YHTEISOPETTAJUUS
Yhteisopettajuuden käsite ja toiminta eivät ole suomalaisessa koulumaailmassa uusi asia. Oppimisen tuen uudistus nosti yhteisopettajuuden aiempaa enemmän framille kirkastaen sekä vanhoja että tuomalla uusia toiminta-ajatuksia, jopa vaatimuksia yhteisopettajuudelle.
Yhteisopettajuudella on sekä kannattajansa että vastustajansa. Tässäkin asiassa ehkä oleellisinta on se, että opettajalla itsellään on aidosti mahdollisuus vaikuttaa yhteistyön määrään ja tapoihin. Jos yhteisopettajuuden toimintamuotojen suunnittelu ja toteutus lisäävät työmäärää ja psyykkistä kuormitusta selvästi, tällöin toimintaan varattu suunnitteluaika on riittämätöntä ja / tai rakenteet, resurssit ja toimintaympäristö tarjoavat enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaihtoehtoja. Myös yhteistyötä tekevien opettajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa saattaa olla epäselvyyksiä ja esimerkiksi johdon tai kollegoiden tuki voi olla puutteellista.
Onko yhteisopettajuus monessa tilanteessa vain teoreettista sanahelinää tai esimerkiksi resurssien puutteesta johtuvaa lisätaakkaa vai voiko yhteisopettajuus tuoda selkeää työhyvinvointia ja lisätä opettajan voimavaroja? Päätinkin selvitellä asiaa pintaa syvemmältä ja tutkaani osui toiminnan todellinen konkari, Jenni Vesanen, joka on toteuttanut yhteisopettajuutta tiiviisti jo pitkään, yleensä päivittäin useammalla oppitunnilla.
Jenni työskentelee tällä hetkellä 2. luokan opettajana ja hänellä on työparinaan kaksi saman luokka-asteen kollegaa sekä koulunkäynninohjaaja. Lisäksi joillakin oppitunneilla tiimiin kuuluu myös erityisopettaja. Jenni on aiemmin toiminut Tampereella yhteisopettajuuden tutorina, jolloin hän tutorkollegoidensa kanssa vei yhteisopettajuuden ilosanomaa manselaiskouluihin. Paitsi tutortoiminnassa myös nykyisessä työssään Jenni perustelee yhteisopettajuuden hyviä puolia sekä omilla positiivisilla kokemuksillaan että tieteellisiin tutkimustuloksia peilaten.
OPPILAS
Useampi silmä-, korva- ja käsipari
- Yhteisopetuksessa oppilaat saavat opettajilta enemmän huomiota ja nopeammin tarvitsemaansa apua.
Eriyttäminen ja joustoryhmät
- Yhteisopettajuusluokassa on helpompi havaita tukea tarvitsevat oppilaat, yleensä vielä varhaisemmassa vaiheessa kuin perinteisessä luokassa. Tukea tarvitseville oppilaille on myös helpompi järjestää heidän tarvitsemaansa tukea.
- Yhteisopettajuus mahdollistaa helpommin opetuksen eriyttämisen.
- Yhteisopettajuudella on positiivisia vaikutuksia erityisen tuen oppilaiden oppimistuloksiin.
Enemmän on enemmän
- Yhteisopettajuusluokissa oppilailla on enemmän kavereita.
Tunne- ja vuorovaikutustaidot
- Yhteisopettajuuden mahdollistama pienryhmätyöskentely tukee oppilaiden välistä vuorovaikutusta ja ilmaisutaitoa. Nämä lisäävät tukea tarvitsevien oppilaiden onnistumisen kokemuksia.
OPETTAJA
- Työtaakkaa keventää jaettu suunnittelu- ja opetustoiminta, useamman aikuisen vahvuuksien hyödyntämismahdollisuus ja yhteinen arviointivastuu.
- Kollegiaalinen vuorovaikutus ja tietotaidon jakaminen kehittävät opettajuutta.
- Haastavissa tilanteissa kollegiaalinen tuki vähentää psyykkistä kuormaa.
- Vastuun jakaantuminen, työtaakan keveneminen ja kollegiaalinen vinkkien jakaminen paitsi tukevat usein myös lisäävät työmotivaatiota ja työn imua.
Jotta yhteisopettajuuden hyödyt saadaan valjastettua täyteen mittaansa, opetustilojen tulee olla toimivat ja muunneltavat, pienryhmätilojen käyttömahdollisuus on ehdoton.
Yhteisopettajuus vaatii myös suunnittelu- ja reflektointiaikaa, mutta Jennin sanojen mukaan ”Kun kollegat ja heidän toimintatapansa oppii tuntemaan ja homma toimii, etukäteissuunnitteluun ja toiminnan arviointiin tarvittava aika ei välttämättä ole aina yhtä suurta, koska suunnittelua ja reflektointia pystyy osittain tekemään arkisen työn tiimellyksessä ikään kuin ohimennessä”.
Työkuorman kevenemisen ja toiminnan onnistumisen olennainen resepti on myös tahto luottaa kollegoihin ja luovuttaa osa ”naruista” toisaalle. Pedagogisista arvoista ja aikuisten välisistä vuorovaikutuksen pelisäännöistä on tärkeä keskustella sekä toiminnan alussa että aika-ajoin kouluvuoden aikana. Yhteisten pedagogisten arvojen jakaminen onkin Jennin mukaan yksi onnistuneen yhteisopettajuuden kulmakiviä.
Yhteisopettajuutta on käytetty hyväksi myös negatiivisella tavalla. Esimerkiksi yhden opettajan poissa ollessa työtaakka jakaantuu pienemmän aikuismäärän kesken, koska sijaishenkilöstöä ei välttämättä palkata tilalle. Toivon mukaan tällaiset poikkeusjärjestelyt ovat vain satunnaisia ja erittäin lyhytkestoisia.
Yhteisopettajuuden tapoja on monia eikä toteutunut yhteisopettajuus esimerkiksi vaadi jatkuvaa rinta rinnan työskentelyä, väljempikin yhteistyö riittää. Eniten yhteisopettajuus on varmasti tullut tutuksi perusopetusympyröistä, mutta sen on katsottu sopivan myös lukiokoulutuksen puolelle (Novissima, Helsingin yliopistojen harjoittelukoulujen julkaisu 25.11.2020).
Kiitos, Jenni, monipuolisista näkökulmista yhteisopettajuuteen!
Jaana Vallius
YSI-jaoksen jäsen
luokanopettaja, Tampere
Lisätietoa yhteisopettajuudesta löytyy mm. seuraavista julkaisuista:
Ahtiainen, R., Beirad, M, Hautamäki, J. Hilasvuori, T. & Thuneberg, H. (2011). Samanaikaisopetus on mahdollisuus Tutkimus Helsingin pilottikoulujen uudistuvasta opetuksesta. Helsingin opetusvirasto. Helsinki: Yliopistopaino
Malinen, O.-P. & Palmu, I. (2017). Näkökulmia yhteisopettajuuteen. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2017, Vol. 27, No. 3.
Morgan, Jennifer L. 2016. Reshaping the Role of a Special Educator into a Collaborative Learning Specialist. International Journal of Whole Schooling, 12, 1, 40-60.
Pihlaja Päivi, Helsingin yliopisto; Heinonen Marianna, Turun yliopisto 2021.
Yhteisopetus – Työkirja yhteisen opetuksen toteutukseen.
Pulkkinen, J. & Rytivaara, A. (2015) Yhteisopetuksen käsikirja. Helsinki.
Rytivaara, A. (2012). Towards Inclusion. Teacher Learning in Co-Teaching [väitöskirja]. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.
Takala, Marjatta; Saarinen Minna 2020. Opettajan toimivuus muutoksessa – Yhteisopetusta pienin askelin. Työelämän tutkimus 18, 231 – 244.