Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietettiin torstaina 12.3.2026. Tänä vuonna päivän teemana oli "Lue, opeta, innosta – kielitaitoa ja laatua varhaiskasvatukseen! Laadukas lastenkirjallisuus avaa ovia kieleen, ajatteluun ja maailmaan." Teema on yhteiskunnallisesti hyvin ajankohtainen ja merkittävä, ja jokaisen varhaiskasvatuksessa työskentelevän tulisikin tunnistaa kirjallisuuden ja lukuhetkien merkitys lasten kokonaisvaltaisessa kasvussa ja kehityksessä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (s. 46) mainitaankin, että henkilöstön tulisi systemaattisesti herättää ja tukea lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä, sekä lukemista kohtaan.
Lukemisella on tunnetusti monia välillisiä hyötyjä, mutta itsessään kirjat ja kirjallisuus mahdollistavat uppoutumisen monenlaisiin seikkailuihin. Aikuisen ja lapsen väliset, kiireettömät lukuhetket tarjoavat myös mahdollisuuden yhdessäololle ja aktiiviselle vuorovaikutukselle. Lastenkirjallisuudessa esiintyvät teemat mallintavat usein lapsille tärkeitä asioita, kuten kaveritaitoja sekä perhesuhteita. Lukeminen mahdollistaa myös sanavaraston kehittymistä, ja lastenkirjallisuudessa esiintyvät kuvat tukevat kielen ymmärtämisen taitoja.
Suomalaisten nuorten heikentynyt lukutaito on kuitenkin ollut useasti esillä suomalaisissa uutismedioissa. Niilo Mäki Instituutin julkaiseman raportin mukaan toisen asteen aloittaneiden nuorten luku- ja kirjoitustaidossa on esiintynyt selvää laskua 2020-luvulla. Myös vuoden 2022 PISA-tutkimuksen tulokset osoittavat selvää lukutaidon heikentymistä verrattuna vuoteen 2018. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että varhaisvuosien lukemistottumuksilla on yhteys lukutaidon kehittymiseen pitkälle nuoruusikään asti (Lukukeskus, 2024). Varhaiskasvatuksessa voidaan siis merkittävästi vaikuttaa lukutaidon kehittymiseen.
Olen itse hyvin innokas lukija myös vapaa-ajallani. Minulle on luettu pienestä pitäen, ja olen ollut hyvin kiinnostunut erilaisista saduista ja kertomuksista. Tunnistan olleeni siinä määrin etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut kotoani esimerkin sanomalehtiä ja romaaneja lukevista vanhemmista, ja kotonani on ollut esillä monipuolisesti erilaisia kirjoja. Minulle on myös ostettu omia kirjoja, ja olemme aktiivisesti käyneet perheeni kanssa kirjastossa. Lukukeskuksen (2024) julkaiseman raportin mukaan, lapsuudenkodin kirjojen runsas määrä myötävaikuttaa lukutaitoon merkittävästi. Etenkin nykypäivänä, kun paperiset sanoma- ja aikakauslehdet on korvattu digiversioilla ja aikuistenkin lukuaika on merkittävästi pienentynyt, eivät lapset välttämättä löydä samaan tapaan lukuintoa kotoa käsin.
Varhaiskasvatuksessa tämä tilanne on ehdottomasti tunnistettava, ja kasvattajina meidän tulisi systemaattisesti innostaa lapsia kirjallisuuden pariin. Säännölliset lukuhetket monipuolisen lastenkirjallisuuden parissa ennustavat lukutaidon parempaa kehittymistä pitkälle nuoruusikään asti (Lukukeskus, 2024). Kirjastossa käyvistä lapsista kasvaa todennäköisemmin kirjastoa käyttäviä aikuisia (Lukukeskus, 2024), joten kirjastot ovatkin oiva retkikohde ja myös kulttuurinen oppimisympäristö. Myös päiväkotien oppimisympäristöt tulisi rakentaa lukuintoa tukeviksi. Kirjojen tulisi olla lasten saavutettavissa ja selkeästi esillä. Rauhoitettu paikka lukemiselle ja lukemisen sijoittaminen myös esimerkiksi leikinvalintatauluihin yhtenä valittavana puuhana, antavat lapsille mahdollisuuksia selailla kirjoja myös omaehtoisesti.
Iloisia lukuhetkiä!
Lotta Kivistö
Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ainejärjestö ITU ry:n puheenjohtaja.