AMMATILLISIA OPETTAJIA TARVITAAN TULEVAISUUDESSAKIN

Maanantai 23.1.2017 - Sirkka Saarikoski, OAJ:n koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja

Helsingin Sanomien pääkirjoitus tarttuu ajankohtaiseen asiaan otsikolla ”Ammattikoulun opetusta yhä enemmän työpaikoille” (29.12.2016).

Ammatillisella koulutuksella on todellakin edessä historiallinen muutos. Näen sen ammatillisen koulutuksen alasajona.

Olemme Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana saaneet ammatillisen koulutuksen vetovoiman hyvään nousuun. Ammatillisen toisen asteen peruskoulutukseen on joinakin vuosina hakenut enemmän opiskelijoita kuin lukioihin.

Nyt ammatillisen koulutuksen opintoja ollaan siirtämässä yhä enemmän työpaikoille. Uudistus tuo uudenlaisia paineita työnantajille. Kysynkin, kuka työpaikoilla ehtii opettaa opiskelijoita, jos ammatillisia opettajia ei oteta mukaan tähän uudistukseen ja työpaikoilla opettamiseen. Kenellä on jatkossa oikeus arvioida opiskelijoiden näyttöjä ja suorituksia? Tähän saakka se on ollut opettajien tehtävään kuuluva virkavelvollisuus.

Jo nyt ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on vähennetty paljon. Osa opiskelijoista keskeyttää opintonsa. Joka viides 20-vuotias mies ei opiskele, ei käy työssä eikä työharjoittelussa. Miten käy jatkossa  syrjäytymisen ehkäisemisen? Asiaa ei auta ainakaan se, että ammatillisten opettajien työpanosta vähennetään entisestään.

Ammatillisia opettajia tarvitaan edelleen! Tehkäämme yhdessä – työelämä ja ammatilliset opettajat – tämä historiallinen uudistus. 

(teksti julkaistu 12.1. Helsingin Sanomissa ja 14.1.17 Aamulehdessä)

Pk-seutu maailman PISA-ykkönen ? muu Suomi tarvitsee korjausliikkeen

Maanantai 2.1.2017 - Matti Helimo, puheenjohtaja, OAJ Pirkanmaa

PISA 2015 -tulokset ovat pisteiltään historiamme huonoimmat. Silmiinpistävää kuitenkin on pääkaupunkiseudun erinomaiset tulokset verrattuna muuhun Suomeen. Se olisi yksinään Singaporen edellä maailman PISA-ykkönen.  Pk-seudulla on satsattu perusopetukseen, nyt panostus ansaitusti tuottaa ja tulevaisuudessa vielä enemmän mm. syrjäytymisen ehkäisynä ja korkeampana koulutustasona.

Meillä Pirkanmaalla sijaiskiellot, tuntien leikkaaminen ja ylisuuret ryhmät ovat olleet kuntapäättäjien säästökeinovalikoimissa viime vuodet. Koulutus on liian usein nähty vain kulueränä ja tämä näkyy tuloksissa.

Hyvää PISA-tuloksissa on, että lukutaidon tulosten heikentyminen näyttää hidastuneen ja matematiikan osaamisen lasku tasaantuneen. Olemme edelleen maailman kärkimaita, vaikka osaamisemme pudotus päätutkimuskohteen, luonnontieteiden, osalta oli 2. suurin kaikista 73 maasta. Suomen 32 pisteen pudotus vastaa liki yhden kouluvuoden oppimäärää. Tulosta ei selitä maahanmuuttajien määrän kasvu, sillä sen vaikutus on tuloksissa vain 2 pistettä.

PISA-tutkimuksessa taso 2 on arki-, työ- ja opiskeluelämässä tarvittavan vähimmäisosaamisen raja.  Heikkojen, alle 2 tason, suoriutujien osuus on maassamme kolminkertaistunut (4%®12%) vuodesta 2012. Erinomaisesti (korkeimmat tasot 5 ja 6) menestyvien osuus putosi vastaavasti kolmanneksen 21%®14%. Luvut ovat edelleen kansainvälisesti vertaillen hyviä, mutta suunta todella huono.

Opettajat ovat laajasti arvostelleet ns. kolmiportaisen tuen mallin toimivuutta. Tuen tarpeessa olevat oppilaat ovat yleisopetuksen luokassa eivätkä saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Osa kunnista käyttää tukimallia säästökeinona. Tällöin opettajan aika menee erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa toimimiseen ja tilanteesta kärsii suuri enemmistö. Tämä ei voi olla näkymättä oppimistuloksissa.

Suomen tytöt ovat maailman parhaita lukijoita. Joka kymmenes suomalainen nuori ei kuitenkaan saavuta sellaista lukutaitoa, joka mahdollistaisi aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan ja opintojen jatkamisen. Tutkitusti oppimisen polut eriytyvät varhain. Jo 4.lk:lla on ennustettavissa, millainen oppilaan koulutuspolku tulee olemaan. Kodin tuki ja myönteinen asenne koulunkäyntiä kohtaan on kullanarvoista, alusta alkaen.

Hälyttävintä on eriarvoisuuden kasvu. Aiemmin Suomen vahvuutena on ollut kaikille tasa-arvoinen peruskoulu. Nyt vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut, alueelliset erot kasvaneet sekä tyttöjen ja poikien välinen osaamisero OECD-maiden suurin.

Ystäväni lapsi käy 3. luokkaa Tampereella 28 oppilaan luokassa. Opettaja on aika ajoin vapaaehtoisella säästövapaalla eikä sijaista palkata. OAJ ei hyväksy säästövapaiden käyttöä, koska ne vaarantavat oppilaan oikeuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Lapsen serkku käy koulua Helsingissä 21 oppilaan luokassa eikä sijaiskieltoa ole…

Tampereen seudun oppilaat pystyvät varmasti samoihin tuloksiin kuin pääkaupunkiseudunkin. On arvovalinta, annetaanko siihen riittävät resurssit. Huhtikuun kuntavaalit ovat koulutusvaalit, nostetaan yhdessä Pirkanmaa pk-seudun rinnalle.   

Faktalaatikko:

-Opetusryhmien suositeltava enimmäiskoko perusopetuksessa on 20-25 oppilasta (Perusopetuksen laatukriteerit, OKM)

-OECD:n PISA-tutkimus tuottaa vertailu- ja seurantatietoa osallistuvien maiden koulutusjärjestelmistä. PISA-tutkimuksen vahvuus on siinä, että se mahdollistaa osaamisen, asenteiden sekä näihin liittyvien taustatekijöiden seurannan sekä Suomessa että kansainvälisessä kontekstissa jo viidentoista vuoden ajalta. Voimme luotettavan aineiston avulla päätellä, miten peruskoulua päättävien nuortemme osaaminen on muuttunut.

- Tutkimuksen pääalueena olivat tällä kertaa luonnontieteet. Edellisen kerran luonnontieteet olivat pääalueena PISAssa vuonna 2006. Tulosten esittelyssä keskeisin huomio kohdistuu näin ollen luonnontieteiden osaamiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin sekä näiden kehitykseen yhdeksän vuoden aikana. Myös PISA 2015 -tutkimuksen kahden sivualueen, lukutaidon ja matematiikan, tulosten kehityksestä saadaan luotettava kuva.

      

Ryhmäkoolla on merkitystä

Torstai 1.12.2016 - Matti Helimo, puheenjohtaja, OAJ Pirkanmaa

Keskustelussa ryhmäkoon merkityksestä oppimiseen on paljon yhteistä keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Samaan tapaan kuin jälkimmäisen on USA:ssa kerrottu olevan kiinalaisten salajuoni, löytyy Suomesta näkemyksiä, joiden mukaan pienemmät opetusryhmät ovat vain OAJ:n salajuoni osana edunvalvontaa.

Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisusarjan teos, Luokkakoko, nosti hiljattain jälleen esiin ryhmäkoon merkityksen oppimistuloksiin. Opetusalalla pyöriteltiin päitä, kun niin Aamulehti kuin Opetushallituskin vetivät kritiikittömästi mutkia suoriksi otsikoinneissaan. Lukija sai uutisoinnista mielikuvan, että ryhmäkoolla ei ole myönteisiä vaikutuksia oppimistuloksiin. Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin mm. suuressa opetusryhmässä valikoitunutta joukkoa oppilaita, jotka olivat valinneet ylimääräisen vieraan kielen tai musiikkipainotuksen.  Pienemmässä ryhmässä puolestaan oli oppilaita, joiden joukossa oli tehostetun tai erityisen tuen päätöksen saaneita. Maalaisjärjellä jo on pääteltävissä, että tässä tapauksessa valikoituneen suuremman ryhmän oppimistulokset ovat paremmat. Osaavat rehtorimme sijoittavat lähes poikkeuksetta – resurssien mukaan – pienempiin ryhmiin oppilaita, joilla on suurempi tuen tarve. Näin ollen pienemmissä ryhmissä ei välttämättä ole mahdollista päästä yhtä hyviin oppimistuloksiin. Niissä voidaan merkittävästi kuitenkin auttaa heikoimmassa asemassa olevien lasten mahdollisuuksia edetä elämässä ja opin tiellä. 

Tutkittaessa ryhmäkoon vaikutusta, tulee alkutilanteessa ryhmät muodostaa täysin sattumanvaraisesti pienempiin ja suurempiin. Näin muodostettujen ryhmien oppilaiden kehitystä pitäisi voida seurata pitkällä aikavälillä. Näistä lähtökohdista tehtyjen tutkimusten (esim. Ruotsista 2010-luvulla)  näytöt  ryhmäkoon merkityksestä lapsen elämään, aikuisikään saakka, ovat kiistattomia. Erityisesti pienemmästä ryhmästä hyötyvät ne lapset, jotka ovat syystä tai toisesta putoamassa kärryiltä. Sukupuolten vertailussa poikien oppimistulosten heikkeneminen korostuu suurissa luokissa. Sama tilanne on temperamentiltaan ujoilla lapsilla.  Näitä johtopäätöksiä korostettiin v. 2015 ilmestyneessä Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä Tulevaisuuden peruskoulu –raportissa.

Perusopetuksen ja lukion uudet opetussuunnitelmat korostavat yksilöllistä opetusta. Tavoite katoaa kauas horisonttiin kasvavissa ryhmissä.  Tilojen sisäilma heikkenee, melutaso nousee, mahdollisuus käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä vähenee. Nykyään on tavallista, että suurissa ryhmissä on useita erityisen tuen piirissä olevia oppilaita. He eivät saa tarvitsemaansa pedagogista tukea, koska opettajan aika ja voimavarat loppuvat.

OAJ Pirkanmaan pääluottamusmieskyselyn mukaan alueemme kuntien oppilaat ovat ryhmäkoon suhteen kaikkea muuta kuin tasa-arvoisessa asemassa perusopetuksessa ja lukioissa. Erot kuntien välillä ovat hälyttäviä ja eikä koulutuksellinen tasa-arvo toteudu. Tarkasteltaessa keskimääräistä ryhmäkokoa ala- ja yläluokilla, kuntien välillä on jopa 10 oppilaan ero, eivätkä 32 oppilaan ryhmät ole harvinaisia.

Kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa, niin myös ryhmäkokojen kanssa on todellisuudessa kyse rahasta. Satsaamalla koulutukseen, kasvatukseen ja tutkimukseen investoimme tulevaisuuteen.

faktalaatikko:

-opetusryhmien suositeltava enimmäiskoko perusopetuksessa on 20-25 oppilasta (Perusopetuksen laatukriteerit, OKM)

-yli 5000 oppilasta opiskelee yli 30 oppilaan ryhmissä perusopetuksessa

- OAJ: Yli puolet Suomen kunnista kasvattaa ryhmäkokoja tänä lukuvuonna

-Pohjoismaissa ja Virossa Suomea pienemmät ryhmäkoot OECD:n v. 2013 tutkimuksessa ( Suomi alakoulu 19,7  ja yläkoulu 16,46)

-Pirkanmaalla lv.2015-2016 ryhmäkoot keskimäärin  alakouluissa 14,5 – 24 oppilasta, yläkouluissa 16 – 26 oppilasta  ja lukioissa 14 – 27,1 -maksimiryhmäkoot alakoulu: Pirkanmaalla 17 - 32, yläkoulu: 19 – 32, lukio: 24  – 45 opiskelijaa  (OAJ Pirkanmaan kysely pääluottamusmiehille, vastaukset 13 kunnasta)

OAJ Pirkanmaan matkassa

Torstai 24.11.2016 - Tiia-Pauliina Niemi, OAJ Pirkanmaa tiedottaja

Viime perjantaina jokaisen pirkanmaalaisen opettajan postilaatikkoon kolahti Opettaja-lehti, jonka välissä oli OAJ Pirkanmaan liitelehtinen. Huomasithan sen?

Voit lukea sen myös täältä.

Lehtiliite sai tänä vuonna taitossa mahtavan, virkistavän ulkoasun liitutaulupohjineen. Liite tehtiin yhteistyössä Tredun kanssa ja taidokkaasta taitosta vastasi opiskelija Emmi Junkkari. Kerrassaan upeaa työtä.

Liitteen keskiaukeamalla pääset mukaan OAJ Pirkanmaan matkaan. OAJ Pirkanmaa tekee vuosittain paljon vaikuttamistyötä jäsentilaisuuksissa, kirjoittamalla ajankohtaisista koulutusasioista mediassa, näkymällä esimerkiksi koulutukseen liittyvillä messuilla sekä valtakunnallisesti tärkeissä tapahtumissa kuten vaaleissa nostaen esille koulutuskysymyksiä.

Moni OAJ Pirkanmaan jäsen kouluttautuu ja kokoustaa ympäri vuoden. Koulutusta on tarjolla niin OAJ:n järjestämänä esim. luottamusmiehille ja aluetoimijoille kuin myös alueyhdistyksen järjestämänä jäsenistölle. Tänä syksynä väkeä on koulutettu mm. esimiehille suunnatuissa koulutuksissa, kuntavaalikoulutuksessa sekä nuorille opettajille suunnatussa Jatko-Nopessa. Useita pirkanmaalaisia opettajia kokoustaa viikottain eri puolilla Pirkanmaata vaikuttaen siten alueellisesti tärkeisiin asioihin. Valtakunnallisesti päätöksiä tehdään OAJ:n valtuustossa, jossa pirkanmaalaisia vaikuttajia on paljon. Lisäksi pirkanmaalaisia valtuutettuja työskentelee OAJ:n hallituksessa sekä erilaisissa toimikunnissa.

OAJ Pirkanmaa toimii näkyvästi opettajien tukena. Tärkeää työssä on verkostoituminen alueemme erilaisten vaikuttajien ja toimijoiden kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esim. kansanedustajat, opiskelijat sekä paikalliset poliittiset päätöksentekijät.

Ajoittain rautaisen edunvalvontatyön lisäksi alueyhdistyksessä osataan juhliakin. Viimeksi olemme yhteisesti kokoontuneet juhlimaan noin vuosi sitten 5-vuotiasta OAJ Pirkanmaata.

Tärkeää järjestötyössä on osallistuminen ja sen kautta vaikuttaminen. Lähde mukaan oman paikallisyhdistyksesi tai alueyhdistyksesi toimintaan. Kysy toiminnasta yhteysopettajaltasi, hän kertoo lisää!

OAJ olemme me. Sinua tarvitaan! 

Kuntavaalit 2017 - koulutuksen kohtalon vaalit

Torstai 25.8.2016 - Arto Kauppinen, alueasiamies

Olin seuraamassa heinäkuussa Suomi Areenalla paneelikeskustelua ”Kaiken takana on opettaja”. Panelistit nostivat esille omia tärkeimpiä opettajiaan.  Muistikuvat olivat hyvin eläviä, vaikka aikaa oli kulunut vuosikymmeniä.  Jälleen palautui mieleen, kuinka suuri merkitys omalla opettajalla voi ollakaan.  Tämä oli mieluisaa kuultavaa kuuntelijajoukolle,  joista valtaosa taisi olla opettajia. Toinen paneelin vetäjistä,  järjestömme puheenjohtaja Olli Luukkainen, nosti tilaisuudessa esille  keskustelun teemaan liittyen  OAJ:n keväällä teettämän kyselytutkimuksen opettajien ammattikuvasta ja arvostuksesta.

Vastaajina oli noin 2000 suomalaista  ja 1450 opettajaa vertailuryhmänä.  Huolestuttavaa  oli, että molemmissa ryhmissä opettajantyön arvostuksen nähtiin vähentyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta vastaajat luottavat edelleen opettajien osaamiseen ja vastuullisuuteen.  Suomen nouseminen oppimisvertailujen kärkimaaksi nähtiin suurelta osin taitavien opettajien ansioksi. Ja kun eri ammatteja laitettiin arvojärjestykseen, niin opettajat olivat lähes podiumilla – edellään vain lääkärit, poliisit ja sairaanhoitajat.

Mikä sitten vie pohjaa opettajien työltä ja koulutuksen laadusta?  Vastaajat nostivat syyksi koulutukseen kohdistuneet leikkaukset viime vuosina. Tämä viesti on äärimmäisen ajankohtainen juuri nyt.  Huhtikuussa 2017 kuntavaaleissa valitaan valtuustot, joiden tärkein tehtävä on huolehtia kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta.  Taustalla on tietysti vuoden 2019  SOTE-uudistus, joka vie sosiaali- ja terveydenhuollon maakunnalliselle tasolle päätettäväksi.

Uusiin valtuustoihin tarvitaan luonnollisesti asiantuntemusta liittyen tärkeimpiin päätettäviin asioihin.  Siksi on tärkeää, että kevään vaaleihin saadaan runsaasti opettajataustaisia ehdokkaita. Ehdokasasettelu on nyt käynnistymässä.  OAJ:n paikallisyhdistykset ja OAJ Pirkanmaa antavat opettajaehdokkaille kaiken mahdollisen taustatuen. Rohkeasti mukaan ehdokkaaksi ja vaikuttamaan!

Näin voidaan vaikuttaa siihen, ettei kunnissa ainakaan päättäjien tietämättömyyden vuoksi sorruta koulutuksessa kohtalokkaisiin hätäratkaisuihin.  Ajankohtaisena esimerkkinä tästä on monessa Pirkanmaan kunnassa  ylisuuriksi paisuvat ryhmät päiväkodeissa ja kouluissa. Uusien opetussuunnitelmien kirjaukset  yksilöllisestä oppimisesta jäävät silloin vain paperille. Tunnettu tosiasiahan on, että vain riittävän pienissä opetusryhmissä voidaan taata yksilöllinen oppiminen.

TAMPEREEN KONSERVATORIO TARVITSEE UUDEN SUUNNAN

Maanantai 30.5.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj. sekä Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa, alueasiamies

Tampereen konservatorio on yli 80 vuotta tarjonnut korkeatasoista opetusta niin harrastajille kuin ammattilaisillekin. Nykyään Pyynikintorilla opiskelee yli 1000 musiikkileikkikoulun, musiikkiopiston ja ammatillisen toisen asteen oppilasta ja opiskelijaa. Pyhäjärven rannassa puolestaan opiskelevat vastaavien tasojen tanssinopiskelijat ja Hämeenpuistossa toisen asteen musiikkiteknologit.

Nyt konservatoriolta on kantautunut erikoisia ja ikäviä uutisia: Taiteen perusopetuksen musiikin oppilaiden lukukausia lyhennettiin yllättäen ja kesälaitumet kutsuivat jo 20.5.2016. Syksylläkin aloitetaan vasta syyskuun alkupäivinä. Oppilaitoksen pitäisi antaa taiteen perusopetusta laaja oppimäärä. Opettajien työehtosopimuksessakin sanotaan, että opetusta on vähintään 35 viikkoa ja ns. muuta työtä enintään 3 viikkoa. Tanssinopiskelu  vielä onnistuu, mutta musiikin opettajat ovat lomautettuina!  Osa siis jopa neljä viikkoa vuoden 2016 aikana!

Konservatorion toiminta herättää monia kysymyksiä: Toteutuvatko luvatut opetuksen määrät musiikkiopistossa? Miten käy valtionrahoituksen, joka ko. opetukseen tulee ”korvamerkittyinä” valtionosuustunteina. Periikö opetus- ja kulttuuriministeriö 4 viikon rahoituksen takaisin, jos oppilaitos vähentää opetusta 3 viikkoa ja lisäksi vielä yksi ns. muun työn viikko on lomautuksia? Jatkuuko tämä kierre nyt joka vuosi? Miksi vanhemmille ei kerrottu todellista syytä opetuksen vähenemiseen, vaan Wilma-viestissä kerrottiin vain opetuksettomista viikoista?

Tämän surullisen tilanteen  perussyy on ammatillisen 2. asteen koulutuksen rahoitusongelma. Oppilaitoksessa on ollut jo vuosia musiikkialan perustutkinto-opiskelijoita ylipaikoilla ja siihen on saatu ylimääräistä valtionapua. Ammatillisen koulutuksen tulevaisuuteen kuuluu rahoituksen merkittävä väheneminen muutoinkin, joten oli aivan odotettua, että avustusta ei enää tullutkaan. Vanhempien maksamilla musiikkiopiston lukukausimaksuilla toimintaa ei saada pyöritettyä, vaan taiteen perusopetuksen suurin rahoitus tulee valtiolta. Seuraavaksi suurimpina rahoittajina toimivat oppilaiden kotikunnat, suurimpana Tampereen kaupunki. Eniten lomautukset ja opetuksen väheneminen kirpaisevat oppilaita sekä vanhempia, kun kesken kevään oppilaitos ilmoitti myös nostavansa lukukausimaksuja.

Luonnollisesti konservatorion toiminta on suuresti vaikuttanut henkilöstön jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Ongelmia on alkanut ilmetä. Nyt tarvitaan viisaita päätöksiä ja uusi suunta tulevaisuuteen.

Koulutusleikkauksia ei saa kääriä karkkipapereihin

Maanantai 16.5.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Tampere päätti karsia oppituntien määrää peruskoulussa. Luokilla 3–6 ollaan jatkossa valtakunnallisessa minimimäärässä, mikä on imagotappio koko kaupungille. Kun lapsi syntyy johonkin koulutusmyönteisempään kuntaan hän saattaa peruskoulun aikana saada yhden lukukauden verran enemmän opetusta kuin tamperelaislapsi, jolle tarjotaan vain minimitunnit. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu, sillä jatko-opinnoissa molemmat hakevat samoihin oppilaitoksiin.

                      Positiivista Tampereen päätöksessä on se, että säästynyt raha on syksyllä tarkoitus sijoittaa oppilaiden jakotunteihin, joilla opetusryhmiä voidaan jakaa pienemmiksi. Hienoa, että ryhmäkoko vihdoin nähdään tärkeänä asiana eikä enää tarvitse kiistellä sen merkityksestä koulutuksessa ja kasvatuksessa. Ongelmallista kuitenkin on, että jakotunnit on jo aiemmin leikattu Tampereelta(kin) lähes kokonaan. Nyt sitten leikataan opetuksesta, jotta voidaan saada edes vähän lisää jakotunteja.
Ei voi välttyä vertaukselta satuun hölmöläisen peitonjatkamisesta.

Tampereelle tulee perusopetukseen ensi lukuvuodelle satoja oppilaita enemmän kuin tänä vuonna, ja opettajia on useita kymmeniä vähemmän. Tilanne on lapsille ikävä, kun samalla vielä leikataan opetuksen määrää. Huomionarvoista on, että opetustuntien leikkaus on tehty toistaiseksi ja panostus jakotunteihin vain vuodeksi. Pelkona on, että seuraavaksi leikkauslistalla ovat taas jakotunnit.

Oppilaiden vanhemmille olisi nyt kaunistelematta tunnustettava, että leikkauksilla on vaikutus opetuksen laatuun ja tamperelaisten lasten tulevaisuuteen. Valtion ryhmäkokorahojen leikkaus jätti ison loven perusopetuksen määrärahoihin. Osa kunnista on jo kuitenkin tehnyt arvovalinnan, jossa ryhmäkokorahat on korvattu kunnan omasta budjetista. Kuntavaalit ovat edessä alle vuoden päästä, ja silloin on kuntalaisilla taas mahdollisuus vaikuttaa arvovalintoihin.

Lisäbudjetti olisi ainoa vastuullinen ratkaisu Tampereen perusopetuksen tilanteeseen. Taloustilanne on tiukka, mutta koulutukseen ja kasvatukseen satsaaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja tuottaa rahat moninkertaisesti takaisin.

Eskarilaisten perheille annettava mahdollisuus valita

Maanantai 18.4.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj. sekä Eira Viitanen, OAJ Pirkanmaa, LTOL jaos pj.

OAJ Pirkanmaa on huolestuneena seurannut Tampereen kaupungin suunnittelemia muutoksia esiopetusikäisten lasten esiopetuksen ulkopuolisen ajan sekä 1-2 luokkalaisten lasten aamu- ja iltapäiväkerhon järjestämisessä (ns. Eppu–kerho). Tampere tulee ohjanneeksi esiopetusikäisten lasten vanhemmat automaattisesti valitsemaan kerhotoiminnan, jättämällä kertomatta muista lain mukaisista vaihtoehdoista. Vastauksessaan Heidi Rautiaiselle (AL 12.4.2016) Kristiina Järvelä ja Tuija Viitasaari eivät tuo esiin, miten perheiden on mahdollista halutessaan valita lapselleen lain mahdollistama varhaiskasvatuspalvelu esiopetusajan ulkopuolella, kerhotoiminnan sijaan. 

Esiopetusta järjestettäessä tulee ottaa huomioon, että siihen osallistuvilla lapsilla on mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuspalveluja, joihin heillä esiopetuksen lisäksi on subjektiivinen oikeus. Myös 1.8.2016 voimaan tuleva osa varhaiskasvatuslaista määrää, että lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on lapsen edun mukaista. Lisäksi sitä on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan lapsen vanhempien toivomassa muodossa.

Perusopetuslain mukaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on kodin ja koulun kasvatustyön-, lapsen tunne-elämän kehityksen- ja eettisen kasvun tukeminen. Toiminnan tulee olla osallistavaa, edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, ennaltaehkäistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä. Tällä hetkellä erityisesti iltapäivätoiminta on vaarassa muodostua massatoiminnaksi, jossa esimerkiksi 150 5–9 -vuotiasta lasta toimivat samoissa tiloissa. Mahdollistaako järjestely eri-ikäisten lasten mahdollisuuden lepoon ja mielekkääseen toimintaan?

Ei voi välttyä ajatukselta, että muutos on ainoastaan säästötoimenpide ja pahimmillaan tehty ilman kuntapäätöksiltä edellytettävää lapsivaikutusten arviointia.

Pirkanmaan yleissivistävät opettajat antoivat näkemyksensä työajan pidennykselle

Sunnuntai 10.4.2016 - Arto Kauppinen, OAJ Pirkanmaa alueasiamies

Loppukevään aikana tehdään merkittäviä päätöksiä opettajiakin koskien. Työmarkkinajärjestöt - myös oma OAJ:mme - neuvottelevat parhaillaan ns. kilpailukykypaketin soveltamisesta eri aloilla.  Meitä opettajia kiinnostaa etenkin se, kuinka sovittu 24 työtunnin lisäys tulee osaksi työaikaamme. OAJ Pirkanmaa halusi selvittää tätä kysymystä yleissivistävien opettajien osalta laajalla sähköisellä kyselyllä. Vastaajien määrä nousi korkeaksi, peräti 1427 jäsentä halusi kertoa näkemyksensä. Eniten vastaajia oli peruskoulusta, noin 70% kaikista. Loput vastaajat tulivat lähinnä lukioista. Muutamia vastaajia saatiin vielä esiopetuksesta ja yleissivistävästä aikuisopetuksesta.

Voidaan todeta, että kyselyn tulokset tässä laajuudessa heijastavat hyvinkin tarkkaan koko yleissivistävän opettajakunnan näkemyksiä Pirkanmaalla. Korkeasti koulutetut opetusalan ammattilaisemme osallistuivat luontevasti päätöksentekoon jo sen valmisteluvaiheessa. Parhaimmillaan tämän tyyppinen osallistaminen lisää luottamusta edustajien ja edustettavien välillä.  Samalla neuvottelijamme saavat työaikaratkaisuun arvokasta tietoa kentän tuntemuksista. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa tämän erinomaisesti.

Kyselyssä oli kolme valmista vaihtoehtoa, joihin lisätyöaika kohdistettaisiin. Ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi käyttää lisätyöaika korvamerkitysti opettajan ja oppilaan/opiskelijan kohtaamiseen (Kyllä 70 %, ei 30 %). Toiseksi eniten sai kannatusta sijoittaa lisätyöaika YT-aikaan pitkin lukuvuotta (K 52 %, E 48 %). Selvästi eniten Pirkanmaan yleissivistävät opettajat vastustivat vaihtoehtoa, jossa lisätyö käytettäisiin kokonaisiin lukuvuoden suunnittelupäiviin elokuussa (K 37 %, E 63 %). Johtopäätös kyselystä tältä osin on selvä: yleissivistävät opettajat haluavat lisätyön sijoitettavan nykyisten työpäivien yhteyteen, eivätkä hyväksy lisätyöpäiviä - eikä kesäkeskeytyksen lyhentämistä.

Kävin läpi myös jäsentemme antamat vapaat vastaukset. Niissä esitetyt kommentit antoivat lisävalaistusta vaihtoehtovastauksille. Monet opettajat kokivat, että he tekevät paljon enemmän yksilöllistä oppilaan kohtaamiseen liittyvää työtä (esimerkiksi vanhempainvartit) kuin siitä maksetaan. Myös YT-aika venyi monen vastaajan mielestä huomattavasti suuremmaksi kuin mistä heille maksetaan. 

Muutoin vapaat vastaukset tiivistyvät käsitteeseen ”räätälöity ratkaisu”. Haluttiin, että lisäaika voitaisiin käyttää jopa koulujen tasolla yksilöllisesti järkeväksi katsottuun työhön. Paljon sai kannatusta sekin, että opettaja voisi lisäajan sisällä kehittää osaamistaan yksilöllisesti (esimerkiksi oman oppiaineen hallinnan suhteen, digitalisaatio). Muita vähemmän mainittuja ehdotuksia olivat: työlään asiakirjatyön resurssointi (esimerkiksi erityisopettajilla HOJKS), työaikapankin rakentaminen (opettajat keräävät lukuvuoden mittaan vaaditun lisätyön yksilöllisesti), jakotunteihin, tukiopetukseen, uudistuneiden ja uudistuvien ylioppilaskokeiden aiheuttamaan lisätyöhön ja ryhmänohjaukseen

Perusopetuksen säästöt romuttavat tasa-arvon

Lauantai 26.3.2016 klo 12.00 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa puheenjohtaja

Suomalainen koulutus on tunnustettu korkeatasoiseksi. Viime vuosina oppimistulokset ovat kuitenkin heikentyneet. Keväällä 2015 julkaistiinkin ”Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun!” –hankkeen loppuraportti. Laatijoina olivat 45 asiantuntijaa opetusministerin johdolla. Raportissa todettiin koulutuksella olevan vahva vaikutus kansantalouden kasvuun. ”Korkealaatuisen opetuksen mahdollistava perusopetuksen resursointi on taattava tulevaisuudessa. Ryhmäkokojen pienentämistä tulee jatkaa riittävällä resursoinnilla, ettei opetusryhmien koko pääse kasvamaan nykyisestä.”

Raportti tuo esiin opetusryhmien koon vaikutuksen oppimistuloksiin. Eniten sopivan kokoisesta ryhmästä hyötyvät heikoimmassa asemassa olevat oppilaat. Tulokset olivat käytettävissä hallitusohjelmatyössä viime keväänä. Hallitus kuitenkin päätti, osana massiivisia koulutussäästöjä, leikata myös perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetut erityismäärärahat.

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa oppilaiden vähimmäistuntimäärä ei 222:sta noussut, vaikka siitä paljon puhetta pidettiinkin. Paikalliset tunti- ja ryhmäkokopäätökset ovat opetuksen järjestäjien eli kuntien käsissä. Yhden vuosiviikkotunnin vähennys tuntijaosta tarkoittaa käytännössä perusopetuksen leikkaamista kahdella kouluviikolla. On syytä olla huolissaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisestä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. Kunnilla ei ole juurikaan muuta kohdetta säästää kuin kasvatus ja opetus. Koulutus nähdään usein vain kulueränä, eikä investointina tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ei enää nykyään toteudu. Kuntien välillä lasten opetusmäärissä voi olla kokonaisen lukukauden ero ja ryhmäkoko toisen koulun luokassa kaksinkertainen. Erityisopetusta ei ole tarjolla tai sitä ei anna kelpoinen opettaja. Jakotunteja, joissa opetusryhmä on jaettu kahtia, on vähennetty. Tämä eriarvoisuus on opiskelijalla myöhemmin perintönä 2. asteen koulutuksessa.

Tampereen perusopetuksen säästöt ensi lukuvuodelle ovat herättäneet pelkoa ja hämmennystä. Syksyllä siirrytään uuteen opetussuunnitelmaan, jossa painotetaan yksilöllisyyttä, ilmiöpohjaista oppimista, monipuolisia opetusmenetelmiä sekä oppimisympäristöjä ja oppiainerajat ylittävää opetusta. Tampereella perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan kasvavan ensi vuonna n. 600 oppilaalla ja ryhmäkokorahojen miljoonaleikkausten seurauksena opettajia palkataan useita kymmeniä vähemmän. Syntyy jättiluokkia, jonne sijoitetaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Monen lapsen luokka yhdistetään toiseen ja oppilasmäärä kaksinkertaistuu.

Päättäjien olisi hyvä jalkautua kouluille katsomaan tilannetta ja kuunnella viestejä kouluilta ennen kuin jäljellä olevat resurssit jaetaan. Perusopetuksen laadun heikkenemisen estämiseksi tulisi laatia lisäbudjetti. Tarvitaan kykyä nähdä vaalikautta pidemmälle ja aidosti miettiä, tuoko koulutuksesta ja osaamisesta leikkaaminen Suomelle pitkällä aikajänteellä kilpailukykyä.

Valtio sijoittaa Talvivaaraan taas kerran kevään aikana ryhmäkokorahojen verran. Kyse on loppujen lopuksi arvovalinnasta.

OAJ:lla ei ole lakkohalukkuutta

Lauantai 16.1.2016 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Lännen Median laajan työmarkkinakyselyn jälkimainingeissa oli AL:ssä 14.1. otsikko: ”Sivistystyönantajat: OAJ:n lakkohalu hämmästyttää”. Tästä saattoi saada käsityksen, että Opetusalan Ammattijärjestöllä olisi halukkuutta lakkoon. Näin ei todellakaan ole, vaan OAJ:llä on mitä suurimmassa määrin halu sopia. Se ei kuitenkaan voi hyväksyä epäoikeudenmukaista ratkaisua, joka maksattaisi laskun matalapalkkaisilla naisilla ja rajaisi vapaata sopimisoikeutta. Kaiken kaikkiaankin hallituksen kilpailukykypaketistaan saamista, kolmikannan ulkopuolisista, lausunnoista 62% oli kielteisiä tai kriittisiä ja 7% positiivisia. Huomionarvoista on myös, että v.2015 julkisen sektorin palkkasumma pieneni samalla kuin yksityisen kasvoi.

Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen totesi: ”Pakkolakien vaikutukset eivät kohdistuisi juuri lainkaan järjestön jäseniin.” Tosiasiassa esim. vuosilomien lyhentäminen koskisi OAJ:n jäsenryhmistä rehtoreita, päiväkodinjohtajia, lastentarhanopettajia ja eräitä ammatillisen koulutuksen opettajaryhmiä. Pidemmillä vuosilomilla työnantaja on aikanaan ostanut yksityistä sektoria matalammat palkankorotukset. Sairausajan palkan leikkaaminen vaikuttaisi merkittävästi juuri opetusalalla. Opettajan ammatissa etätyö ei juurikaan ole mahdollista ja taudit tarttuvat lasten kanssa työskennellessä. Monet päiväkodit, koulut ja oppilaitokset ovat lisäksi home- tai sisäilmaongelmien vuoksi jo työympäristöinä sairastuttavia.

Sivistystyönantajat perää OAJ:lta ratkaisuehdotuksia. OAJ on pyrkinyt aktiivisesti hakemaan neuvotteluratkaisua. Järjestö julkaisi myös syksyn aikana neljä erillistä normienpurkuesitystä opetusalalle. Tavoitteena kohdentaa vähenevät resurssit tärkeimpiin asioihin eli kasvatukseen ja opetukseen.

Hassinen on oikeassa siinä, että toimet ovat Suomen tilanteen vakavuuden takia välttämättömiä. Lakkoja ei todellakaan tarvita, vaan yhteistyötä ja sopimista. Hallituksen pakkolakiesitykset sisältävät lähes yksinomaan EK:n tavoitteita ja Sivistystyönantajat on EK:n jäsenliitto. Pakkolakiesitysten pois vetäminen palauttaisi aidon neuvotteluasetelman ja merkittävästi parantaisi mahdollisuuksia yhteiskuntasopimukseen pääsemiseksi.

Koulutuspäätökset pois amatööreiltä

Keskiviikko 9.12.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Keskeisimpään tulevaisuusinvestointiimme, koulutukseen, on kohdistettu miljardien leikkaukset ja lisää on tulossa. Koulutuslupaukset petettiin heti kevään vaalien jälkeen. Ikäviä päätöksiä perustellaan paradoksaalisesti sillä, että emme voi jatkaa velaksi elämistä ja maksattaa laskua tulevilla sukupolvilla. Kuitenkin juuri niin ollaan nyt tekemässä. Hallituksella on ollut käytössä yhden totuuden tiedotusstrategia. Maailman kuuluisimpiin intellektuelleihin lukeutuvan kielitieteilijä Noam Chomskykin totesi syksyllä Suomen hallituksen leikkauspolitiikasta: “Koulutuksesta leikkaaminen on itsestään vääryys ja se on myös huomattavan vaarallista yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Väistämätön tosiasia on, että Suomen taloustilanne on kriittinen. Maailman talousfoorumin WEF:n maailman kilpailukykyvertailussa putosimme sijalle 8. Perusopetuksessa olimme paras maa ja palkkojen muodostumisen joustavuudessa pidimme perää sijalla 140. Jälkimmäisestä sijoituksesta nousi iso haloo, mutta vähissä olivat koulutuksen puolustuspuheenvuorot – saati peukutukset opetusalan ammattilaisille.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut maailman tehokkaimpia ja meillä on jo vuosia ollut maailman tehokkaimmat opettajat. Verraten vaatimattomilla panostuksilla olemme saaneet huippuoppimistuloksia. Ainakin yhdessä asiassa Suomi on siis kilpailukyvyn suhteen kärjessä ja se ollaan nyt valmiit lyhytnäköisesti romuttamaan. Samalla kansalaisia sumutetaan käyttämällä harhaan johtavia termejä. Hallitus esimerkiksi “kehittää” kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta, vaikka todellisuudessa se leikkaa sieltä satoja miljoonia euroja. 300 miljoonan satsaaminen sinänsä hyviin koulutuksen kärkihankkeisiin ei riitä, kun opetuksen kivijalka on ensin murennettu 3 000 000 000 euron leikkauksilla. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku, sano jo Paasikiviki.

Koulutus on investointina erittäin tuottava. Työelämän rakennemuutokseen vastaaminen, työn tuottavuuden lisääminen ja sitä kautta velkaantumisen vähentäminen edellyttävät päätöstä investoida osaamiseen ja koulutukseen nykyistä enemmän – ei vähemmän.  OECD:n laskelmien mukaan yhden euron panostus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin.

Kuntatalouden tervehdyttäminen pitää aloittaa rakenteellisista uudistuksista ja kuntauudistusta on jatkettava. Kunnista yli puolet on pieniä, alle 6000 asukkaan kuntia, joiden hallinto, hallintorakennukset ja päätöksentekoelimet syövät varoja kuntalaisten peruspalveluista. OAJ on toimittanut syksyn aikana neljä norminpurkuesitystä opetusministerille niistä kuntataloutta heikentävistä lakisääteisistä tehtävistä ja velvoitteista, joista kasvatus- ja opetussektorilla voitaisiin luopua vaarantamatta lasten tai nuorten oikeuksia. Ammatillisessa koulutukseen sijoitetusta eurosta enää vain noin 50 senttiä menee itse asiaan eli opetukseen. Tuo kehitys on katkaistava.

Hallitusohjelmassa tavoitellaan perusopetuksen osalta koulutuksellista tasa-arvoa ja oppimistulosten paranemista. Todellisuudessa tasa-arvo on kuitenkin romahtanut ja kuilu hyvien ja huonojen koulutuksenjärjestäjien välillä kasvaa. Ryhmäkojen pienentämiseen kohdistetun erityisavustuksen leikkaus on täydellisessä ristiriidassa hallituksen oman tavoitteen kanssa. Mikäli ryhmäkokorahasta luovutaan kokonaisuudessaan, menetetään viime vuosina saavutettu kehitys perusopetuksen ylisuurien opetusryhmien määrässä. OAJ on laskenut, että suunniteltu leikkaus tarkoittaa noin 900 opettajan vähentämistä ja heidän oppilaidensa sijoittamista olemassa oleviin ryhmiin. 

Pirkanmaalla on ryhmäkokojen suhteen maan huonoin tilanne. Tulevaisuuden peruskoulu –selvitys osoittaa, että ryhmäkoolla on ratkaiseva merkitys mm. oppimistuloksiin, erityisesti heikoimmin pärjäävien oppilaiden kohdalla. Myöskään hallitusohjelman tavoittelema oppimis-tapojen ja -ympäristöjen modernisointi ei ole mahdollinen ylisuurissa opetusryhmissä.

Koulutuksellisen tasa-arvon murentuessa on tarkkaan arvioitava, voiko perusopetus ylipäätään jäädä kuntien vastuulle. Kun sote-palvelut poistuvat kuntien velvollisuuksista, ei tulevien leikkausten kohteeksi jää muita merkittäviä kohteita kuin koulutus. Käytäntö on osoittanut, että liian monen kuntapäättäjän kompetenssi ei riitä kasvatuksesta ja opetuksesta päättämiseen. Valitettavan usein kuulee tärkeitä oppilaiden tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä kunnanvaltuustoissa tehdyn pohjalta: “Kun minä olin koulussa, meitä oli 40 oppilasta ja kaikki sujui hyvin.” Ruotsissa entinen opetusministeri Jan Björklund on vaatinut perusopetuksen siirtämistä valtiolle. Hän sanoi kunnallispoliitikkojen olevan amatöörejä, jotka eivät osaa hoitaa koulutusasioita. “Se on liian vastuullinen ja vaativa tehtävä heille.” Mikäli valtio ottaisi Suomessa perusopetuksen hoitaakseen, tulisi koulutuksen saavutettavuuteen kiinnittää erityistä huomiota.

Ajat ovat vaikeat ja päättäjiltä tarvitaan kykyä nähdä kokonaisvaltaisesti pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on viime kädessä arvovalinnoista. Suomi vahvistaa puolustyskykyään hankimalla hävittäjiä 10 miljardilla, epäonnistuneet helikopterikaupat maksoivat 350 miljoonaa, tehottomiksi todettuja yritustukia maksetaan arviolta 800 miljoonaa, Talvivaaran kaivokseen on jouduttu pumppaamaan satoja miljoonia, maataloustuet jne. Rahaa siis löytyy, kunhan kohde nähdään riittävän tärkeäksi. Kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen alasajo ei ole missään oloissa perusteltua ja se vain siirtää velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. 

EK:n ja hallituksen kannettava vastuunsa työmarkkinoilla

Keskiviikko 2.12.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

EK:n rooli viimeaikaisissa työmarkkinatapahtumissa on jäänyt liian vähälle huomiolle. Vuosikymmeniä työmarkkinajärjestelmämme on perustunut kolmikantaan ja yhdessä sopimiseen. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat valtion kanssa yhdessä luoneet pohjan vaurastumisellemme. Sopimuspohjainen työmarkkinapolitiikka on luonut pitkäaikaista ennustettavuutta.

 

2000-luvulla työnantajaliiton linja on muuttunut. On haluttu irti keskitetystä ratkaisuista liittotasolle ja edelleen yrityksiin. Keväällä hallitus muutti vakiintunutta toimintamallia. Suomen valtiontalouden tila ja kova velkaantumisvauhti sai hallituksen hakemaan 15% kilpailuhyppyä. Se koostuisi paikallisen sopimisen lisäämisestä, maltillisista palkkaratkaisuista ja 5% yksikkökustannusten alentamisesta.

 

Hallituksen esitys yhteiskuntasopimukseksi sisälsi lähes yksinomaan työnantajien tavoitteita. EK sai tikkarin lähes vastikkeetta ja oli näin hallituksen päätöksellä vapautettu joustovelvoitteesta. Aiemmin työmarkkinoilla oli totuttu, että neuvottelupöydässä oli molempien osapuolien tavoitteita, joista sopimus oli kompromissi. Hallitus ilmoitti neuvottelujen tavoitteet ja aikarajat, jotka työmarkkinoita vähänkään tuntevat tiesivät epärealistisiksi. Alkoi ”tiedotussota”, jossa voimakkaasti luotiin mielikuvaa jäykästä ay-liikkeestä, joka on kehityksen jarruna eikä ymmärrä valtiontalouden tilaa. Palkansaajajärjestöjä demonisoitaessa unohdettiin niiden positiiviset saavutukset sekä kolmen työntekijäkeskusjärjestömme yli kaksi miljoonaa jäsentä.

 

Liian vähälle huomiolle mediassa jäi EK:n julkistama sääntömuutos, jonka mukaan se ei ole enää huhtikuun 2016 jälkeen tekemässä keskitettyjä palkkaratkaisuja. Samalla järjestö paalutti yhteiskuntasopimustavoitteensa. AKT ilmoitti siirtyvänsä EK:n linjoille ja keskittyvänsä v. 2017 liittokierrokselle. Samalla AKT odotetusti toisti, että se ei ole mukana yhteiskuntasopimuksessa, joka on epätasapainoinen ja sisältää yksinomaan työnantajapuolen tavoitteita.

 

Postin ratkenneessa työehtokiistassa EK:n jäsenjärjestö PALTA ajoi äkkirysäyksellä, sinällään välttämättömiä, rakenteellisia muutoksia. Se olisi tarkoittanut 30% heikennyksiä työehtoihin. EK ei vaatinut jäsenliittoaan noudattamaan TyKa-sopimusta, jota PALTA itse oli osaltaan ollut tekemässä. Ulospäin näytti, että valtio-omisteinen yhtiö, jonka omistajaohjauksesta vastaa pääministeri, pyrki murtamaan laillista työtaistelua rikkureilla ja vuokratyövoimalla. Kyse oli siis paljon muustakin kuin vain Postin työehdoista.

 

Työmarkkinatilanne on tällä hetkellä poikkeuksellinen ja kimurantti. On väärin vetää mutkia suoriksi tai julistaa vain yhtä totuutta. Ei voi olla niin, että jatkossa eduskuntavaalien tulos ratkaisee työmarkkinakysymykset. Työntekijäjärjestöt ovat AKT:ta lukuun ottamatta halukkaita sopimaan ja jatkamaan neuvotteluja. Jos ja toivottavasti kun neuvottelutulos syntyy, arvioi kukin osapuoli sopimuksen sisältöä ja sen kattavuuden riittävyyttä. Jos pakkolait viedään eteenpäin, on ensi vuonna varmuudella luvassa todella myrskyisä työmarkkinasyksy. EK on arvioinut liittokierrosten ketteröittävän sopimista, nyt on käymässä kuitenkin täysin päinvastoin.

 

Yhteiskunnan etu vaatii viisautta hallitukselta, työnantaja- sekä työntekijäjärjestoiltä. Akavan Sture Fjäderin sanoin: Sopimisen tie on aina paras tie.

Opettajalle aikaa opettaa ja rehtoreille johtaa

Keskiviikko 2.9.2015 - Matti Helimo, OAJ Pirkanmaa pj.

Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi normien purkaminen ja kuntien velvoitteiden vähentäminen kustannusten pienentämiseksi. Tätä järkevää ja kannatettavaa tavoitetta tukeakseen OAJ on antanut "norminpurkutalkoisiin" omat ehdotuksensa. Tavoitteena on, että aikaa varsinaiseen opettamiseen jäisi enemmän. Viime vuosina opettajille on lisätty suuri määrä töitä, joiden hoitaminen tulisi ensisijaisesti olla muiden ammattiryhmien tehtävänä (psykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat). Erilaisten kaavakkeiden ja suunnitelmien tekeminen kuormittaa opettajia kaikilla asteilla. Opetusta koskevat lait on Suomessa kirjoitettu yleisluonteisiksi ja väljiksi, mutta soveltamiseen liittyy myös hankaluuksia ja turhaa paperityötä. Normien tarkoitus pitää olla toiminnan sujuvoittaminen ja kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ei hankaloittaminen.

Kouluilta vaaditaan tällä hetkellä jokaiselta erikseen suunnitelmia, joiden sisältö on pääosin määritelty valtakunnallisin säädöksin. Jokainen koulu joutuu itse laatimaan mm. yhdenvertaisuus- ja kiusaamisen vastaiset suunnitelmansa. Tilalle tulisi saada valtakunnallisia malleja, joita täsmennettäisiin tarvittaessa kuntakohtaisesti. Tämä parantaisi oppilaiden oikeusturvaa. Samalla opettajien ja rehtorien aikaa vapautuisi paperityöstä perustyöhön, opetukseen ja koulun pedagogiseen johtamiseen. 

Esimerkkejä opettajien ja rehtorien kasvaneesta paperityömäärästä olisi helppo antaa vaikka kuinka monta, seuraavassa yksi: Eräässä Pirkanmaan kunnassa tukiopetus kirjataan sisältöineen sähköiseen järjestelmään jokaisesta osallistuvasta oppilaasta aina erikseen. Tämän jälkeen opettajan on vielä kirjattava (palkka saadakseen) toiseen järjestelmään tuo tunti. Yhtä aikaa tukiopetusta on leikattu niin, että opettaja voi sitä antaa korkeintaan 0,5 tuntia per viikko. Opetukseen ja raportointiin käytetyn ajan suhde ei todellakaan järkevä.

Opetusalallakin normeja on tarpeen ja mahdollista poistaa, mutta on myös normeja, joita on tarpeen kiristää. Uusillekin normeille on tarvetta vaikkapa ryhmäkokoon, lähiopetuksen määrään ja opettajarekisteriin liittyen. Nämä ovat ennen kaikkea tasa-arvokysymyksiä. Hallitusohjelmassakin tavoitellaan opettajan voivan jatkossa enemmän keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen. Samaan aikaan maassamme kuitenkin leikkauksilla kasvatetaan ryhmäkokoja eli toiminta on täydellisessä ristiriidassa tavoitteen kanssa.

Koulutukseen sijoitetusta eurosta enää vain 60 senttiä menee opetukseen, summan jatkuvasti vähetessä prosentin vuosivauhtia. Häviävä raha katoaa enenevissä määrin seiniin ja muille hallinonaloille. Tilapalvelujen kasvavia voittoja kannattaisikin nostaa julkiseen valokeilaan. Väheneviä resursseja on käytettävä mahdollisimman järkevästi. Opettajien on nyt saatava keskittyä kasvatukseen sekä opettamiseen ja johtajien johtamiseen.

#Koulutuslupauksesta tulikin koulutuspetos

Tiistai 2.6.2015 - Matti Helimo

Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus pettivät härskisti lupauksensa, että koulutuksesta ei enää tulevalla vaalikaudella leikata. Ennen vaaleja Sipilä, Soini ja Stubb poseerasivat #koulutuslupaustensa kanssa. Opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan ammattilaiset eivät tienneet itkeäkö vai nauraa, kun Sanni Grahn-Laasosen 4 viikkoa sitten pitämä vappupuhe: "Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta. Paras investointi tulevaisuuteen on panostus lapsiin, nuoriin ja osaamiseen" linkitettiin uutiseen, jossa tuore opetusministeri puolusti hallituksen yli puolen miljardin koulutusleikkauksia. "Tarvitaan laadukasta varhaiskasvatusta ja laadukasta perusopetusta. Pieni Suomi ei saa jäädä koulutuksen kehittymisessä muista jälkeen", Grahn-Laasonen julisti äänestäjille.

Suurin osa säästöistä keskittyy 2. asteelle. Reikää porataan myös kivijalkaan, joka osaltaan rakentaa kilpailukykyä: hallitus leikkaa varhaiskasvatuksesta sekä perusopetuksesta. Ryhmäkokoja kasvattaessaan on selvää, että hallitus ei yksinkertaisesti ymmärrä, mitä on päättämässä. Sopivankokoiset opetusryhmät ovat tutkitusti aivan keskeinen ennaltaehkäisevä toimi, jotta ongelmia syntyy vähemmän. Hallitus murentaa leikkauksillaan loputkin koulutuksellisesta tasa-arvosta. On olemassa Nobel-tason näyttöä siitä, että satsaus varhaiskasvatukseen ja peruskoulun alaluokille tuottaa parhaiten euron takaisin yhteiskunnalle, jopa seitsenkertaisesti.

Hyvää hallituksen esityksessä on, että ammattiin valmistuva voi jatkossakin hakea korkeakouluun kuin myös digitaalisen ja muun oppimisympäristön sekä opettajankoulutuksen kehittäminen. Lisäksi taiteen perusopetuksen vahvistamisesta on syytä olla hyvillään. Hallitusohjelmassa luvataan kiinnittää huomiota opettajan työolosuhteisiin ja ennen kaikkea parempia mahdollisuuksia keskittyä perustehtäviinsä. Ryhmäkokojen kasvattaminen on kuitenkin täydellisessä ristiriidassa tuon tavoitteen kanssa.

Keskusta jätti 2kk ennen kevään eduskuntavaaleja välikysymyksen koulutuksen tulevaisuudesta. Siihen yhtyi myös mm. Perussuomalaiset. Välikysymyksen mukaan tuolloinen hallitus oli murentamassa koulutuksen tasa-arvoisuutta ja Suomen kilpailukykyä. ”500 miljoona on kolme kertaa vähemmän, kuin edellisen hallituksen leikkaukset”, puolusteli Keskustan koulutusasiantuntija Tuomo Puumala hallituksen koulutusleikkauksia. Huokaus.

Aiemmin Suomi oli koulutuksen mallimaa, jota muut maat käyttivät parhaana esimerkkinä hyvästä koulutusjärjestelmästä. Meillä on tutkitusti maailman parhaat ja kustannustehokkaimmat opettajat, mutta jatkuvat leikkaukset läpi koulutussektorin asettavat heidät mahdottoman tehtävän eteen vaikuttaen laatuun. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Opettajamme ovat koulutyön kesäkeskeytyksen jälkeen elokuussa taas suuremman haasteen edessä kuin koskaan aiemmin, niin myös Pirkanmaalla. Orivedellä opettajien koulutyö aloitetaan kahtena seuraavana syksynä 4 päivän lomautuksella perjantaista maanantaihin. Tampere on linjannut, että uuden opettajan ei ole tarpeen tutustua mm. oppilastietoihin ja työpaikkaan ennen kuin 1. suunnittelupäivänä 10.8. Kangasalla on perusopetuksessa 23 opettajaa vähemmän kuin nyt keväällä ja kunta säästää näin 22 000e. Kyllä, luit oikein.

Nykytilanteessa tulevana lukuvuonna opettajilla pitäisi todellakin olla mahdollista keskityttyä vain perustehtävien tekemiseen.

Tampere toimii vastuuttomasti kasvattaessaan ryhmäkokoja

Tiistai 7.10.2014 klo 11.47 - Matti Helimo

Tampere toimii vastuuttomasti kasvattaessaan ryhmäkokoja

 

Perusopetuksen ryhmäkokoja aiotaan kasvattaa Tampereella (AL 25.9.). Tuotantojohtaja Kristiina Järvelä perusteli tätä lyhytnäköistä päätöstä sillä, että tutkimukset oppimistuloksista eivät osoita 18-28 oppilasmäärän välillä eroja. Hän jättää mainitsematta, että v. 2010 voimaan tullut kolmiportaisen tuen malli integroi erityistä tukea vaativat oppilaat yleisopetuksen luokkiin kustannusneutraalisti. Opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset tiesivät tuon olevan mahdoton yhtälö ja seuraukset (lue: tutkimustulokset) ovat nähtävissä luokissa ympäri Suomea. Perusajatus integraation taustalla on hieno ja kannatettava, mutta taas kerran rahat onnistuneeseen toteutukseen jäivät osoittamatta. Oppilasaines määrää pitkälti sen, millainen ryhmäkoko on kulloinkin sopiva. Ryhmäkoon maksimimäärä olisikin saatava lakiin, jotta Haminan kaltaiset 78 oppilaan jättiryhmät (HS 19.9.) eivät säästö- ja lomautuspaineissa yleistyisi.

 

Opetusministeriö on varannut kunnille v. 2014-2015 60 miljoonaa euroa opetusryhmien pienentämiseen. Jo tämä päätös osoittaa päättäjien ymmärtävän opetusryhmien koolla olevan merkitystä. Luonnollisesti tuen saamisen edellytyksenä on, että ryhmäkoot eivät tuona aikana kasva. Tampere on saanut tuota tukea 3,5 miljoonaa. Mahdollisesti menetettävän tai takaisin maksettavan osuuden Tampere aikoo kuitata lisäsäästöin! Tätä logiikkaa on mahdoton ymmärtää. Nobel-palkittu taloustieteilijä Jim Heckman on useaan otteeseen osoittanut, kuinka koulutusinvestoinnit varhaiskasvatukseen ja alakouluun tuottavat itsensä takaisin yhteiskunnalle kaikkein suurimmalla kertoimella. Tampereen kaupunki siis näkee opetuksen ja kasvatuksen kulueränä, yrittäen tuottaa sen mahdollisimman halvalla. Ei ole näkemystä tai uskallusta tehdä kauaskantoista arvovalintaa.

 

Eka- ja tokaluokkalaisilta aiotaan säästää ryhmäkoon sijaan ns. jakotunneista. Tampereella ekaluokkaa käyvällä tyttärelläni on kokonaista yksi jakotunti. Se kun säästetään pois, niin ollaan silläkin saralla tilanteessa, jossa enempää ei enää voi ottaa. Kasvatetaanko sitten taas ryhmäkokoja? Opettajan kohdalta tuo yhden opetustunnin vähennys vastaa 12 päivän lomautusta ja jäljelle jäävällä tunnilla on kaksi kertaa enemmän oppilaita.

 

GEMS Education Solutionsin tekemässä vertailussa (4.9.2014) oli mukana 30 OECD- ja sen kumppanimaata. Siinä vertailtiin Pisa-pisteitä ja opettajiin liittyviä kuluja dollareina. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset opettajat ovat huipputehokkaita. Työnantaja saa tutkimuksen mukaan Suomessa rahoilleen enemmän vastinetta opettajilta kuin työnantajat missään muussa OECD-maassa. Suomi on 15 viime vuoden aikana saavuttanut parhaat koulutustulokset jokaista käytettyä dollaria kohti, jos mittarina käytetään Pisa-tuloksia. Suomen tehokkuuden salaisuuksiksi kerrotaan suuret ryhmäkoot (viidenneksi suurin OECD-maissa) ja opettajien kohtuulliset palkat. Opetustunteja meillä on OECD:n keskiarvoa vähemmän, mutta työaikaa käytetään työhön jo nyt enemmän kuin sitä on. Opettajien vieteri on siis jo nyt viritetty äärimmilleen.

 

Ryhmäkokokeskustelussa tulisi muistaa myös muut, vielä tärkeämmät asiat, kuin oppimistulokset. Ryhmäkoon kasvaessa opettajan aika yksittäistä oppilasta kohden ja hänen kohtaamiseensa yksilönä vähenee. Laadukas koulutus sopivan kokoisessa opetusryhmässä on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Varhainen opetukseen satsaaminen on varmasti monin verroin halvempaa kuin kalliit korjaavat toimet. Päättäjien on vaikeinakin aikoina uskallettava nähdä tulevaisuuteen.

Koulutuksellisen tasa-arvon pitäisi olla opetuskenttämme peruskiviä. Kuntaliiton kouluikkuna-vertailusta kuitenkin selviää, että oppituntien määrälliset erot ovat peruskoulussa suurimmillaan 450 tuntia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. loviisalainen lapsi käy peruskoulua yhden lukukauden enemmän kuin vaikkapa minimituntimäärän saava helsinkiläisoppilas. Lisäksi tänä vuonna peräti 25 kuntaa lomauttaa opettajia, ja ainakin 60 000 lasta on ilman omaa opettajaa jopa kuukauden ajan. On selvää, että tasa-arvo ei näin ollen toteudu. Perusopetuksen uuden tuntijaon seudullisessa suunnitteluryhmässä eritoten Tampere ajoi pohjaesityksen tehtäväksi minimitunneille, siis mallia, jossa vähempää opetusta ei enää lapsille saa antaa. Tätäkö me tamperelaiset haluamme?

 

Ilmassa on viime aikoina ollut myös hyviä merkkejä. Espoon kaupunki perui ja kevensi koulusäästöjä (HS 23.9.) kuten myös Jyväskylä (KSML 26.9.). Maamme hallitus teki hiljattain  budjettiriihessä samoin. Ilolla tervehdittiin viestiä, että koulutuksen perustaa ei saa murtaa edes taloudellisesti tiukkoina aikoina. Tampereen pormestarin talousarvioesitys julkaistaan 27.10. ja vuoden 2015 talousarvio hyväksytään kaupunginvaltuustossa 17.11. On mielenkiintoista nähdä, millaisen viestin Tampereen kaupunki meille antaa.

Huhtikuun 2015 eduskuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin koulutusvaalit. Vaikuttakaamme äänestämällä koulutusmyönteisiä ehdokkaita.

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja

Eduskuntavaalit 2015 ovat koulutusvaalit

Tiistai 7.10.2014 klo 11.45 - Matti Helimo

Eduskuntavaalit 2015 ovat koulutusvaalit

Tänä vuonna peräti 25 kuntaa lomauttaa opettajia ja ainakin 60 000 lasta on ilman opettajaa jopa kuukauden ajan. Lomautusten piirissä on yli 4 000 opettajaa varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Koulutuksen resursseja on vähennetty jälleen monella muullakin tapaa kaikilla kouluasteilla. Leikkausten kohteina ovat olleet mm. tuntikehys, erityisopetus, oppimateriaalit, täydennyskoulutus ja koulukuljetukset. Lyhyisiin poissaoloihin ei ole palkattu sijaisia, ryhmäkokoja on kasvatettu, on vähennetty valinnaisaineiden tarjontaa ja esimerkiksi taiteen perusopetuksessa on jo varauduttu ensi vuoden lomautuksiin.

Opettajien lomautusten yhteydessä on erityisesti tuotu esiin, että myös opetushenkilöstön on osallistuttava kuntien säästötalkoisiin. Lomautuskunnissa päättäjiltä on jäänyt huomaamatta jo tehdyt leikkaukset, opettajiakin koskevat veronkorotukset sekä se, että jo yhden vuosiviikkotunnin leikkaaminen vastaa opettajan palkassa 12 päivän lomautusta. Opetusalan lomautuksissa mikään työ ei vähenny. Koulun pitää pyöriä ikään kuin normaaliin tapaan, vaikka puolet opettajista puuttuu. Oppilaan oikeus turvalliseen oppimisympäristöön ja opetussuunnitelman mukaiseen oppimiseen vaarantuu. Akaassa lomautuspäätös on jo tehty ja lomautukset pidetty. AVI totesi Akaan lomautuksista, että opetusjärjestelyt eivät olleet lainmukaisia.

Koulutuksellisen tasa-arvon turvaaminen on erityisen tärkeää. Perusopetuksen aloitti tänä vuonna 60500 lasta. Oppilaiden välillä on, asuinkunnasta riippuen, suuria eroja mm. oppituntien määrässä, ryhmäkoossa, tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotossa, koulumatkoissa sekä tuki- ja erityisopetuksen saatavuudessa. Kuntaliiton Kouluikkuna-vertailusta selvisi, että oppituntien määrässä erot ovat suurimmillaan 450 tuntia peruskoulun aikana. Tämä tarkoittaa yhtä kokonaista lukukautta!

Tällä hetkellä koko laaja opetusalan kenttämme on suuressa murroksessa: Ammattikorkeakoulujen uudistukset sekä resurssileikkaukset, lukion tuntijako, toisen asteen rakenneuudistus, oppilaitos- ja lukioverkon karsiminen, yliopistojen rahoitus, perusopetuksen tuntijako ja voimaan tullut uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki takaavat, että kehitystyölle ei ihan heti ole näkyvissä loppua. Uusi varhaiskasvatuslaki jäi budjettiriihessä edelleen pöydälle. Näin kävi, vaikka varhaiskasvatukseen panostaminen on tutkimusten mukaan tehokkainta satsausta – sinne sijoitettu euro poikii eniten.

Suomalainen koulutusjärjestelmä ja sen puolesta taisteleva OAJ saivat hiljattain torjuntavoiton. Valtiovalta antoi budjettiesityksellään kunnille viestin, että koulutuksen perustaa ei saa murentaa edes taloudellisesti tiukkoina aikoina. Vaikka koulutukseen ei olekaan luvassa uutta rahaa, säilyi sen asema lopulta parempana kuin VM:n esityksen perusteella oli pelättävissä. Ongelmana on ollut, että hallitus korostaa puheissaan koulutuksen merkitystä, mutta toteuttaa samalla mittavia leikkauksia. Nyt niitä pienennettiin ja osin peruttiin. Suomen hyvinvointia ja kasvua voidaan luoda vain laadukkaan koulutuksen varaan. OAJ on hyvillään mm. siitä, että ryhmäkokorahaa jaetaan jatkossakin kunnille ja opetusryhmien kasvua näin hillitään. Hallitus teki myös joukon ratkaisuja, jotka tukevat erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden opiskelua. Laadukas koulutus on paras keino estää nuorten syrjäytymistä ja ehkäistä kalliita korvaavia toimia.

Huhtikuun 2015 eduskuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin koulutusvaalit. Äänestämällä koulutusmyönteisiä ehdokkaita voimme vaikuttaa tulevaisuuteen.

 

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja

Matti Helimo Kangasalta OAJ:n valtuuston puheenjohtajistoon

Keskiviikko 14.5.2014 - Kaj Raiskio

Matti Helimo Kangasalta on valittu Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n valtuuston 2. varapuheenjohtajaksi. Hän toimii luokanopettajana Kirkkoharjun koulussa. Valinta tehtiin tänään Finlandia-talossa käynnistyneessä kevätkokouksessa. Valtuusto on yli 120 000 jäsenen OAJ:n ylin päättävä elin.

Helimon varapuheenjohtajakausi on kaksivuotinen. OAJ edustaa koko opetus- ja kasvatusalaa varhaiskasvatuksesta yliopistoon.

Onnea Matti.

Satojen lukioiden lakkautus ovella

Keskiviikko 14.5.2014 - OAJ

 

Suuri osa maamme yli 400 lukiosta joutuu lähivuosina joko lakkauttamaan toimintansa tai yhdistymään toiseen lukioon. Hallitus leikkaa toisen asteen koulutuksen voimavaroja niin, että se vastaa joko 38 000 lukion tai 23 000 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa. Koulutuksen saatavuus heikkenee ja osa nuorista putoaa koulutuksen ulkopuolelle.

Näin toteaa Opetusalan Ammattijärjest6ö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, jonka mukaan koulutus on päästetty tuuliajolle. Silti päättäjät vaikenevat uhkista. - On kai hiljaisesti hyväksytty, että opetukseen ja kasvatukseen kohdistetaan hallituskauden rajuimmat menoleikkaukset.

Luukkaisen mielestä opiskelijoilta ja heidän vanhemmiltaan on pimitetty koulutusleikkausten mittasuhteet ja seuraukset. Erityisen huolissaan hän on toisen asteen oppilaitosten eli lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten epävarmasta tulevaisuudesta.

- Toisen asteen koulutuksesta on leikattu hallituskaudella kaikkiaan noin 500 miljoonaa euroa. Kehysriihessä hyväksyttiin koulutuksen rakenteisiin kohdistuvat 260 miljoonan euron leikkaukset, jotka iskevät rajusti mm. lukioverkkoon. Jos ne kohdennettaisiin opiskelijapaikkoihin, se vastaisi osapuilleen yhtä kokonaista ikäluokkaa, Luukkainen arvioi.

- Jos taas leikkaus tehtäisiin pelkästään lakkauttamalla pienimpiä ammatillisia oppilaitoksia tai lukioita, joutuisi 92 pienintä ammatillisen koulutuksen järjestäjää tai 207 pienintä lukiokoulutuksen järjestäjää laittamaan lapun luukulle.

- Lukiokoulutus velloo käymistilassa ilman selvää suuntaa. Valtio rajaa rahoitusvastuunsa kolmeen vuoteen ja nostaa lukiokoulutuksen järjestäjän minimikooksi 500 opiskelijaa. Rahoitusperusteiden uudistaminen on kesken ja toimiluvat menevät uusiksi. On myös ratkaisematta, mitä lukiossa lähivuosina opetetaan, sillä hallituksen tuntijakopäätöstä ei näy eikä kuulu, Luukkainen ihmettelee.     

Perusopetuksesta hallitus päätti leikata ryhmäkokorahat lähes kokonaan, eli 57 miljoonaa euroa, mikä oli yli 70 prosenttia kehittämisrahoista. Vähennys vastaa Luukkaisen mukaan noin 1 000 luokanopettajan palkkasummaa. Siis lähes samaa määrä oppilasryhmiä täytyy yhdistää muihin ryhmiin tai lopettaa ryhmäjakoja ja vähentää valinnaisaineita.

Kehysriihessä sovitut leikkaukset heikentävät myös erityistä tukea tarvitsevien lasten asemaa. Erityisopettajia korvataan perusopetuksessa koulunkäyntiavustajilla niin, että siitä koituisi 13 milj. euron säästö. Tämä tarkoittaa nykyiseen verrattuna 200 erityisluokan vähennystä ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamista muihin ryhmiin.

- Leikkaukset koettelevat nyt koko koulutuksen ja kasvatuksen kenttää ennennäkemättömällä tavalla. Aito sivistyksen ja koulutuksen arvostus on hukassa, eikä pelastusrengasta näy, koska opetuksella ei ole juuri suojasäädöksiä tukenaan, kuten sosiaali- ja terveyspalveluilla, Luukkainen toteaa.

Olli Luukkainen avaa OAJ:n valtuuston kolmipäiväisen kevätkokouksen tänään 14.5.2014 Helsingissä. Torstaina valtuusto valitsee järjestölle puheenjohtajan. Kasvatustieteen tohtori Luukkainen on ilmoittanut olevansa halukas jatkamaan puheenjohtajana. Hän on johtanut järjestöä vuodesta 2010. Yli 120 000 jäsenen OAJ edustaa koko opetus- ja kasvatusalaa varhaiskasvatuksesta yliopistoon.

 

Ammattikorkeakoulujen epävarmuus uhkaa jo koulutuksen laatua

Tiistai 13.5.2014 - Olli Luukkainen / OAJ

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ vaatii selkeitä linjauksia ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta. Jatkuvassa epävarmuudessa toimiminen on rapauttanut henkilöstön työhyvinvointia ja hämärtänyt ammattikorkeakoulujen asemaa ja tehtävää koulutuksen kentässä.

– Maan hallituksen on tehtävä selkeät ja pitävät päätökset ammattikorkeakoulujen koulutusmääristä, toimiluvista ja rahoituksesta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa osaamisen laatu on uhattuna, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen totesi Ammattikorkeakoulupäivillä Lahdessa tänään.

Luukkaisen mukaan liian vähäinen opetuksen ja ohjauksen määrä johtaa tätä menoa tilanteeseen, jossa ammattikorkeista valmistuvat eivät menesty työelämässä.

– Osasyyllisiä ovat ammattikorkeakoulut itse. Ne ovat lähteneet leikkimään pikkuyliopistoja ja laittaneet rahaa turhien himmeleiden rakenteluun. Nyt on syytä palata juurille. Perustehtävänä on ammatillisen osaamisen ja ammattien kehittäminen työelämälähtöisesti, Luukkainen korostaa.

– Työelämälähtöisyys turvataan parhaiten, kun opettajat saavat riittävästi työaikaa kehittämistoimintaan ja yhteisiin innovaatiohankkeisiin elinkeinoelämän kanssa. Myös riittävä opetus on taattava, ja on oikein, että opiskelijoiden valmistumista vahvistetaan rahoituksen perusteena. Jos opetusta ei ole riittävästi, ei tule rahaakaan.

Luukkainen toteaa, että henkilöstö on jaksanut hienosti siinä yli 20 vuoden turbulenssissa, jota ammattikorkeakoulujen historia Suomessa on ollut. Tuore opettajien työolobarometri paljastaa kuitenkin, että siitä on maksettu kova hinta. Ammattikorkeakoulujen opettajat voivat todella pahoin.

– Nykymeno ei voi jatkua, joten peli on nyt vihellettävä poikki. Suomalaisen koulutuksen laadun varmistaminen edellyttää, että ammattikorkeakouluja ei jätetä heitteille kahden vuosikymmenen hienon kehittämistyön jälkeen.

Omille juurille palaaminen on nyt tämän koulutusmuodon ainoa pelastus.

– Opistoja ette ole, yliopistoiksi ette tule. Olkaa siis ylpeästi ammattikorkeakouluja! puheenjohtaja Luukkainen tiivistää.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene järjestää tänään ja huomenna Ammattikorkeakoulupäivät Lahdessa teemalla Yhdessä eteenpäin.