa. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuu, jos vanhemmat tuovat lapsiaan päiväkotiin miten milloinkin, lapset vaihtuvat, aikuiset vaihtuvat jopa tunnin välein, eikä lapsella ole mitään vertaisryhmää. Näin voi käydä, jos lapsia ja henkilökuntaa siirrellään kuin pelinappuloita paikasta toiseen.

Varhaiskasvatus hyötyy eniten siitä, että päiväkodissa on riittävästi koulutettua henkilöstöä, joka pystyy tekemään kasvatustyötä ottaen huomioon lapsuuden kokonaisuutena; lasten ajatukset, leikin mahdollisuudet, lapsen oman toimijuuden ja toimintakulttuurin rakentumisen.

Varhaiskasvatus ei perustu mittariperusteiseen kellokorttilogistiikkaan ja lapsen tehokkaaseen liikutteluun vaan lapsen ja lapsuuden ymmärtämisen pedagogiikkaan. Säännöllinen päiväjärjestys ja kasvattajien pysyvyys antavat lapselle turvallisuuden tunteen. Suunnitelmallinen ja johdonmukainen lapsen omien tavoitteiden mukainen toiminta luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Varhain havaittu kehityksen tukemisen tarve tuo mittavan säästön tulevaisuudessa.

Opettajien ja muiden kasvattajien vaihtuvuus ei ole etu lapselle, vanhemmille, henkilökunnalle eikä kunnalle. Henkilöstön työhyvinvointi on monen kunnan ykköstavoite. Miten on työhyvinvoinnin laita, kun aamulla ei tiedä, missä yksikössä päivänsä työtä tekee, mitkä tavoitteet toteuttaa ja keiden lapsien kanssa? Lastentarhanopettajan vastuulla on toteuttaa yhdessä vanhempien kanssa sovitut lapselle asetetut tavoitteet. Jos opettajia ja hoitajia siirrellään, lapsen omien tavoitteiden tai tarpeiden toteutuminen ei toteudu.

Sopii myös kysyä, miten paljon työaikaa esimiehillä menee sen selvittämiseen, mihin kukin työntekijä tänään sijoittuu. On myös muistettava, että asiakasmaksulain mukaan tuntiperusteista maksua ei voi nostaa tai laskea kellonaikojen mukaan. Maksu on sama kaikkina vuorokauden aikoina, yöllä ja päivällä. Varhaiskasvatuslakia ollaan 40-vuoden hiljaiselon jälkeen parhaillaan muuttamassa, joten kannattaa seurata sen linjauksia.

Kaj Raiskio, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Eira Viitanen, LTOL-jaoksen puheenjohtaja